Eli tapasin noin pari vuotta sitten todella kiltin ja ihanan huomioonottavan miehen.
Oli suhteen alussa ainoatsaan vähän läheisriippvaisen oloinen ja puhui kovasti innoissaan yhteenmuutosta, osti lahjoja muttei mitään älykalliita. Luottotiedot oli kyllä jo joskus aiemmin menneet hölmöilyjen takia.
Asiat menivät reilu vuoden suht loistavasti (välillä masennusta) kun eka ihmeellisyys tapahtui.
Mies muuttui täysin erilaiseksi, kylmäksi, etäiseksi, sanoi suoraan todella todella loukkaavia ja hirveitä asioita, hänen äänensävykin oli ollain tavalla pelottavan erilainen,pohti eroa ja halusi olla yksin, ei enää kuulemma rakastanutkaan eikä ollut vahvoja tunteita, pelkäsi pettävänsä, ja halusi ryypätä enemmän ja tehdä mitä haluaa.
Sitten hän pettikin, ja jätti. Pari viikkoa sen jälkeen kuulin hänestä taas ja sanoi ettei oiikein muista tapahtumia itkien ja katuen ja ei ymmärrä miten on voinut loukata minua ja sanoa asiaoita mitä ei edes oikeasti ajattele. halusi taas muuttaa yhteen ja toi kamojaan taas takaisin asuntooni, seksi maistui taas pitkästä aikaa enemmän ja oli taas se sama ihana ihminen kun suhteen alussa. lupasi että menee hoitoon ja halusi hoitoon koska hän pelkäsi itsekkin itseään ettei muutu uudestaan Sitä kesti sitten ehkä kolme kuukautta ja ei ollut vielä päässyt hoitoon ja rupesi jäämään valehteluista kiinni, ei halunnut yhtään läheisyyttä, oli koko ajan vihainen ilman syytä ja sitten hän lähtikin taas omilleen kun ei kestä katsoa tai olla minun kanssani. ei halunnut enää hoitoon koska ei tuntenut itseään sairaaksi, kuulema vaan ihmiset luulee väärin ja hän voi oikein hyvin ja ei siis hoitoa kaipaa eikä kiinnosta vaikka on aivan samanlainen kun edellisen kerran kun "sekosi tai muuttui" sanoo hirveitä asioita ja empatiakykyä ei tunnu olevan kauheasti taas kun omaan suuntaan. Itse alan olla aivan lopussa kun jo viime kerta sai minut aivan suunniltani surusta. nyt on helpompi kun on jo kerran läpikäynyt mutta mierityttää koko ajan että pitääkö päästää irti koko suhteesta.
Ja mihinkään sanomisiin ei voi missään vaiheessa luottaa koska ne vaihtuvat mielialojen mukaan ja mielialat päivien mukaan joten mihinkään lupauksiin ei voi luottaa, ei mihinkään sanomisiin, edes mielihaluihin...
Päästänkö irti vai pidänkö kiinni.....
Oli suhteen alussa ainoatsaan vähän läheisriippvaisen oloinen ja puhui kovasti innoissaan yhteenmuutosta, osti lahjoja muttei mitään älykalliita. Luottotiedot oli kyllä jo joskus aiemmin menneet hölmöilyjen takia.
Asiat menivät reilu vuoden suht loistavasti (välillä masennusta) kun eka ihmeellisyys tapahtui.
Mies muuttui täysin erilaiseksi, kylmäksi, etäiseksi, sanoi suoraan todella todella loukkaavia ja hirveitä asioita, hänen äänensävykin oli ollain tavalla pelottavan erilainen,pohti eroa ja halusi olla yksin, ei enää kuulemma rakastanutkaan eikä ollut vahvoja tunteita, pelkäsi pettävänsä, ja halusi ryypätä enemmän ja tehdä mitä haluaa.
Sitten hän pettikin, ja jätti. Pari viikkoa sen jälkeen kuulin hänestä taas ja sanoi ettei oiikein muista tapahtumia itkien ja katuen ja ei ymmärrä miten on voinut loukata minua ja sanoa asiaoita mitä ei edes oikeasti ajattele. halusi taas muuttaa yhteen ja toi kamojaan taas takaisin asuntooni, seksi maistui taas pitkästä aikaa enemmän ja oli taas se sama ihana ihminen kun suhteen alussa. lupasi että menee hoitoon ja halusi hoitoon koska hän pelkäsi itsekkin itseään ettei muutu uudestaan Sitä kesti sitten ehkä kolme kuukautta ja ei ollut vielä päässyt hoitoon ja rupesi jäämään valehteluista kiinni, ei halunnut yhtään läheisyyttä, oli koko ajan vihainen ilman syytä ja sitten hän lähtikin taas omilleen kun ei kestä katsoa tai olla minun kanssani. ei halunnut enää hoitoon koska ei tuntenut itseään sairaaksi, kuulema vaan ihmiset luulee väärin ja hän voi oikein hyvin ja ei siis hoitoa kaipaa eikä kiinnosta vaikka on aivan samanlainen kun edellisen kerran kun "sekosi tai muuttui" sanoo hirveitä asioita ja empatiakykyä ei tunnu olevan kauheasti taas kun omaan suuntaan. Itse alan olla aivan lopussa kun jo viime kerta sai minut aivan suunniltani surusta. nyt on helpompi kun on jo kerran läpikäynyt mutta mierityttää koko ajan että pitääkö päästää irti koko suhteesta.
Ja mihinkään sanomisiin ei voi missään vaiheessa luottaa koska ne vaihtuvat mielialojen mukaan ja mielialat päivien mukaan joten mihinkään lupauksiin ei voi luottaa, ei mihinkään sanomisiin, edes mielihaluihin...
Päästänkö irti vai pidänkö kiinni.....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin ja humalassa miehelle tulee välillä vainoharhaisia ajatuksia. esm että minullao n toinen tai muuten saattaa olla todella todella kiukkunen, myöskin pieniä pakko-oireita on miehellä. ja iältään 29
Tää on enemmän parisuhdeasiaa. Vauvafoorumi tmv naistenpalsta vois olla oikea paikka, jossa saat neuvoksi et jätä heti tollainen luuseri/narsisti/psykopaatti/hyväksikäyttäjä ja mitä näitä onkaan :D
Sitäkin on toki. Mutta täältä löytyy varmasti helpommmin "asiantuntijoita" kokemuksen kautta kaksisuuntaisesta kun noilta forumeilta.
Kaksisuuntaisen diagnosointi on pitkä prosessi ja lääkärin tehtävä. Itsellä esim. vuosia hoidettiin masennuksena. Toki kuvauksessa mainitsemat asiat voi sopia maniajaksoihin, mutta miksei vaikka vaan kypsymättömyyteen tai epävarmuuteen tmv. Toinen seikka on, vaikka hänelle todettaisii kaksisuuntainen, että hyväksyykö sairautta ja suostuuko hoitoon. Parempi se vaan keskenään jutella ja sen mukaan tehdä päätökset, kun toista ei voi muuttaa jne.
Kuulostaa kyllä hyvinkin kaksisuuntaiselta. Nyt mies pitäisi saada heti hoitoon kun vaan mahdollista. toki se että saa sinne hoitoon suostumaan voi olla hankala tie, jopa niin hankala että voi olla että helpommalla pääsisit kun vaan luovuttaisit. ainakin jos juominen jatkuu ja hoitoon ei saa.
Äkkiä suhteesta karkuun kun on vielä jotnkin järjissään.
Mene.. Mene jos ja kun vielä voit. Nimim. 12 vuotta yhdessä ja nyt olen itsekin masentunut..
kaiken se kestää ja kaiken se voittaa....jos ei ni ei sit.rajansa kaikella.ehkä normaalin kanssa voisit paremmin ite.sitäkin sun pitää aatella.mutta jos rakastat ja rakastaa niin homma toimii.all you need is love.sitä joko on tai sitten sitä ei oo.juupas eipäs ni ei oo.
Mulla oli joskus kaverina tollanen kaksisuuntaista sairastava,ei siitä mitään tullut kippee tyyppi pysyköön omissa oloissaan,mistään muusta ei puhuttu kuin häntä kiinnostavista asioista joten oisko narskunkin vikaa vielä päälle vai kuuluuko taudin kuvaan?
Täysin itsekäs paskiainen ja sitä vittuilun määrää ja kun itse kettuilin takaisin niin raukka meni ihan hiljaseksi,outo tapaus ja todella rasittava tyyppi.
Ei ihme että soitteli aina kun ketään ei sitä kestänyt.