Tarvitsen apua. Olen miettinyt jo tosi kauan itsemurhaa ja aion toteuttaa sen. Olen kyllä osastolla ja hoitajat siellä luulee että se auttaisi minua että itsemurha ajatus häviäisi. Mutta kun se ei häviä. Olen viillellyt ja suunnitellut itsemurhaa jo ja en tiedä mitä teen. Hoitajatkaan eivät ota sitä edes tosissaan että olen tosissani itsemurhan kanssa. Mitä minä teen? Eb jaksa enää kauaa pinnistellä tämän tuskan kanssa. On niin hirveää asua maailmassa jossa minua vain ala arvostetaan ja satutetaan henkisesti ja fyysisesti. Auttakaa jos olisitte niin kilttejä! Olen siis 16v tyttö.
Auttakaa!! En halua enää elää!
ridfard
62578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Ensimmäinen asia mikä on syytä ymmärtää on, että oli elämäntilanteesi mikä tahansa, psykiatria ei ole auttamassa sinua. Jos tahdot apua, mene kolmannen sektorin paikkoihin ja varmista, että kontaktisi siellä ei ajattele psykiatrisesti tai ainakaan psykiatrian valtavirran mukaisesti.
Nuorena voit hakea apua esimerkiksi Nuorten Kriisikeskuksista, jos paikkakunnaltasi sattuisi sellainen löytymään. Suomen Mielenterveysseuran puhelimesta voi pyytää tietoa eri paikoista mihin mennä sekä toki keskustella anonyymista huolistaan.
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/yhteystiedot
Tärkeintä olisi pysyä erossa neurotoksiineista, joita julkinen terveydenhuolto jakaa karkinlailla sekä vanhemmille, mutta ennen kaikkea pahaa-aavistamattomille nuorille. Niillä saat potentiaalisesti aivovaurioita ja elämänpituisen helvetin aivovaurion seurausten myötä.
Mikä psykiatria ei ole auttamassa minua? Mitä tarkoitat?
Kyllä psykiatria on tarkoitettu auttamaan sinua. En tiedä mikä DeliCans562:a vaivaa, mutta ainakin itseäni psykiatria on auttanut. En tosin itse ole koskaan ollut lääkehoidolla, mutta muutama tuttavani on ollut ja lääkehoito on näiden kohdalla ollut joskus jopa paras ratkaisu, kun se on yhdistetty toimivaan terapiaan.
Ole kiltti ja anna itsellesi aikaa. En nyt puhu edes iästäsi, vaan yleensä tilanteestasi. Mikäli olet sairaalassa - kuten tekstistäsi ymmärsin - sinulla on kaikki aika rauhoittua ja ottaa etäisyyttä arjen asioihin. Ehkä ehtisit sairaalassaoloaikanasi löytää itsestäsi sellaisen puolen, jonka kehittäminen tuntuisi sinusta hyvältä ja tavoitteelliselta.
Ja mitä mu kannattaa sanoo osasto hoitsuil et ne ymmärtäis et oon tosissasi? Ku ne vaa antaa pitempiu kotilomii, tai sellasii et tottuisin taas kotii ja osastol oln vaa yhe viiko joskus välil. Mut mite pystyn olee kotoo jotai 6 viikkoo peräkkäi ku haluun tehä itsemurha?
Ni oikeest auttakaa mua? Oon jutellu psykologinkaa mut ilma tulost, ne ei ymmättä eikä ne saa järkee mu päähä? Järki o todellaki lähteny...mieli o koko aja musta ja tulevaisuus o mustaa... Help me!!
Ymmärrän et halua kuolla vaan helpottaa miten tahansa pahaa oloasi, vaikka riistämällä sitten henki. Paha olo voi helpottaa joskus ihan itsestäänkin. Kerro henkilökunnalle, että riski kuolla kotona on suuri.
Uskon Jumalan ja rukouksen voimaan. Muistan sinua.
Kiitos neuvoista apuatulee ja sinäselviät tyypit.
Apuatulee: Hyvä että ymmärsit. Se ei helpota aikanaan, oon odottanu ja luullu et tää o ohi menevää mut ei oo. Juu sanon sen osastolla. Voisivatko he siis vaik vähentää kotilomii tai sellattii? Ja jos yritän itsemurhaa osastol ni pidentyyks mul osasto jakso? Kuuloaakse silt et haluisin huomioo tai haluisin jäädä osastol? Vai silt et oon oikeest tosissani? Ku ne viime kerral ymmärsi vääri.
itsemurha on lopullinen ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan. eli siis liioittelua. kuolemme joka tapauskessa joskus. anna mahdollisuus että asiat muuttuvat. itse olen helvetistä selvinnyt. onneksi en tehnyt itsemurhaa aikoinani.
Saatko mitään terapiaa? Onko sinulla omahoitaja joka keskustelee kanssasi?
Minumma on omahoitajia ja keskustelen heidän kanssaa.
Mitä sanovat sinulle kun kerrot itsemurha-aikeistasi? Ovatko mielestäsi tekopirteitä vai mitä? Eivätkö sinusta ymmärrä sinua?
sovittamassa arkku, jos meinaat tappaa itsesi, joohan.
tämä ei ole vitsi.
Kerro sairaalassa, mitä kirjoitit tänne tai näytä tämä ketju omahoitajalle. niin pääsette paremmin puheen alkuun, täsmällisemmin. Olosi vakavuus tulee esiin. Sinä vaikutat tosi suloiselta ihmiseltä, asenteet ja kaikki. Minäkin rukoilen voimaa ja viisautta sulle nyt justiinsa.
Kiitos kaikille. Tiedän, tämä ei ole vitsi. O mu mielest joo..ei ne ymmärrä...vaiks niittenhän pitäis ymmärtää ja uskoo mua ku nehä o ammattilaisii....juu tänään menen puol 6 osastol ni kerron tänää tai joko huome...josssei oo ny siihe mennes myöhäst :( . no ku kerron niil itsemurha-ajatuksist ni ne vaa sanoo ettei se oo niil mitää uutta ku niille o ennenki tullu asiakas jol o samat ajatukset....mut en tiiä mitä teen....oon ottanukki jo lääkkeit taltee et aattelin vetää ne alkoholinkaa jossai välis ku en vaa enä kestä....tää on nii tosi hirveet...heitetää osastol luullen et se tepsis muhu...mut iha turhaa...elämänenergia o nii lopus ettei sitä saa 100 pitkää aikaa...eikä varmaa ne hoitajatkaa osaa auttaa...tulee vaa vittumaisii keskusteluit psykologinkaa...mut vaiks sanon sil mitä ni..ei se näytä ees silt et se menis sen päähä, ei se ymmärrä, eikä ymmärrä kukaa muukaa...
Ja tääl kotooki se kuolema-riski o nii suuri. Oon tääl vapaammi ni ehin satuttaa itteeni useammin.....ehtisin vaiks tappaa itteni tääl....
Kiva että jaksat kirjoitella täällä. Kyllä me ollaan hengessä mukana kannustamassa ja pitämään sinua elämässä mukana. Sinulla on nyt se ehkä elämäsi synkin aika. Se voi mennä ohi ja saat elää mahtavaa aikaa tämän jälkeen. Jos tuntuu ettet pärjää kotona, niin apua soittamaan.
Yritä keksiä nyt jotain mikä edes pikkasen helpottaa oloa ja saa ajatukset toisaalle.
Emmää tiiä mikä auttaa...entine hauska ei enää oo hauskaa.....ja en oikeest tiiä yhtää mitä teen....tulevaisuus on nii vitu musta....
Juu jaksan kirjottaa tänne ku en is muute tienny mitä teen...ku kukaa hoitaja ei ymmärrä...mut ihmekyllät untemattomat ymmärtää ihmee hyvi...se o ainaki hyvä et pystyn tääl juttelee teiänkaa... Ja et joku ees kommentoi tänne....ku aattelin olla kirjottelemat ku luulin ettei kukaa kommaist mu jutuil
Koita joidenkin antipsykoottisten lääkkeiden kanssa alkaa käydä terapiassa, siis ei millään psykologeilla, koska sellaiseksi voi opiskella itsensä kuka vaan, ei tarvitse olla kummoistakaan ammattipätevyyttä. Hakeudu Kelan tai Kuntasi mielenterveystoimistoon, jo osastolta käsin vaikkapa, ja ala käydä pitkäkestoisessa terapiassa, jotkut käyvät koko loppuikänsä ja hyvillä tuloksilla. ota vaikka kerran viikkoon se tapaaminen, se on kriisi- ja akuuttitilanteissa erittäin tärkeää. Pyydä, että sinulle alettaisiin äkkiä kartoittamaan kaikkia erilaisia psykoterapiaryhmiä, tai muita harrastusryhmiä, joissa voit toisten kanssa vaikka piirtää, maalata, sekin on oikein hyvä. Ja nimenomaan muista se toimintaterapia, siis kaikenlaista, kankaanpainannasta (siis printtauksia paitoihin), runoilua, vaikka mihin taidealan piireihin. Sitten myöhemmin, kun olet vahvistunut ja vanhempi, voit alkaa terapian lisäksi käymään jossain kuntasi Työ- ja Toimintakeskuksissa, niistä maksetaan yleensä jotain verotonta taskurahaa, n. 250€/kk, joka ei edes vaikuta asumistukeen. Yritä myös hankkia itsellesi kavereita, joissain kaupungeissa ja kunnissa on myös ns. kaveritoimintaa, jossa mielenterveyspotilaat voivat saada hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta itselleen aikuisen kaverin, joka käy sitten kanssasi vaikka kahvilla, asioilla, jopa lääkärissä jos haluat, nämä ovat mielestäni ilmaisia. Ota itsellesi mahdollisimman paljon ihmisiä ympärillesi, älä jää yksin, sieltä on vaikea kenenkään tulla hakemaan, ole itse aktiivinen ja hakeudu ihmisten ilmoille, ja yritä vaikka joskus kadullakin, kaupassa puhua joillekin aikuisille niitä näitä. Valoisia päiviä sinulle, olet rakas ihminen kaikille, yritä, mutta älä liikaa, anna myös itsellesi aikaa, liikasuoritus tai liika aktiiviteettien hankkimine voi myös viedä hyvin nopeasti itsetuhoiseen ajatteluun. Ole itsellesi hyvä, olet sen ansainnut, hanki itsellesi ystäviä, vaikkapa Facebookista. Parhainta jaksamista sinulle, pärjäile, muista lääkkeet.
Heipatit! Miten tämä illansuu on mennyt? Onkohan siellä osastolla sunnuntaipäivä vähän kuin passiivinen, meinaan josko voisit saada asiaasi ns. läpi. Tietysti on tosi vaikea toiselle ihmiselle kuvailla sisintä kipua tai edes fyysistä kipua. Olen viime aikoina itse joutunut yrittää kuvata lääkärille ja kanssaihmisille nivelien kipuja ja ongelmia, ja on todella vaikea kuvata, miten tuntuu, millä vahvuudella. Vertaan, että on vaikea kuvata omaa sisintäsi. Mutta jospa joillakin esimerkeillä saisit kuvattua, niinku tällä varustautumisaikeellasi, jollaki käytännöllisellä, siis kuvata, miten tosi kyseessä sulla on.
Mutta missä tilanteessa sulla olis edes vähän parempi olla? Olisko sellainen, kuvitellaan, joku pitäisi koko ajan susta kiinni, yöt ja päivät. Pitäisi kädestä tai haliotteessa ja olisitte vaan? Kuvittelen vain, että josko siinä jotenkin laukeaisi pois se sun pahin tai jopa saisit tulla lisää tietoiseksi, mikä mättää ja ehkä ratkaisuja siihen, mikä pahin elämänkipu ja koettaa niitä pahimpia alueita poistaa elämästäsi. Ilmeisesti sinulla traumoja varhaisajoilta.
Nooh, tätä nyt tuli mieleeni, kun tulin katsomaan, mitä Sinun keskusteluketjuun kuuluu. Toivon, että huominen arki tuo sinulle jotakin auttavaa uutta niiden ihmisten kautta, tai miten vaan! Voisitko kuvitella antaa tämä ketjusi luettavakseen siellä osastolla? Emmä usko että ne loukkaantuu, vaikka täällä lukee 'ei ne tajua, ei ne ymmärrä...'. Kyllä ne itse oman työnsä vaikeuden tietävät. - Sanon lopuksi Take Care sekä lähetän Halit.
Kiiitos....eile outoo tulla osastol..mut nytku o maanantai ni viel paska fiiliskyl o.. Juttelen koulu jälkee psykologil.
Oon ollu vierihoidos..niinku et hoitaja ottaa vierem jne mut ei se varmaa enää auta..mä varmaan näytän tän ketju omalhoitajal tänää..tai psykologil..eikä ne varmaa loukkannu. No se on kyl totta et o vaikeet selittää sisäist kipuu. Ja on traumoja varhaisajoilta..
Tosiaankin älä mieti nyt liikaa sitä tulevaisuutta - emme sitä kukaan tiedä ja ei tarvitsekaan tietää. Eletään tässä hetki ja päivä kerrallaan. Kyllä kenkuttaa ja väsyttää välistä, mutta sen on tietenkin paljon lievempää kuin tilanteessa kun ei jaksais elää. Saattaa hoitotahonkin ihmisen jotain ymmärtää, mutta heidän on pakko pitää olla työroolissaan. Kivessä kipeä kuin toisessa.
Kun tilanteesta selviät, niin osaat sitten ymmärtää heitä, joilla on tosi äärimmäisen kurjaa.
Vastaan viiskytvuottavanhemman kysymyksee:
Vähän myöhäs mut en jutellu siit asiast eile hoitajil ku tulin sillo kuudrmais eikä ollu mitään hoitajaa kelle pystyn puhuu..ja tää maanantai päivä aiva täyt tuskaa...koulus olin nii vitu masentunu ni oli pakko mennä viiltää...mut en jaksa vaa viiltää, jaksan vaa kuolla ja lähtee. Haluun levähtää...
Näytä näitä kirjoituksia hoitotaholle. Pakko heidän on uskoa ottaa sinut tosissaan.
Mut siin on yks mutta..se ku kerroin tänne et oon ottany lääkkeit taltee ja aattelin vetää ne alkoholinkaa ni sit ku ne saa tietää ne ratsaa miu huonee, ja se o sit huono juttu...ku en sit pysty satuttaa itteeni...
Älä nyt yritä lääkkeilläkään itsaria, sillä voin kolmen kerran kokemuksesta kertoa, että vedin aikoinaan veljeni kuoleman jälkeen yliannostuksen lääkkeitä, niin ekalla kerralla olin aivan tajuton, mies ystäväni pelasti, mutta vasta kun tuli kotiin töistä, en tiedä kuinka kriittinen silloin oi tilanteeni. Sitten toisella, vai kolmannella kerralla vedin aivan törkeän liikaa lääkkeitä, olin silti koko ajan tajuissani, huojuin kuin norsu, mutta sukulaistemme rappusilla (olin mökillämme) sitten istuimme isosetäni kanssa ja odottelimme puolisen tuntia ambulanssia, ja veivät mut Hyvinkään sairaalaan, jossa olin ihan tajuissani vielä kun tekivät vatsahuuhtelun, ja sitten vasta monen tunnin päästä olin niin tokkurainen, että kaatuilin pitkin sairaalan käytäviä. Minulla on myös kokemusta, miten niillä ei lähdetä yhtään lempeästi, jonain näistä kerroista minusta tuntui yliannostuksen jälkeen kuin koko rintakehäni olisi räjähtämässä ja ihan tajuissani ihan liian pitkään. Siinä todellakaan ei välttämättä pääse edes mihinkään uneen tai tokkuraan, vaan voi joutua olemaan tajuissaan kauheat rintakivut (tuntuu kuin räjähtäisi) eikä siltikään sitten lähde henki, vaan voi olla pysyvät vammat ja vauriot vähintäänkin sydämessä sitten vanhemmitenkin. Älä vedä niillä nyt varsinkaan. Koita nyt keksiä jotain hyvää, jotain kivaa mistä nautit. Elämä on muutenkin niin lyhyt, älä kiirehdi rakasta, ainokaista elämääsi pois. Sillä emmehän kukaan voi tietää mihin joudumme sitten kun elämä jättää, ei se välttämättä sielläkään herkkua ole, joten nauti elämästäsi ja koita keksiä ja hankkia itsellesi ystäviä, viestiketjun ylempänä lisäsin sulle listan kaikkia niitä terapiamahdollisuuksia, joita on vaikka kuinka paljon, joka kunnalla omansa. Laitoin sen nimimerkillä "SinäRakasIhminen". Voi hyvin, rakas ihminen, sinulla on vielä vaikka kuinka paljon hyvää elämässäsi, kun vaan osaat pikkaisen alkaa katsoa niitä elämääsi. Voi hyvin, hae terapiaa.
"Elämä on muutenkin niin lyhyt, älä kiirehdi rakasta, ainokaista elämääsi pois. Sillä emmehän kukaan voi tietää mihin joudumme sitten kun elämä jättää, ei se välttämättä sielläkään herkkua ole"
Rukoile, että Jumala johdattaa ja auttaa.
Halloo Aloittaja! Tulin vielä netille surffaileen ym. Nyt väsyttää, pää ei enää toimi, mutta poimin sun repliikistä tämän, kun kirjoitit
" Mut siin on yks mutta..se ku kerroin tänne et oon ottany lääkkeit taltee ja aattelin vetää ne alkoholinkaa ni sit ku ne saa tietää ne ratsaa miu huonee, ja se o sit huono juttu...ku en sit pysty satuttaa itteeni..."
Siis kun tuossa sinä sanotkin mielestäni just sen, mikä hoitotahon pitäisi tietää. Tuo on se pointti, jota kuitenkaan hoitolaitos ei tiedä! Tuohan juuri on todistetta siitä, miten loppu sinä olet, miten vakava tilanteesi on. Niin kauan kun eivät esimerkiksi tuosta suunnitelmastasi tiedä, niin on selvä, että susta tuntuu, eivät ole kärryillä sisimmästäs. Eivät voikaan. Heillä siellä paljon asiakkaita, jotka puhelevat vähän samoja, mutta tuo, minkä vielä toistin tuohon, on just se oleellinen tieto heille, että olet kyllä ihan päivystys/ akuutti tapaus tuskassasi, ihan loppu, kuten sanot. Toistan, että juuri tuon takia sun tarttiskin näyttää tämän ketjun tekstit heille. Eivät he sinua rankaise! Kyllähän tuo aikeesi on seurausta nimenomaan tuskastasi, syvästä masennuksestasi. Taviit todella apua ja nyt heti.
Nyt on niinku ristiriitaa, tarvitset ja huudat apua ja toisaalta haluat, että pystyt itse itseäsi satuttamaan ja tekeen ties mitä. Tähän väliin juuri onkin päästävä, sen nimi on interventio, äkkiä! Tajuatko nyt itse. Please kerro tai kirjoita vaikka vain tuo edellä lainaamani kohta sinulta niin niille hoitajille. Siitä voisi lähteä jotakin ratkaisuun, avun suuntaan sulle. Älä pelkää. Sitä paitsi, tuommoisen sekoituksen syöminen ei tapa sinua, ei ns. onnistu noin! Siksi se ei hyödytä millään tavalla. Kerro suunnitelma-vaiheessa tästä, ettei se paljastu sitten kun olet ihan seonneessa olossa ja tuskassa, kun teet tuollaista, mitä et lopulta itsekään tahdo. Et voi vielä tietää, millaista helpotusta ja mitä kautta saat, mutta yritä. - YöHalit ja Hei. Palaa linjoille.
Kuoleeko siihen jos syö 360mg Seronil-masennus lääkkeitä? Ku sähä oon kokenu sen ni voit kokemuksesta kertoo, et oisko se mahollista? Kysyn viiskytvuottavanhemmalta mutta muutkin voivat vastat..Mut vastatkaa nopest? Ja kuoleeka siihe nopeest
Älä missään nimessä kerro mitään. Siis AP:lle.
Mitä tarkoitat AP:llä? Kiitos viiskytvuottavenhempi tyyppi...kerron sen nyt kun sanoin ett se voi auttaa...ja se on ihan totta et mu masennus joht tähä..ja oon avun tarpees..mut alkaaks hoitajat sit ymmärtää mua jos näytän nää ja ne lukre niist lääkkeist?
Toivottavast se auttaa...kiitos haleista
Hei Neiti Aloittaja. Sorry, kun meni näin myöhään, että tulen palstalle kattomaan, sua. Tuossa on kysymys mm. minulle. Mä en ollut se, joka on kokeillut ja kertoili tässä ketjussa yrityksistään kuolla (se oli "Sinä-Rakas-Ihminen"), mutta kuitenkin sanon, mitä olen oppinut tietämään lukemastani, että lääkkeillä ei henki lähde. Ihmiset todella usein luulevat lääkkeiden olevan ratkaisu, mutta olen lukenut, että sit ne ihmiset palaavat sieltä, tavalla tai toisella virkoavat. Ja tosiaan, kuten täällä jo taisikin tulla esiin, niin voi jäädä jokin pysyvä haitta tapahtumasta. Ei ole yhtikäs mitään, miksi sinun kannattaisi miettiä niitä seronileja! - Voih, kestävyyttä ja kärsivällisyyttä nyt sinulle.
Mitähän ihmettä sinulle nyt, yösydännä kuuluu? - Niin, viime yönä kirjoitin, miten tilannettasi koen. Se on mun loogisen ajattelun myötä syntynyt niinku idea, että kun just tuon itsellesi hankalimman kohdan, "kuuman perunan", kerrot, niin eiköhän se nyt muuttaisi kovinkin ymmärrystä sinusta, eli siis puhtaasti siitä saisivat tietoa, missä mennään kohdallasi. En osaa sanoa, mitä sitten ns. seuraisi hoitokäytäntöihisi, en ole itse ollut sairaalassa ollenkaan, mutta nimenomaan tilanteesi vakavuus tulisi esille. Sinun auttaminen siellä jotenkin aktivoituisi. Tuon käytännön tekemisesi (eli lääkkeiden jemmaaminen itsaria varten!) kautta saisit esille heidän tietoisuuteensa sen, mitä et pysty kuvailemaan olotilastasi! Oman olonsa, tuskansa kuvailu on vaikeaa. Sanat loppuvat. Minulle vaikuttaa kuin jotenkin olisit turvautunut lääkejemmaasi! Ajattele, miten ristiriitaista. Vihon viimeinen turva!
Tulethan taas ilmoittautumaan meille. Puolestasi on rukoiltu. Vielä sanon, vaikutat tosi fiksulta ihmiseltä. Älä anna itsesi mennä ns. hukkaan, niin paljon kuin asia sinusta riippuu. Toivon, että saat äkkiä sopivia tilanteita hoitohenkilökunnan kanssa! Toivon, että saat pieniä toivon muruja ja valon aukkoja, joista edelleen eteenpäin. Ikäsi on puolellasi, olet luonnostaan taipuvainen muuttumaan nopeastikin, siis parempaan. Halit sinulle taas runsain rutistuksin.
Jatkan. Sinä 'ridfard' kirjoitit tuolla 25.1. näin: "Mut siin on yks mutta..se ku kerroin tänne et oon ottany lääkkeit taltee ja aattelin vetää ne alkoholinkaa ni sit ku ne saa tietää ne ratsaa miu huonee, ja se o sit huono juttu...ku en sit pysty satuttaa itteeni... "
Apua, nyt mä tajusin, siis hoitohenkilökuntahan ei tiedä, ettet ota lääkkeitä, joita he, vastuulääkäriä myöten, luulevat sinun käyttävän! Tämä pahasti hankaloittaa oloasi, ethän voi saada apua, kun lääkehoidon tuen jätät ottamatta - ja jemmaat ne lääkkeet! Ethän nyt noin epäviisas ole, huhh. Siis, olet ottanut lääkkeitä talteen, mikä tarkoittaa et ole niitä niellyt, ja oudoksut kun tilanteesi ei helpota. Lääkkeet ovat tärkeä tuki muussa hoidossa! Nyt hoitajasi ei tiedä, ettei sussa lääkettä olekaan, vaan on tuo pirunmoinen jemma, hups. Totta on, että hyvin suuri epätoivosi paljastuu juurikin siinä, että rakentelet sitä jemmaasi. Aivan kuin se nyt olisi jokin tavoitteesi? Mulla on kokemusta, että sopiva masislääkkeen käyttö auttaa just siinä kommunikoinnissakin sillai, että saisit tärkeimpiä elämäsi asioita esiin suullisesti. Auttaisi muissakin toiminnoissa, niin oli minulla aikoinaan. Sulla ilmeisesti ei paljon lääkettä edes mene, vaan just pientä piristystä ja helpotusta antamaan?
- Toivottavasti ehdit ja jaksat tulla ketjuasi taas lukemaan ja sitten please kerro, miten kaikki nyt menee ja mitä mielessäsi liikkuu. *Halit.
Sori kun en ole tullut lukemaan näitä. Syyn kerron nyt;
Siis ku tiistai koulupäivä alko niin se meni nopeasti, minulla oli lääkkeet mukana. Kun lähdin taksilla takaisin osastolle niin vedins taksissa ne lääkkeet. Osastolla halasin heti hoitajaa ja pillahdin itkuun. Se kysyi et onks jotai sattunu ni kerroin hetken pääst et vedin lääkkeitä. Sit mentii osasron puolelle ja hoitaja E kertoi muille hoitajille mitä oli tapahtunut. Mrnin sitten yhteisille tiloilla ja sitten hoitaja K kysyi et mitä oon tehny, ja kerroin sil et vedin lääkkeitä. Sit menin ruokasalii ja hetken siin sit juteltii, psykologin ja lääkärin kans. Kerroin sil et mitä olin vetäny ja kui paljo. Sit soitettii taksi ja mut vietii Tyksii. Tyksii enne alko hirveet kivut, johtu lääkkeistä. Tyksis otettii, verikokeet, verenpainee, ja sydänkäyrä. Join sit (pakotettuna) läähehiiltä. Ja sit kello tuli nii paljo et lääkäri tuli sanoo et jään yöks tarkkailuu. Hoitaja lähti ja mä jäin yksi. Mut siirrettii yöks tyksi osastolle ja nukuin sit siel aika huonosti. Aamulla eli tänää, alko vähä huonosti. Masennus jne... Hoitaja tuli sanoo et lääkäri tapaa mut tänää 10 ja sit otetaa labra kokeet. Jos niis ei ilmene mitää ni pääsen ehk pois. Juttelen sit tänää psykiatrille, tai jollekki hemmolle. Mut joko siirretää psykiatriselle osastolle tai sit jään sinne Paimio osastolle.
Et tälläne tapahtu eile, ja siks en oo ehtiny lukee/kirjottaa tänne. Et täs nyt sitä ollaa. Yritin lääkkeil itsemurhaa.... :(
Hei Sinä Pillerinpyörittäjä :) . Ihanaa olet elossa ja toisten ihmisten hållilla! Luin just tuon aamuisen kerrontasi tapahtumista, jotta sinä sit upotit "ne" vattaas. Sen mitä olen oppinut tietämään, niin aika usein jotakin tällaista käy ahdingossa oleville, mutta niin tosi usein kaikki sitten kääntyykin parhain päin, myös jatkossa. Pääasia, että olet edelleen keskuudessamme Suomen maassa! Sinulla taatusti on ihmisiä, joille olisi ollut kamalaa, jos sinä jotenkin häviäisit, kesken elämän. Kiitos kun kerroit meille avoimesti, ja jatkahan avoimuuden tiellä sielläkin. Eihän kukaan ja mikään hoitotaho missään ole täydellinen, yhtä vähän on täydellisyyttä kuin me ihmisyksilöt ollaan täydellisiä. Useampien ihmisten tapausmietinnän tuloksena ja tuella toivon ja rukoilen sinun nyt pääsevän jotenkin parempaan kuosiin. Siinä kuule oli enkelivartio sinulla, ettei pahemmin käynyt, ihanaa.
Kun ehdit ja jaksat, niin haluamme varmaankin tietää, miten sitten jatkot kanssasi ovatkaan menneet. Kyllä sen uskon, että edelleen olet ihan masis ja ahdistunut kaikesta, aika sekaisin olet varmaan. Ollet puhellut tosi monien ammatti-ihmisten kanssa, kaipa siitä kaikesta yhdessä varmaan jokin hyvä paketti saadaan aikaan. - Vaikkei susta nyt just tuntuisi yhtään helpommalta, niin mä uskon, että kokemuksissas olet nyt kuitenkin päässyt eteenpäin, vaikka noin pääsi käymään, ja siellä jossakin on niitä toivon muruja ja valon aukkoja juuri sinulle. Tukea, rakkautta ja hyväksyntää kunhan nyt vaan jotenkin löydät sekä pystyt ottamaan myös vastaan. Muista, olet hyvässä iässä pääsemään seuraaviin, parempiin vaiheisiin. - Mä nyt kirjasin tässä ympäri pyöreästi aatoksiani, koeta jaksaa joskus lueskella, meittiä.
Ihan kauhean hyvin olet taas kuvaillut tapahtumat. Tarkoitan tänään 9.03 kirjoittamaasi, kun kerrot sen, että sulla pinna katkesi. - Hali-Halit, Hei!
Kiitos.aattelin et ku oon kirjottan tätä mu oloo ni aattelin et teiä o hyvä tietää et mitä o tapahtunu
moi!vai silleen.luin tän ketjun just ja huomasin pari tuttuu juttuu.ekaks,kiva kun oot elossa!vaikutat ihan kivalta likalta joka nyt on vaan vähän yössä elämänsä kanssa.sä oot joutunut käymään läpi sellasen "lumipalloefektin"ton itsari asias kans.mulla oli aikoinaan sama meno.ei oikee nähny elämääsä metriä pitemmälle eessä olevan mustan harmaan massan läpi joka tuntu olevan eessä.mä olin sillon kaks femma.jouduin käymää parin viikkon hoidon eka kertaa ja se oli vasten tahtosta menoa.en tosian kuulunu omasta mielestä sinne ja taistelin itteni ulos sieltä.mul oli muuta tekemistä kun hengata osastolla.no mun työ paikka meni siin hässäkäs ja tuli talven pimeet ja ekaa kertaa elämäs mul ei ollu harrastuksia,työtä eikä koulua.mä en oikee osannu käsitellä sitä jatkuvaa vapaa-aikaa ja aloin pikku hiljaa vaipua synkkyyteen.mieleen juolahti ihan vaa nopeesti että tappasko ittesä kun vituttaa nii paljon.mä en ollu aiemmin ollu itsetuhoinen ja elämä maistui mutta siitä se ajatus alkoi itää.se alkoi putkahdella mun mieleen useammin voimakkaampana ja sit alko kehittyy jo eri tapoja miten sen tekis ja se kasvo ja kasvo.mä aloin tavallaan ruokkia sitä mielessäni ja se sai siitä vain lisää voimaa.lopulta se peitti koko pään.koko elämän.sit mulle tuli se kun riitti.en ollu puhunu kellekkää mitää mitä päässä liikku ja kaikille tuli yllätyksenä kun yks aamu hain puukon ja vedin ranteen auki.mä luulin et se oli siinä kun veri lens tapeteille.mutta mulle kävi ihme.likka kaveri nukkui makuu huoneessa ja mä valuin verta olkkarin sohvalla.meiän ovikello soi ja sen likka kaverin veli tuli käymään.ne näki mut siin ja soitti ambulanssin.mul lähti verenhukast jo taju ja muistan kun mua vietiin leikkaussaliin ja nukutettiin.kolmen tunnin operaatio jossa lääkäri ompeli katkenneet jänteet ja laskimon takas yhteen.mä olin kahen millin päässä valtimosta...mä kysyin sit joskus siltä veljeltä olittekste sopinu että tuut käymään?ei ollu. sillä oli vaan tullu sellanen tunne että pitää käyä siskolla matkalla kouluun.se tunne pelasti henkeni.mä olin rukoillu apua ennen tekosiani ja apu tuli viime hetkellä.nyt kuustoist vuotta tapahtuneen jälkeen oon eläny ikäänkuin jatkoajalla uskoen ettei mun aika viel ollu.ei se oo lähtö aika viel jos sen ite tekee.niin se on.mä oon saanu kokee paljon hyvii juttui ja ei ne mun asiat ees oikeesti ollu niin huonosti että mun piti päivät yrittää päättää.mul on ollu parisuhteit,kaveri suhteit ,töitä,matkustelua,eläimiä urheilua ja vapaa-aikaa ja paljon kaikkee mukavaa mistä oisin jääny paitsi.ei mun elämä ongelmatonta oo ollu.mut mä oon vaan tajunnu miten tärkee asia mieli on ja ajatukset.ne tarttis pystyy pitään positiivisina ja antaa niille positiivisille asioille mahollisuus alkaa tapahtua vaikka välillä tuntuu että on ihan yössä.itetuhonen lumipallo pitäs sulkea heti ois mielestä tai se kaapaa vallan koko ajatusmaailmassa ja se ei oo hyvä homma.avun säkin oisit saanu jos oisit näyttänyt tän ketjun hoitajilles.ne ois tajunnu miten tosissas oot.se ajatus oli jo vallannut sut.mä tiiän miten vaikeeta siitä on puhua muille jos meinaa ittesä lopettaa.mutta siitä täytyy puhua jos siltä tuntuu.se ajatusrata täytyy katkasta vaikka kirjottamalla.pitää tarkkailla ajtuksiaan.jos ne on vaarallisia nii apua kannattaa jostain yrittää saada.vaikka ylhäältä...sä joudut todennäkösesti hengaamaan siellä osastolla nyt sitten jonkun aikaa.varo ettet hajoo sinne.mulla ainakin alko siellä vituttamaan ja aloin haluumaan pois sieltä.ei ollu mitään tekemistä,porukkaa haahuilee pitkin käytäviä ja lekurit kyselee mites menee?no vittu ei menny mitenkään kun siel ei oo mitään.sun täytys voittaa pelkos elämää kohtaan.elämä on ulkona.mieti sitä.koita käyä kävelyllä vaikka väkisin aamul ja illal.ja miksei päiväl.juoksulenkki jos kunto kestää.siel uhkaa laitostuminen.eli kohta ei enää osaa syyä tai nukkua jos ei joku sano sulle että nyt on ruoka aika tai tuleppas ottamaan lääkettä.sul on elämä viel eessä ja oot saanu osakses paskaa mutta sitä joutuu kokemaan ihan jokainen.kuka enemmän kuka vähemmän mutta paskaa riittää.mutta kun se aurinkokin elämässä paistaa.se täytyy huomata ja todeta että on jotain hyvääkin.varmasti on.sullakin.mullakin.meillä kaikilla.nyt sun täytyis nähä hyvät puolet itessäs ja osastolla ollessas miettii mitä sä haluisit tehä?voisitko alkaa ajattelevasi alkaa kehittää itteäs jossain sua kiinnostavassa asiassa?joku homma missä oisit hyvä,tulisit hyväks vaikka se veis vuosia.koska vuosia sun elämäs on mut sun täytyy nyt elää päivä kerrallaan.sun täytyy löytää kokemuksia joita haluat ja yksinkertasesti se elämän halu.sä et viel elämäs paljoo oo kokenu,en vähättele kokemias asioita mutta ois niin paljon hyviä ja mukavia juttuja joita sulle toivon että saisit kokea.se on nyt susta itestäs kii.sä olet sun oman elämäs superstara ja olet arvokas ihminen.sä päätät mihin suuntaan lähet kun sieltä osastolta joskus ulos pääset.täällä odotetaan sua.tervetuloa elämään!tää on ihan ookoo.jopa kivaa!!!
moi!vai silleen.luin tän ketjun just ja huomasin pari tuttuu juttuu.ekaks,kiva kun oot elossa!vaikutat ihan kivalta likalta joka nyt on vaan vähän yössä elämänsä kanssa.sä oot joutunut käymään läpi sellasen "lumipalloefektin"ton itsari asias kans.mulla oli aikoinaan sama meno.ei oikee nähny elämääsä metriä pitemmälle eessä olevan mustan harmaan massan läpi joka tuntu olevan eessä.mä olin sillon kaks femma.jouduin käymää parin viikkon hoidon eka kertaa ja se oli vasten tahtosta menoa.en tosian kuulunu omasta mielestä sinne ja taistelin itteni ulos sieltä.mul oli muuta tekemistä kun hengata osastolla.no mun työ paikka meni siin hässäkäs ja tuli talven pimeet ja ekaa kertaa elämäs mul ei ollu harrastuksia,työtä eikä koulua.mä en oikee osannu käsitellä sitä jatkuvaa vapaa-aikaa ja aloin pikku hiljaa vaipua synkkyyteen.mieleen juolahti ihan vaa nopeesti että tappasko ittesä kun vituttaa nii paljon.mä en ollu aiemmin ollu itsetuhoinen ja elämä maistui mutta siitä se ajatus alkoi itää.se alkoi putkahdella mun mieleen useammin voimakkaampana ja sit alko kehittyy jo eri tapoja miten sen tekis ja se kasvo ja kasvo.mä aloin tavallaan ruokkia sitä mielessäni ja se sai siitä vain lisää voimaa.lopulta se peitti koko pään.koko elämän.sit mulle tuli se kun riitti.en ollu puhunu kellekkää mitää mitä päässä liikku ja kaikille tuli yllätyksenä kun yks aamu mullekkin vaan riitti..emmä siit yritksest haluu avautua sen yksityiskohtasemmin.mulle kävi ihme.likka kaverin veli sattu tulee käymään kesken mun puuhien.mä kysyin sit joskus siltä veljeltä olittekste sopinu että tuut käymään?ei ollu. sillä oli vaan tullu sellanen tunne että pitää käyä siskolla matkalla kouluun.se tunne pelasti mun henkeni.mä olin rukoillu apua ennen tekosiani ja apu tuli viime hetkellä.nyt kuustoist vuotta tapahtuneen jälkeen oon eläny ikäänkuin jatkoajalla uskoen ettei mun aika viel ollu.ei se oo lähtö aika viel jos sen ite tekee.niin se on.mä oon saanu kokee paljon hyvii juttui ja ei ne mun asiat ees oikeesti ollu niin huonosti että mun piti päivät yrittää päättää.mul on ollu parisuhteit,kaveri suhteit ,töitä,matkustelua,eläimiä,koulua, urheilua ja vapaa-aikaa ja paljon kaikkee mukavaa mistä oisin jääny paitsi.elämänkoulua.ei mun elämä ongelmatonta oo ollu.mut mä oon vaan tajunnu miten tärkee asia mieli on ja ajatukset.ne tarttis pystyy pitään positiivisina ja antaa niille positiivisille asioille mahollisuus alkaa tapahtua vaikka välillä tuntuu että on ihan yössä.itetuhonen lumipallo pitäs sulkea heti ois mielestä tai se kaapaa vallan koko ajatusmaailmassa ja se ei oo hyvä homma.avun säkin oisit saanu jos oisit näyttänyt tän ketjun hoitajilles.ne ois tajunnu miten tosissas oot.se ajatus oli jo vallannut sut.mä tiiän miten vaikeeta siitä on puhua muille jos meinaa ittesä lopettaa.mutta siitä täytyy puhua jos siltä tuntuu.se ajatusrata täytyy katkasta vaikka kirjottamalla.pitää tarkkailla ajatuksiaan.jos ne on vaarallisia nii apua kannattaa jostain yrittää saada.vaikka ylhäältä...sä joudut todennäkösesti hengaamaan siellä osastolla nyt sitten jonkun aikaa.varo ettet hajoo sinne.mulla ainakin alko siellä vituttamaan ja aloin haluumaan pois sieltä.ei ollu mitään tekemistä,porukkaa haahuilee pitkin käytäviä ja lekurit kyselee mites menee?no vittu ei menny mitenkään kun siel ei oo mitään.sun täytys voittaa pelkos elämää kohtaan.elämä on ulkona.mieti sitä.koita käyä kävelyllä vaikka väkisin aamul ja illal.ja miksei päiväl.juoksulenkki jos kunto kestää.siel uhkaa laitostuminen.eli kohta ei enää osaa syyä tai nukkua jos ei joku sano sulle että nyt on ruoka aika tai tuleppas ottamaan lääkettä.sul on elämä viel eessä ja oot saanu osakses paskaa mutta sitä joutuu kokemaan ihan jokainen.kuka enemmän kuka vähemmän mutta paskaa riittää.mutta kun se aurinkokin elämässä paistaa.se täytyy huomata ja todeta että on jotain hyvääkin.varmasti on.sullakin.mullakin.meillä kaikilla.nyt sun täytyis nähä hyvät puolet itessäs ja osastolla ollessas miettii mitä sä haluisit tehä?voisitko alkaa ajattelevasi alkaa kehittää itteäs jossain sua kiinnostavassa asiassa?joku homma missä oisit hyvä,tulisit hyväks vaikka se veis vuosia.koska vuosia sun elämäs on mut sun täytyy nyt elää päivä kerrallaan.sun täytyy löytää kokemuksia joita haluat ja yksinkertasesti se elämän halu.sä et viel elämäs paljoo oo kokenu,en vähättele kokemias asioita mutta ois niin paljon hyviä ja mukavia juttuja joita sulle toivon että saisit kokea.se on nyt susta itestäs kii.sä olet sun oman elämäs superstara ja olet arvokas ihminen.sä päätät mihin suuntaan lähet kun sieltä osastolta joskus ulos pääset.täällä odotetaan sua.tervetuloa elämään!tää on ihan ookoo.jopa kivaa!!! sulle ja muille asiaa hautoville : se voi tunua ettei ettei elämäs oo enää teille mitään.pitäkää mahollisena että ootte väärässä.kyllä teillekkin on elämässä vielä vaikka mitä!etsivä löytää!!! :)
oho.pärähti sama stoori varmuudeks pariin kertaan.toivottavasti mun pointti tulee ny selväks.hyvää kevättä ihan kaikille!
Hei sulle 'enkeleitäonkohanheitä'! Mä olen siis kirjoittanut tähän ketjuun tässä aiemmin ja nyt luin myös tuon sinun kertomuksen itsestäsi ja ajatuksistasi. Kyllä se on niin elävästi kerrottu ja tärkeitä asioita siinä jaat, että ihan hyvä, kun tuli tuplana tälle palstalle! :) Sen arvoinen jutustelu. Elämäsi ei tosiaan aikoinaan oo jutustelua ollut, huhh. Niin se voipi käydä, että enkeli soittaa ovikelloa!
Mulla on ollut paljon hyvin voimakkaita ahdistuneisuusjaksoja ja -kohtauksia elämässäni sekä miltei kroonista masentuneisuutta, tosin paljon hyviäkin vaiheita ja tilanteita, sekä työelämä. Mutta tarkoitan, että sen olen ainakin oppinut, että "tuskaa - ei pisaraakaan liikaa". Laitoin lainausmerkit, kun tuo on lainaus yhden laulun sanoista, jota laulua nuorena pyörittelin erittäin paljon. Ja vihdoin, nyt täällä vanhemmalla iällä, voin vakuuttaa, että on aivan totta. Sinä et aikoinaan viimeistä pisaraa joutunut saamaan, eikä tämän ketjun aloittaja, vaan käännös tuli. Sinun kirjoituksesi on oikein aarre, varmaan monille. Kun mä olin nuori, ei ollut tämmösiä nettejä, mistä äkisti vertaisuutta ja tietoa, oli aika yksinäistä sikäli, mutta silloinkin selvittiin. Oli mulla sit terapeutti ja lekureita sitä ennen, ja lääkitystä tukena tietty. Kyllä ammatti-ihmiset viime kädessä haluaa huolta pitää, vaikka joskus hoitotahot voivat tuntua hankalilta, ne voivat turhauttaa, mutta kaikki inhimillinen on vajaata.
Tsemppiä nyt paljosti ketjun aloittajalle sekä sinulle hyvää aikuisen, viisaan miehen(?) matkaa! Sannoo yks täti.
Pyydä päästä osastolta pois jonnekin kodinomaiseen ympäristöön, jossa sinusta pidettäisiin huolta ja sinulla olisi hyvä elämä. Heidän velvollisuutensa on sinulle sellainen järjestää. Olet 16-vuotias eli hyvinkin voisit päästä sellaiseen muutamaksi vuodeksi ainakin. Jos onnistuisit pääsemään hyvään kotiin, voisit varmasti olla siellä pidempäänkin, niin kauan kuin haluaisit. Ja palata aina kuin haluaisit. Oikea äiti ei jätä koskaan, vaan sanoo tervetuloa aina. Ja isä myös. Sellaisia hyviä vanhempia ja tahoja on olemassa. Sun hoitajien tehtävä on etsiä ne sulle, jos sellaista tahtoisit. Se voisi olla sun elämään maailman paras alku ja käänne.
En löydä tähän oikein sanoja mutta sen uskallan sanoa,että sä oot äärettömän arvokas,upea ja ainutlaatuinen ja sulla on viä paljon elämää edessä.Vaikka en tunnekaan sua enkä tiä millasia asioita oot joutunu elämässäs käymään läpi,mut sen sanon et jokanen elämä on suuri ja ainutkertainen lahja Luojaltamme,joka on jokasen meistä luonu ja Hän tuntee ja tietää niin mein heikkoudet ku vahvuudetkin.Jeesus haluaa ojentaa auttavan kätensä sun puolees,Hän tuli meitä jokasta varten.Jeesus rakastaa sua niin paljon että vaikka sä oisit ollu ainoa ihminen maailmassa,ois Hän menny silti ristille,jotta just sulla ois pääsy ikuiseen elämään Hänen kanssaan.Ja tänäänkin se mahdollisuus on voimassa.Meille on annettu vain kaksi valintaa,toinen on kadotus ja toinen taivas.Ja emme tiä aikaa emmekä päivää jolloin Jeesus tulee hakemaan(kaikki ne jotka Häneen uskovat),siksi on erittäin tärkeä että ois asiat kunnossa Jeesuksen kanssa. Mä suosittelen todella Jeesusta,Hän on paljon enemmän kuin mitä ihminen voi koskaan omistaa.Hän antaa toivon ja tulevaisuuden,Hän antaa iankaikkisen elämän.
Mä rukoilen sun puolesta ja uskon että sä saat avun,vaikka sä haluaisit luovuttaa,on Hän joka taistelee sun elämäs puolesta❤
Lopuks tähän kohta Raamatusta joka on rohkassu mua tosi paljon eri elämäntilanteissa.
Psalmi 139:
MINÄ OLEN IHME SUURI IHME JA KIITÄN SINUA SIITÄ.,.Ihmeelliset ovat sinun tekosi sen minun sieluni kyllä tietää.Minunluuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi Jumala, kuinka suuri on niitten luku. Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä.Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
Mä rukoilen myös sun auttajien puolesta,he ovat ammattilaisia ja ovat sua varten ja haluavat sun parasta.Ja kaikkein paras auttaja sulla on lähempänä ku arvaatkaan,kerro Hänelle sun murheet ja Hän auttaa sua.
Toivon ja rukoilen, että ottavat sinut nyt tosissaan ja saat apua ja pääset elämän virtaan kiinni.
nii mäkin rukoilen.kannattais sunkin.ei siitä haittaakaan ole.
mitenköhän menee...oletko jo palaamassa elävien kirjoihin...? toivottavasti meno paranee vaikka pikkuhiljaa. ottaa oman aikansa ainakin...parempaa fiilistä sinulle!!!
Sori ku en oo tullu tänne pitkää aikaa ku en musitanu tä ketju nimee...mut siiis kiitos..ja yritän rukoilla. Elikkäs olin tos perjantaina olin tosi ahistunu ja masentunu...ja se päivä memi iha paskasti...puhuin kaukkre itsemurhasta ja sanoin et haluiein viiltää. Sit lauantaina olin lepareissa kun aloin rieuhuu.. Ja pe sain 2 tarvittavaa ja lauantain myös. Sit sunnuntaina..meni viel huonommi..menin saunaa solutoverinkaa ja kappas...olin tietenki ottanu yhe terä mukaa..ja mitäs sit.. Tietenkin viilsin.. Sain jalas olevn arven auki ja kättä sain pahemmaks...et tälläst taas mul kuuluu..
Mul oli viimeviikon joku päivä palaveri. Ja siin selvis et joudun olee osastol viel tiise kuukaude.. Hitto! Oon suunnitellu toista yliannostusta, ja siihe plussana myrkkyjä....ja oon muutenki suunnitellu itsemurhaa..
no huhhuh.aika rajuu touhua sulla...sun täytys nyt pysyy rauhallisena.ihan ekas.ja ihan tokaks sun pitää toi viiltely puuhastelu lopettaa.sä oireilet silleen ja siel ne kattoo että sä oot itelles vaarallinen ja kukaan ei oikeesti pysty sanoo ootsä samal meiningil viel kuukauden tai jopa kahen päästä!toivoisin että meno alkas muuttuu paremmaks.et sä kuitenkaan mitään pahaa oo tehny, että sun pitäs ittees kiusata.
siel osastol olo ei oo mitään elämän laatu aikaa, mutta ymmärrät ite miks siel oot.noi sun pilleriöverit ja muut sun terveydelle vaaralliset ajatukset sun tarttis jotenkin saada loppumaan.eikssua mikään elämäs kiinnosta?etkö sä halua nähä tai kokea jotain kivaa?mikä ois sellain asia,punanen lanka, jota seuraamalla löytäsit ulos labyrintistas ja voisit alkaa rakentaa elämään uusiks.koska uuen alun sä voit järkätä kun oot niin nuori vielä.sulla on edelleen kaikki mahdollista ,mutta oot nyt joutunu sellaseen ryöpytykseen ajatustes kans että voi olla vähä vaikee miettii uusia tuulia.sun on mentävä päivä kerrallaan.olla päivä kerrallaan viiltelemättä ja sekoilematta.pakko ottaa siellä olo iisiisti,muuten sun reissus pitkittyy...sun pitää löytää elämän halu.se on sun tehtäväs siellä osastolla.parempa meininkiä sulle toivottaa koko ulkomaailma!
Kiitos"enkeleitäonheitä" tyyppi.
Mun ois vaa helpompi ja nopeempi tapa päästä pois täst tuskast ku otan esim asee ja annan pamahtaa...siin ois se...mä mietin et mitä mu kannattaa sanoo tääl sille lääkäril? Kannattaaks sanoo et oon aatellu uut itsemurhaa/itsemurhayrityst jos se ny yrityksest jää...ja täst viiltelyst..vaiks se kyl tietää tän viiltelyn.. Ku EN VAA JAKSA ENÄÄ! Hänkään ei auta...oon rukoillu...rukoilin viimevuonna et; auta mua. Haluun päästä eroon masennuksesta! Mut ei...en saanu vastausta...tai emmä ees tiiä kui kaua siin vastaukses menee..mut jooh..
Mä en va oikeest enää jaksa. Joka aamu haluisin vaa jäädä sängy jatkoks..et makaisin sängys vaa koko aja...hoitoki o iha turhaa. Ei ne osaa kääntää mu päät tai ei ne pysty ees saada mu mielialaa ylemmäs lääkkeilläkää.. KUKA OIKEEST JAKSAA TÄTÄ!!?? Yks hemmo himas sano et kuolema jälkee jumala voi kuulemma "herättää mut henkii" tai sillee et saisin uude elämä... Tai sillee...et jos tekee itsemurha ni ehk joutuu takas tännenäi ja elää tän elämä loppuu...ku Hän antoi meille tämän elämän...mut miks Hän jalus mut tänne? Miks mun piti syntyy? Miks en mää voinu kuolla mu siskon puolest? Miks mun pitää olla sairain meiä perheest? Tää on nii eriskummallista tää elämä...ei tätä vaa jaksa enää...helpompi ois vaa levähtää...ja antaa päivie mennä ohi..
no moi!sä kyselet vastauksia elämän perimmäisten kysymysten ääreltä.miks,miks mä elän,miks just mä ,miksei mun elämä voi olla kunnos ja sitä rataa.sitä kelailee ihan joka ainoo elämänsä varrella.sä oot nyt just, ja nuorena pohtimas omaa paikkaas täs kaikkeudes.emmä tiiä onks meil tää yks tsäänssi ja sillä koitetaan pärjätä,tuleeko toista elämää?jos mä tietäsin nii oisin varmaa aika tietäjä.kukaan ei tiiä.yleisin ajatus ja uskon itekkin siihen että elämä pitää elää.ei se siitä parane jos elämänsä lopettaa.kai se on niitä elämän pikku vittumaisuuksia joita täällä riittää.
jos sun ajatuksissas oisit valmis laittaa piipun suuhun ja posauttaa nii mä rohkenen epäillä, anteeks vaan.ei se oo niin kovin helppo painaa liipasinta ja sanoo moro.nirvanan laulaja ,nimeltään kurt cobain teki sen.lahjakas muusikko jolla oli varmaa satoja tuhansia faneja.se oli tosin päihteillä saattanu ittesä siihen jamaan että päätti päivänsä.en tiiä tarkkaan mutta luulen että se taisteli huumeitten kans pitenpään kun sä oot eläny.moni ois halunnu kuulla lisää sen musiikkia,mutta hän meni.
ehkä sun vaan nyt pitää olla siellä mis nyt oot.sä et selvii viel tääl ulkomaailmas, ilman että haluut vahingoittaa ittees.ne lääkitsee sua mutta ne alkaa vaikuttaa ajan kans.ei oo pikakelausta näis hommis, niiku et nyt samal sekunnil hommat kuntoon ja himaan kohti uusia seikkailuja.sä tarviit aikaa nyt.sitä sulle annetaan. sun ei kande alkaa hätäileen.
oon sun kirjotukses lukenu ja nähny sun hädän.sä et ois kirjotanu jos et ite haluis saada apua ja asias kuntoon.fiksaa hommas asia kerrallaan.sun tuskin tarvii nyt ressata kouluista tai muista kun siel oot ja tulevaisuus tuo ne kuviot tas sun elämään aikanaan.älä luovuta.on selvitty pahemmistakin.moni on noussu samast jamast mis sä oot.sun pitää luottaa että elämä kantaa.sinutkin.
moi!tässä sulle jotain tekemistä sinne....mä löysin tälläsen hyvän räppi miksauksen.en tiiä mikä sun keskittymis kyky on , mutta koita vaik kuunnella tää. jonkun heebon läpileikkaus elämästään.jos et jaksa koko settii putkeen tai ei räppi natsaa niin ei siin mitään.saisit muuta ajateltavaa ois mun ajatus...
-huge l-puol tuntii hugen parhaimpii
toinen mieleen juolahtanu asia ois tälläin hyvien melodioitten ja hyvien laulajien positiivinen satsi.laita kuulokkeet päähän ja koita päästä ulos kävelyille.ihan sen takii ettet tuu hulluks siellä....on hyvä päästä ulkoileen vaikka useemman kerran päivässä.sun pitää ite se osottaa että elämä kiinnostaa.elämä on sit se asia mikä on sen osaston ulkopuolella.se sun siis pitää löytää....
-best female vocal trance mix
emmä tiä jaksaaks sua musa kiinnostaa.kyl se toimettomaan ympäriinsä haahuiluun vois antaa jotain fiilistä.musaa on netti täys ni ehkä löyät ne biisit mitkä sun fiilareihin sopii.toivon sulle toivon kipinöitä.valoa tunneliin ja positiivisia ajatuksia.niitä sä tarviit....
Kiitos tyypit "enkeleitäonhanheitä" ja "musiikinilosanomaa"!! Kiitos tosi paljon. Musiikki kyllä kiinnostaa.. Mut en pääse ulos kuuntelee musiikkii ku oon valvonnassa.
mitä aktiviteettei siel on mahollista tehä?syödäseen saa mutta pääsetkö sä kävelyille ulos?entäs mitään muuta puuhaa?maalataaks siel?onks muita liikuntamahiksii esim.punttisali?koneelle vissiin pääset,ees jotain...monelt herätys vai saako nukkua nin pitkään kun huvittaa?saaks illal kattoo leffoja?jossain ne repii punkast väkisin ylös ennen kaheksaa ja sitten "virkeenä"väkisin aamupalalle.siel tulee helpsti kiloja jos ei liiku.joillain lääkkeil voi olla ruokahaluu lisäävä vaikutus joten yritä alkaa urheileen, kun kerran siel oot.jotain positiivista pitäs saada tost kokemuksest irti.
Siis tää on suljettu osasto. Et siis tääl ei saa maalata mut sain tänää läppärin ni sit on ainaki jotai tekemis. En syö hirvee paljo vaiks oiski nälkä. Alotan nääs dieetin. Meil on 8.30 herätys, ja viikoloppuna eli pe-su saa valvoo 12. Tai saa valvoo pitempää mut tv;eet saa kattoo 12;toist. Muute arkipäivinä 22 nukkuu. Ja ne vetää kouluaamuin punkast ylös ja sit "virkeenä" aamupalalle. Tääl o mahis pelata sählyy ja potkii palloo sisäl osastol. Salille pääsee ja kaikkial esim lintsil tai särkkiksee. Ja en pääse ulos ku hoitsut valvoo mua etten lähtis hatkoil. Ku se on ollu suunnitelmis
ok.no siis sellasta elämää tällä hetkellä. miksköhän ne hoitajat sua kyttää? se voi olla ettei ne päästä sua silmistään ihan vähään aikaan.koita pysyy viileenä vaan.ja se että häipysit on varmaa niillä tiedossa-mutta mihin menisit?ku sä oot ollu jo päiviäs päättämäs jo jonkin aikaan ,niin ei siihen samaan menoon kannata kiirehtiä.ne yrittää nyt auttaa sua ja sun täytyy kestää se, että oot nyt tarkkiksella.
rupee käymää siel puntti salil kun sellain mahis on.saat ittes siel parempaan kuntoon.se on semmonen juttu,että kun voi fyysisesti hyvin voi henkisesti hyvin.ainakin paremmin.niin ettei joka homma tunnu ylivoimaselta haasteelta vaan fyysiset hommat sujuu helposti.ei tarttis taistella joka hommaa läpi.
eikä sitä tiiä jos innostut käymään salilla, kun sieltä joskus pois pääset.terve sielu terveessä ruumiissa sanotaan.no toi dieetti kuulostaa siltä että sulla on ees jotain ajatusta huolehtia itestäs.koita päästä niihin sähly ja kävely ryhmii,kerran et itekses ulos pääse.kun vointis kohenee ehkä sekin on mahollista.sillee ettei ne sun kantapäät hävii johonki pusikkoon vaan palaat lenkkies jälkeen mestoille.tarttis kehittyä semmonen luottamussuhde sun ja sun hoitajien välillä.pidä sovituista asioista kiinni....
Kyllä sinun taistelulla jokin tarkoitus on. Rukoilen että Jumala, johon uskon, antaisi sinulle niin paljon helpotusta, että jaksat eteenpäin. Ei kannata tehdä itsemurhaa.
mä uskon kans että sun kokemuksella on tarkotus. sä et vielä ite sitä nää, se on viel verhon takana. se mitä elämässäs tuut viel tekee , on todennäköstä että voit auttaa muita. kun kuilun partaalta nouset ylös, haluat auttaa muita .sun kätes tulee oleen vahva niille jotka rimpuilee. susta tulee se joka nous ylös, voidakseen auttaa muita nousee ylös, päivä kerrallaan .oot enkeli vaikeuksis,mut niit ei koskaan jätetä yksin....
moi! jokohan oot oppinu uusiin rutiineihis....? ootko ollu kunnolla ja joko on alkanu päivä paistaa, ees jotain hyvää jos löytys....ois sun ekat askeleet takas kohti elämää....tsemii....!!! :)
moi! sun pitää selvitä sieltä ulos järjissäs. siihen keskität kaiken energias. sä et oo hullu. älä ala hulluks. sul on ollu vaikee jakso elämäs, mut se alkaa helpottaa. saat uuden alun kun sieltä suoriudut ulos. sun mielees tulee asioita mitä ois kiva tehä.... siel sä et voi niitä tehä. sä oot nyt siellä ja se on nyt osa sun elämän stooria, mitä krjoitat joka päivä kun elät. ja sä elät! ja tuut elämään....sun laiffii ja raffii stuffii. sä selviät sieltä! sua ootetaan täällä ulkona.... ;>
Minusta tuntuu että aloittaja on satusetä. Sille kelpaa mikä tahansa säälinosoitus.
mä taas uskon että siellä on nuorityttö vaikeuksissa...toivottavasti se löytää reitin ulos... :)
mä en oo satusetä...tää on iha oikee tunne..mä oon oikeest sairastunut masennukseen ja haluun tappaa itteni, enkä todellakaa haluis mitää sääliosoituksia tän takii.. mut os et usko ni sit o voi voi ku mul o tääl muitki tyyppei ketkä uskoo muhu ja ne tietää et púhun totta ;(
On typerää vähätellä toisen, varsinkin nuoren kärsimystä. Hyvä että oelt vielä olemassa ja otamme sinut tosissamme.
kokeilemallahan sitä oppii
ootsä viel mestoil vai joko vapaus häämöttää???
terveisiä ulkomaailmasta... apulanta: koneeseen kadonnut.....meen tänään apulannan keikalle....koita löytää ties ulos sieltä. mitä pikemmin sen parempi. elämä odottaa myös sua!!!!! ;>