Voiko suhde toimia, jos:
- Molempien osapuolien vanhemmat eivät oikein hyväksy suhdetta erinäisistä syistä.
- Tästä johtuen poika ja tyttö näkevät toisiaan tosi harvoin. Yleensä vain koulussa lyhyen aikaa, harvoin vapaa-ajalla.
- Osa kavereistakin on suhdetta vastaan, mutta sillä ei ole väliä
- Asuvat eri paikkakunnilla. Välimatkaa on kuitenkin alle 30km
- Eivät saa yöpyä toistensa luona, ainoastaan vierailla muutaman tunnin.
- Poika ja tyttö välittävät toisistaan paljon, ja haluavat olla yhdessä, mutta vastoinkäymiset painavat mieltä. Usko suhteeseen on jo vähentynyt.
- Ovat seurustelleet jo 9kk, ja em. ongelmat ovat tulleet vasta nyt vastaan, ja eikä tietoa milloin tilanne paranee, jos paranee...
Eli tämmöinen iso ongelma on mulla! Jos teillä olis samanlainen tilanne, niin luovuttaisitteko vai jaksatteko puskea eteenpäin? Jotain hjelppiä ja mielipiteitä, kiitos...
- Molempien osapuolien vanhemmat eivät oikein hyväksy suhdetta erinäisistä syistä.
- Tästä johtuen poika ja tyttö näkevät toisiaan tosi harvoin. Yleensä vain koulussa lyhyen aikaa, harvoin vapaa-ajalla.
- Osa kavereistakin on suhdetta vastaan, mutta sillä ei ole väliä
- Asuvat eri paikkakunnilla. Välimatkaa on kuitenkin alle 30km
- Eivät saa yöpyä toistensa luona, ainoastaan vierailla muutaman tunnin.
- Poika ja tyttö välittävät toisistaan paljon, ja haluavat olla yhdessä, mutta vastoinkäymiset painavat mieltä. Usko suhteeseen on jo vähentynyt.
- Ovat seurustelleet jo 9kk, ja em. ongelmat ovat tulleet vasta nyt vastaan, ja eikä tietoa milloin tilanne paranee, jos paranee...
Eli tämmöinen iso ongelma on mulla! Jos teillä olis samanlainen tilanne, niin luovuttaisitteko vai jaksatteko puskea eteenpäin? Jotain hjelppiä ja mielipiteitä, kiitos...
Vastaukset 6
Vanhimmat
En luovuttaisi missään nimessä. Jos tollanen tilanne olisi minulla, niin tilanne paranisi luultavasti viimeistään 2 vuoden kuluessa.. että sellasta.
Helppiä en oikein osaa antaa, kun ei ole kokemusta seurustelusta. Mutta jaksamista ja onnee. Kyllä se siitä parempaa menee. Koita vaikka puhua vanhempiesi kanssa.. luulisi heidän nyt jotenkin ymmärtävän?
kannattas yrittää selittää vanhemmillenne että todella välitätte toisistanne. mua vaan alko ihmetyttään, että miten ne ongelmat tuli vasta nyt eteen, kun on jo 9kk takana?
ja kannattas yrittää jatkaa vielä..
ehkä mä oon vähä huono neuvomaan, ku mä oon aina väärässä *nauraa* mutta jospa saisit joltakin toiselta henkilöltä parempaa vastausta.
onnea kuitenkin teille molemmille, koittakaa jaksaa pitää suhdetta pystyssä
No se on piiitkä juttu, jota en jaksa kummenmmin selittää... Vanhempani (tai oikeastaan vain mutsi) ei ole alusta saakkakaan hyväksyny suhdetta, vaikka ei sillä silleen tyttöystävääni vastaan mitään ole.
Ja ei tyttöfrendin vanhemilla ole ainakaan ennen ollu mitään mua vastaan. Paitsi ehkä nyt ku ne sai kuulla pari juttua, joita en kehtaa tässä mainita. Krhmm, on tullu tehtyä tyhmyyksiä...:/ Ja mun vanhempien suhtautuminen tyttöfrendiin vaikutti myös hänen vanhempien suhtautumiseen minuun.
Tuntuu, et yhtääkkiä suurin piirtein kaikki ovat kääntääneet selkänsä meitä vastaan.
Kiitos, yritetään jaksaa.. :)
Noh mun mielestä ei kyllä onnistu, mutta jokasella on oma mielipide.. Jos yritätte TOD kovasti, niin tuloksia voi tulla.. Ja vanhempien luottamusta ei saa missään nimessä pettää siitä tulee helvetti!
No tavallaan olen pettäny tyttöfrendin vanhempien luottamuksen.
Muita mielipiteitä/neuvoja?