Kerrostaloon rotukissa hakusessa

Olipa ihana vastaus. Mikä tuossa oli sun mielestä niin vaikeaa? Kissarotuja on monia joista lähtee vähän karvaa. Sen lisäks haen niistä parhaiten soveltuvaa rotua, joka tarpeenvaatiessa pärjää muutaman tunnin yksikseen naukumatta kerrostalossa. Luulis löytyvän moniakin sopivia vaihtoehtoja.

En usko, että kissoja saa omistaa vain jos on työssäkäymätön sossuelätti, joka omistaa omakotitalon.

Kissa ei ole laumaeläin muttei yksineläjäkään joten kaksi kissaa on aina parempi vaihtoehto kuin yksi.

Ei ole rodusta tai roduttomuudesta kiinni että pärjääkö kissa yksin kotona vaan yksilöistä. Yleisesti ottaen kissa pärjää muutaman tunnin ilman omistajansa hoivaa jos tila on turvallinen ja kissalla on ruokaa, vettä ja puhdas hiekkalaatikko.

Kissojen seurallisuus on sekin monesti yksilökysymys. Tietysti kissan pentuaikainen sosiaalistaminen, oikea luovutusikä (12 viikkoa) ja uuden omistajan tapa kissaa kohdella vaikuttavat nekin.

Sisäkissana eläminen on kuin vankilatuomio syyttömälle, joten parasta onkin opettaa kissa valjasulkoiluun jo pienenä ja ulkoiluttaa sitä päivittäin. Kissakin kaipaa liikuntaa, ulkomaailman tuomia virikkeitä ja raitista ilmaa. Joku kissayksilö saattaa omistajaansa vapaanakin ollessaan seurailla, mutta jo turvallisuussyistä on kissan parasta olla kytkettynä. Kissa ei ole koira ja koiratkin karkailevat.

Kissoista lähtee karvoja vaikka kuinka harjaisit, joten parasta tottua ajatukseen että karvoja on kaikkialla vaatteista ruokalautaseesi. Mutuilua, mutta voisikohan olla että kiharakarvaisista roduista lähtisi vähemmän karvaa kuin muista? En tiedä totuutta. Joka tapauksessa asuntosi pinnat saatetaan tuhota ja karvaa sekä hilsettä levittää kaikkialle.

mcwqodw kirjoitti:

Kissa ei ole laumaeläin muttei yksineläjäkään joten kaksi kissaa on aina parempi vaihtoehto kuin yksi.

Ei ole rodusta tai roduttomuudesta kiinni että pärjääkö kissa yksin kotona vaan yksilöistä. Yleisesti ottaen kissa pärjää muutaman tunnin ilman omistajansa hoivaa jos tila on turvallinen ja kissalla on ruokaa, vettä ja puhdas hiekkalaatikko.

Kissojen seurallisuus on sekin monesti yksilökysymys. Tietysti kissan pentuaikainen sosiaalistaminen, oikea luovutusikä (12 viikkoa) ja uuden omistajan tapa kissaa kohdella vaikuttavat nekin.

Sisäkissana eläminen on kuin vankilatuomio syyttömälle, joten parasta onkin opettaa kissa valjasulkoiluun jo pienenä ja ulkoiluttaa sitä päivittäin. Kissakin kaipaa liikuntaa, ulkomaailman tuomia virikkeitä ja raitista ilmaa. Joku kissayksilö saattaa omistajaansa vapaanakin ollessaan seurailla, mutta jo turvallisuussyistä on kissan parasta olla kytkettynä. Kissa ei ole koira ja koiratkin karkailevat.

Kissoista lähtee karvoja vaikka kuinka harjaisit, joten parasta tottua ajatukseen että karvoja on kaikkialla vaatteista ruokalautaseesi. Mutuilua, mutta voisikohan olla että kiharakarvaisista roduista lähtisi vähemmän karvaa kuin muista? En tiedä totuutta. Joka tapauksessa asuntosi pinnat saatetaan tuhota ja karvaa sekä hilsettä levittää kaikkialle.

Lue lisää

"Ei ole rodusta tai roduttomuudesta kiinni että pärjääkö kissa yksin kotona vaan yksilöistä."

Tästä olen hyvin pitkälti eri mieltä. On paljonkin sellaisia rotuja, joille on käytännössä pääsääntönä se, ettei niitä pidetä täysin ilman seuraa pitkiä aikoja. Esim. bengalit ja itämaiset ovat niin superseurallisia, että on nimenomaan yksilökohtainen poikkeus, jos vähemmän sosiaalisen yksilön löytää. Niitä pidetäänkin aina vähintään pareittain, jotta kissoilla on toisistaan seuraa ja leikkikaveria silloin, kun omistaja ei ole paikalla. Suurin osa esim. itämaisten kasvattajista ei suostu myymään kissaa ainoaksi kissaksi.

Minä siis melkein suosittelisin aloittajaa hankkimaan kaksi kissaa, joiden rotu voisi olla bengali, itämainen lyhytkarva, moderni siamilainen, burma, abessinialainen, cornish rex, devon rex tai karvallinen canadan sfinx, don sfinx tai peterbald (kyllä, näitä mainittuja nakurotuja syntyy karvallisina vähän väliä!). Sen lisäksi, että mainitut rodut ovat pääasiallisesti seurallisia niin ihmisten kuin muiden eläinten suhteen, ne ovat myös sieltä vähiten karvoittavasta päästä. Kiharakarvaiset kissat (listan rexit sekä usein don sfinxit) eivät tosiaan juuri tiputtele karvaa kiharakarvaisuudesta johtuen, vaikka toki niiltäkin karva vaihtuu. Listani lyhytkarvaisilla roduilla on selvästi lyhyempi ja silkkisempi karvoitus kuin vaikkapa maatiaisilla eikä se irtoa läheskään samaan tapaan.

Tuossa on nyt hyvä lista sellaisista roduista, joiden karvojen ympäriinsä tiputtelu on niin minimissä kuin kissoilta vain voi olettaa. Kyllä jokunen karva kunnioitettavasta siivousintoilustakin huolimatta milloin mistäkin löytyy, ei siitä kokonaan pääse mihinkään, mikä on muistettava, jos kissasta tai kahdesta haaveilee. Jos ajatuksen kanssa kykenee elämään, niin seuraavaksi alkaisin opiskelemaan kissaroduista lisää. Se, että rotu on valittu karvojen tiputtelun mukaan, ei riitä edes alkuunsa. Jotta kissan/kissojen kanssa voi elää mahdollisesti jopa 20 vuotta, on se rotu valittava oikein myös tärkeimpien seikkojen, kuten kissarodun perusluonteen mukaan. Jos esimerkiksi haluaa hiljaisen kissan, joka ei juuri koskaan ilmoita itsestään ääntelemällä, niin mm. itämainen lyhytkarva on auttamattomasti tiputettava listalta välittömästi. Meiltä löytyy listani kissoista itämainen lyhytkarva, bengali ja karvaton don sfinx, ja niihin saa Uudellamaalla tulla halutessaan tutustumaan. Näyttelyissä rotu- ja yksilöpaljoutta on toki paljon enemmän, joten suosittelen suuntaamaan kaikkien rotujen näyttelyyn ja rohkeasti kyselemään kasvattajilta lisää.

Fiksu omistaja ulkoiluttaa kissaansa ainoastaan valvotusti olipa kyseessä maaseutu tai kaupunki.

Kiitos kaikille, joilta fiksuja ehdotuksia tullut. Venäjänsinistä katselin itsekin aiemmin. Ei mulla tässä mikään kiire ole. Harkitsen vasta asiaa, en halua hypätä hätiköityyn päätöksen minkään suhteen, joten käyttäjäkokemukset ovat tärkeitä.

Asumme vielä kerrostalossa toistaiseksi, mutta omakotitalo tulee ajankohtaiseksi varmaan muutaman vuoden kuluessa. Saatan odottaa jopa sinne asti kissan hankinnan kanssa, mutta kyllä se silti vähän kutkuttaa hommata jo aiemmin. Tilaa kumminkin löytyy mukavat 75 neliötä kolmiosta parveke, on siinä vähän enemmän liikkumavaraa kuin 25 neliön yksiössä. Kesällä varsinkin ollaan paljon maalla, että kissa saisi siellä vapaammin olla pihalla (valjaissa tai jopa irti valvotusti.)

En mää karvoja sinänsä pelkää. On lapsesta asti ollut kissoja kotona. Mutta nykään vähän enemmän haittaa noi karvat niin sillä etsin jotain pienempi turkkista, josta vähän vähemmän lähtis karvoja, ettei nyt sohvaa joka päivä tarvi olla harjaamassa tai ei joka vaate uisi kissankarvoissa. Karvan sävykin tiesti olisi kiva olla sellainen, että ei erotu vaatteista niin näkyvästi.

Oman kokemukseni mukaan venäjänsininen ei ole ehkä sieltä vähiten karvoittavasta päästä. Karvaa löytyy siinä missä perusmaatiaisestakin. Meilläkin on itis ja silläkin on TODELLA lyhyt karva perusmaatiaisiin verrattuna. Pari tietämääni venäjänsinistä eivät ehkä ole myöskään sieltä sosiaalisimmasta päästä... Tiedä sitten ovatko molemmat sattumoisin poikkeustapauksia, mutta silti.

JohanPetter kirjoitti:

Kiitos kaikille, joilta fiksuja ehdotuksia tullut. Venäjänsinistä katselin itsekin aiemmin. Ei mulla tässä mikään kiire ole. Harkitsen vasta asiaa, en halua hypätä hätiköityyn päätöksen minkään suhteen, joten käyttäjäkokemukset ovat tärkeitä.

Asumme vielä kerrostalossa toistaiseksi, mutta omakotitalo tulee ajankohtaiseksi varmaan muutaman vuoden kuluessa. Saatan odottaa jopa sinne asti kissan hankinnan kanssa, mutta kyllä se silti vähän kutkuttaa hommata jo aiemmin. Tilaa kumminkin löytyy mukavat 75 neliötä kolmiosta parveke, on siinä vähän enemmän liikkumavaraa kuin 25 neliön yksiössä. Kesällä varsinkin ollaan paljon maalla, että kissa saisi siellä vapaammin olla pihalla (valjaissa tai jopa irti valvotusti.)

En mää karvoja sinänsä pelkää. On lapsesta asti ollut kissoja kotona. Mutta nykään vähän enemmän haittaa noi karvat niin sillä etsin jotain pienempi turkkista, josta vähän vähemmän lähtis karvoja, ettei nyt sohvaa joka päivä tarvi olla harjaamassa tai ei joka vaate uisi kissankarvoissa. Karvan sävykin tiesti olisi kiva olla sellainen, että ei erotu vaatteista niin näkyvästi.

Lue lisää

Kuulostaa että kissa on pääsemässä vastuulliseen ja hyvään kotiin, kun mietit asioita valmiiksi jo etukäteen.Kannattaa tosiaan mennä kissanäyttelyihin katsomaan kissoja, siellä voi jutella kasvattajien ja omistajien kanssa, niin selviää rotujen luonteet ja karvanlähdötkin ;)