Niin, se sitten todettiin kohdun ulkopuoliseksi raskaudeksi. Leikattiin eilen ja myös munatorvi piti poistaa.
Nyt leikkauksen jälkeen kivut suuremmat kuin ennen leikkausta. Lääkärin peloittelemaa kovaa vuotoa ei ole ollut.
Kertokaahan, kuinka kauan on kestänyt toipuminen leikkauksesta/laparoskopiasta?
Entäs kun toinen munatorvi puuttuu, kuinka helposti voi tulla uudestaan raskaaksi?
Lääkäri sanoi, että kun kerran on ollut kohdun ulkopuolinen raskaus, (mahdollisuus siihen yleensä 2%) niin toisen kerran kun tulee raskaaksi, niin mahdollisuudet, että sekin on ulkopuolinen onkin jo 20%. Aika hurjaa.
Ja tiedoksi kaikille, jotka epäilevät ulkopuolista raskautta. Äkkiä lääkäriin!
Kuulemma pääsee helpommalla, jos saa solumyrkkyä piikillä, raskaus "valuu ulos", kun että joutuu leikkaukseen. Mutta kuten minulla, rv 8 ja hcg arvo vain nousi, ei voitu muuta kuin leikata. Päivien tarkkailun jälkeen, kun eivät ensin löytäneet sitä munatorvestakaan.
Kertokaahan kokemuksianne.
Nyt leikkauksen jälkeen kivut suuremmat kuin ennen leikkausta. Lääkärin peloittelemaa kovaa vuotoa ei ole ollut.
Kertokaahan, kuinka kauan on kestänyt toipuminen leikkauksesta/laparoskopiasta?
Entäs kun toinen munatorvi puuttuu, kuinka helposti voi tulla uudestaan raskaaksi?
Lääkäri sanoi, että kun kerran on ollut kohdun ulkopuolinen raskaus, (mahdollisuus siihen yleensä 2%) niin toisen kerran kun tulee raskaaksi, niin mahdollisuudet, että sekin on ulkopuolinen onkin jo 20%. Aika hurjaa.
Ja tiedoksi kaikille, jotka epäilevät ulkopuolista raskautta. Äkkiä lääkäriin!
Kuulemma pääsee helpommalla, jos saa solumyrkkyä piikillä, raskaus "valuu ulos", kun että joutuu leikkaukseen. Mutta kuten minulla, rv 8 ja hcg arvo vain nousi, ei voitu muuta kuin leikata. Päivien tarkkailun jälkeen, kun eivät ensin löytäneet sitä munatorvestakaan.
Kertokaahan kokemuksianne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuin olisin itte kirjoittanu ton jutun. vastasin sulle tonne aikasempaan viestiin...tässä kans nyt yritetään parantua. tuntuu että koville ottaa mutta pakko vain sinnitellä! paranemisia sinne!
Otan osaa.
Minulla oli vuosia sitten kohdunulkopuolinen raskaus.
Todettiin se siinä vaiheessa ulkopuoliseksi, kun munatorvi repesi.
Se tietysti poistettiin.
Toipuminen kesti kuukauden.
Sairaslomaa tuli kokonaiset kolme päivää, mutta haavat eivät vain parantuneet.
Kivut olivat aika kovat.
Kaikki tavaroiden nostelu ei onnistunut.
Parani kuitenkin aikanaan.
Leikkauksen jälkeen minulle on syntynyt vielä kaksi lasta.
Hedelmöittymisen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa.
Ns, kertalaakista saaneet alkunsa.
Joten ei se munatorven puuttuminen haittaa.
Kuukautisetkin tulee kerran kuussa, koska tämä jäljellä oleva torvi korvaa puuttuvan.
Kun uudestaan tulet raskaaksi, ota heti yhteys neuvolaan.
kerrot kohdunulkopuolisesta raskaudestasi, niin pääset heti ultraan.
Minulla ultrattiin molemmat raskaudet heti kun testi näytti positiivistä.
Ja kaikki on mennyt hyvin.
Otan osaa kohtaloosi:( Tiedän menetyksen tunteen. Reilu vuosi sitten koin järkyttävien toimenpiteiden kautta (sytostaatit kokeiltiin suoraan lapsiveteen ruiskutettuna ja oottelua..) laparoskooppisesti tehdyn leikkauksen, jossa menetin paljon verta ja toisen munajohtimen sekä kohdun aukaisun ja lopulta lapsemme poistamisen kohdusta. Sikiö oli kiinnittynyt kohdun sarveen (hyvin harvinaista) ja ei kunnolla puhuttu kohdun ulkopuolisesta raskaudesta, mutta sitähän se oli kun sikiö ei siinä kohdassa voinut kasvaa, vaan olisi koko kohtu revennyt ja henki mennyt. Henkisesti toipuminen kesti vuoden. Fyysisesti kesti kipuja muutama kuukausi ja tuntemuksia reilu puoli vuotta. Henkinen toipuminen kesti jo senkin vuoksi kun lapsen saaminen meille on niin vaikeaa. Nyt toivomme, että tärppäisi vaikka olenkin osittain pessimistinen asian suhteen. Tietysti olen hyvin hyvin onnellinen siitä, että meille on suotu suurten vaikeuksien jälkeen silti kolme ihanaa lasta:) Se antaa voimia. Toivottavasti onnistutte mahdollisimman pian ja kaikki menisi hyvin. Harvemmin tulee kahta vastaavaa raskautta kohdalle. Näin toivomme:) Peukut pystyyn!
Kiitokset kaikille vastanneille. Myös teille, jotka vastailitte aiempiin viesteihini.
Kovasti on auttanut, kun on kuullut muiden kokemuksista. Eipä tälläistä olisi itselle uskonut tapahtuvan, mutta on helpotus tietää, että kohtalotovereita löytyy.
Ja ei muuta kun porskutetaan eteenpäin...