Turvapaikka

Fahadia itseään ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua vaatimattomaksi mieheksi. Kyseessä on tyylipuhdas onnenonkija, huijari ja pummi, jonka röyhkeydessä on kuitenkin jotakin rakastettavaa. Firas on tyypillinen maahantunkeutuja eli hän ei ole pakolainen, syyrialainen eikä lapsi vaan nuori mies, joka on ilmeisesti kotoisin Irakista. Junnilan artikkelissa kerrotaan myös, että Firas on istunut pahoinpitelystä vankilassa viisi kuukautta, eli hän ei ole ainoastaan huijari ja pummi vaan myös pikkurikollinen.

On helppo nauraa Fahad Firasin kaltaisille, mutta nauru ei jatku pitkään, jos ymmärtää, että meidän järjestelmämme on kuin tehty Fahad Firasin kaltaisille tarinankertojille. Pelkästään se, että tämä ilmiselvä huijari ja pummi edelleen viettää aikaansa Suomessa, kertoo järjestelmästämme kaiken. Suomalaisen veronmaksajan tehtävänä on katsoa vierestä ja kustantaa lysti. Tosin kustannusten maksamiseen tarvitaan vielä syntymättömiäkin sukupolvia.

Firasin kaltaisen valehtelevat ikänsä, koska uskovat näin saavansa helpommin turvapaikan. Järjestelmä ei mitenkään rankaise valehtelusta vaan palkitsee siitä, jos valhe menee läpi. Kurpitsavaunutarinoita kannattaa siis kertoa.

Ruotsissa järjestelmä on niin valheen ja tekopyhyyden läpitunkema, että valhetta ei tunnusteta, vaikka se olisi kuinka ilmiselvä. Ruotsissa kuka tahansa alle 40-vuotias turvapaikanhakija, joka ilmoittaa olevansa alaikäinen, pääsee alaikäisille tarkoitettuun vastaanottokeskukseen. Tästä on syntynyt käsite ”partalapsi” (skäggbarn) kuvaamaan aikuisia miehiä, jotka esiintyvät alaikäisinä.

Jos alaikäinen turvapaikanhakija haluaa esimerkiksi pelata koripalloa, hänet viedään paikallisen seuran harjoituksiin ja hänestä tehdään positiivinen juttu. Kukaan ei uskalla epäillä parrakkaan lapsukaisen ikää, vaikka monella mieleen saattaa hiipiä poliittisesti epäkorrekteja ajatuksia. Teeskentely on pakollista, jos haluaa välttää leimautumisen rasistiksi. Totesihan sisäministeri Orpokin maahantulijakriisin alussa, että pakolaisten motiivien arvostelu on rasismia.

Palataan takaisin alkuperäiseen sankariin. Fahad Firas pääsi kertomaan tarinoitaan myös Iltasanomille, joka teki hänestä sympaattisen henkilökuvan. On tosin vaikea käsittää, miksi Firasin valehtelu on edelleen lööpin arvoinen uutinen useita kuukausia tapahtuneen jälkeen. Kaikki ainakin voiman pimeällä puolella tiesivät Firasin valehtelevan. Sillä, että hän nyt muka katuvaisena tunnustaa Iltasanomien toimittajalle, ei ole mitään merkitystä.
Iltasanomat onnistuu tekemään Firasista ihmissalakuljettajien uhrin:

”Valehtelin siksi, että salakuljettaja käski minun valehdella.”

Näinhän ei tietysti ole. Fahad Firas valehteli, koska läpimennyt valhe tuo varmemmin pysyvän oleskeluluvan. Salakuljettaja ei käskenyt vaan neuvoi.

Mikä sitten on Fahad Firasin tulevaisuus? Vaikka hän on valehtelija, pummi ja pikkurikollinen, hän voi hyvinkin saada oleskeluluvan. Iltasanomien haastattelun lopussa Firas kuvailee naisilta saatuja viestejä, joiden lähettäjät haluaisivat tutustua mieheen paremmin. Fahad Firas harrastaa bodausta ja hänellä on hyvin kehittyneet ylävartalon lihakset. Ehkä naisten avulla muodostuu side Suomeen, minkä jälkeen häntä ei voida enää karkottaa. Syyskuun lopulla oli jo viritys meneillään, mutta sen kohtalosta ei ole tarkempaa tietoa.

Meillä on siis järjestelmä, joka elättää ilmiselvää elintasopakolaista vastaanottokeskuksessa kuukausia ja joka ei luultavasti onnistu hankkiutumaan huijarista edes eroon. Järjestelmä kuitenkin toimii, koska tarinat tutkitaan ja niiden perusteella tehdään päätös. Jos byrokratia toimii, lopputuloksella ei kai ole niin väliä.