Rakastan vaimoani, hellästi ja tasaisesti. Sinua kohtaan taas tunnen voimakasta intohimoa ja palavaa rakastamisen tunnetta sekä sielunkumppanuutta. Välimme ovat lämpimän ystävälliset, ei sen enempää. Kuitenkin olen jollain tasolla hyvin onneton ilman sinua ja välitöntä läsnäoloasi, en ole ehjä, sydämestäni puuttuu palanen jonka olet vienyt.
Ikuisestiko onneton?
Mies..vain
55333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Jos olisit yhdessä sen kanssa ketä kohtaan tunnet voimakasta intohimoa, silloin varmasti rakastaisit häntäkin tuon kaiken lisäksi myös hellästi ja kaikin tavoin, se olisi paljon täydempää rakkautta, kaikenlaista rakkautta.
En ole se kenelle kirjotit alotuksen, kirjotin vain asiani.
Tottakai, mutta ensisijaisesti muutoin. Nykyistä kohtaan ei tällaisia tunteita ole koskaan ollutkaan.
no jos noin tunnet,niin pitäishän sun kokea se intohimoinen,erilainen suhde sen toisen naisen kanssa...mutta ennen sitä erota nykyisestä...
lisään vielä,jos sanot suoraan olevasi onneton nykyisessä suhteessa,ni kantsis asialle tehdä jotain...ei ne asiat itekseen muutu ikinä....
Kyllä intohimo loppuu kun tietyt kerrat nai, voi loppua ekakertaankin
voi jollaki loppua,ei kaikilla...riippuu ihmisistä ja siitä intohimon määrästä...
Miten se vanha kansa sanoo?
Vanhassa vara parempi ...
Uutta ei voi luoda...
Unohda mies!
Keskity siihen mikä on tärkeää
Joskus ONNI on liian lähellä ettei sitä nää
Usko minua haihattelu tuhoaa
Kaikki se mitä tunnet toista kohtaan
Kohdista vaimoosi
Olethan joskus tuntenut häntä kohtaan samoin (*_*)
Kaikki löytyy kun tarpeeksi kaivaa
Vaimokaanko ei sun mielestä ole oikeutettu löytämään miestä joka todella rakastaa ja joka tuntee myös intohimoa? Yksinkin parempi kuin intohimottomassa suhteessa.
sun kyllä täytyy ihan itse se päätös tehdä,kumman kanssa olet...et sä ole kokeillut vaikka päivää katsoa,millasta mun kanssa eläminen ois,et voi tietää jos ollaan vaan joskus moikattu...sun pitäis kokeilla..ja sitten tehdä valinta...nyt sä vaan kuvittelet suurimmaks osaks...minäkin haluaisin jo tietää vihdoin viimein mitä sä haluat!
Vaimon kuuluu saada tietää tilanteesa, miehen tunteista ja mitä ajattelee. Vaimollakin oikeus olla päättämässä mitä elämällään haluaa.
Jos mies jää intohimottomaan liittoon, siitä saattaa myöhemmin tulla kiila heidän välilleen, mies kokee että on vaimon takia luopunut jostain todella tärkeästä ja vaimo kun ei sitä tiedä ei osaa arvostaa sitä tietenkään. jne.
Vaimo saattaa toivoa intohimoa myös.
no tottakai ehdottomasti vaimon kuuluu olla tietoinen miehen tunteista,miehen kuuluis kans kertoa,puhua...mutta ap:n tilanteessa myös sille toiselle naiselle pitäis kanssa kertoa,eikä roikottaa....miehen pitäis tässä tilanteessa tehdä valinta,eikä loukata vaimoa eikä tätä toista naista....
Täällä näköjään omitaan vähän liian tosissaan
Ethän sä ole onneton jos vaimoasi kerran rakastat ja hänen kanssaan olla saat.
Naisena voisin kirjoittaa täysin samoin vain sillä erotuksella, että en edes rakasta miestäni. Tunnen vain ystävyyttä, mutta sinua kohtaan juuri niin kuin kuvailet.
Eikö tuossa ole ihan mukava olla jos kuitenkin rakastat vaimoasi ja arki pelaa. Monella asiat paljon huonommin.
Onko sinulla suhde molempien kanssa? Vai haaveiletko vain toisesta? Onko hänkin ihastunut sinuun?
Tämä aloitus kolahti ja kunnolla...
Oma päätökseni olla tyytymättä parisuhteeseen, jossa vain yksi "aurinko" paistaa, oli vuosien kivuliaan prosessoinnin tulos. Siinä ei kyyneliä säästelty. Viittaan Dunderfeltiin, joka kuvaa parisuhderakkauden syntyvän kolmen eri tekijän yhteisvaikutuksesta: https://www.iloiseksi.fi/2016/01/rakkauden-kolme-aurinkoa/
Aloittajalle toivon voimia ja viisautta tehdä hänelle itselleen parhaalta tuntuva ratkaisu. Luota siihen, että sellainen löytyy.
Jos kyseessä on ohimenevä tunne ja olet kuitenkin tyytyväinen elämääsi ja rakastat vaimoasi (kuten sanot) niin en tekisi mitään. Mutta jos olet onneton suhteessa ja se jatkuu pitkään, on hyvä kääntää kaikki kortit: mitä voit itse tehdä, voiko kumppanisi muuttua jne. Lopulta sitten ero jos ei mikään muukaan auta.
huh, vaarallisia tällaiset aloitukset, joku voi alkaa kuvittelemaan omaksi kaivatukseen ap:tä....
Eikö se ole tän palstan idea?
Olisko siinä jotain pahaa??
En voi olla ajattelematta, että se olisi sinulle ongelma.
Jos vaimoaan rakastaa, ei ajatuksissa toinen paikkaa saa. On aika erota vaimostasi NYT eikä myöhemmin. Satutat kohta kaikkia lähellä olevia. Estä Se, ota eto ja mene sen toisen luokse.
Aloitus on ristiriitainen, mies rakastaa hellästi vaimoaan, mutta sanoo olevansa onneton.
Samaa mieltä. Mutta onhan se niinkin että jos ei ole intohimoa toiseen, kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa, niin kyllä se onnettomaksi tekee.
Tiedän niin keneltä tämä on... olet liian turvallisuushakuinen. Pysy vaan sen pysyvän naisesi kanssa, sovitte yhteen!
eiköhän se mies itse paremmin tiedä :DD
Ei selvästikään tiedä, ärsyttää olla älykkäämpi!
Rakkaus ottaa ja rakkaus antaa. Rakastumisen tunnelatauksen ja huuman jälkeenkin tuoma arkinen todellisuus on elämän antamia suuria lahjoja. Sen avulla me on mahdollisuus kehittyä ja kasvaa ihmisenä eheämmäksi. Parisuhteessa mies ja nainen (tai minkälainen kokoonpano sitten onkaan) toimivat toinen toisilleen oppaina, mutta vain siinä tapauksessa, jos olemme itse valmiita ja halukkaita oppimaan itsestämme ihmissuhteiden/parisuhteen kautta.
Siinäkin tilanteessa että rakastuminen ei johda rakastamiseen, on rakastumisella elämän kannalta tärkeä viesti itsellemme. Vaikka tilanne voi olla tuskallinen, on hyvä nähdä rakastuminen lahjana elämältä. Rakastuminen näyttää rakastuneelle, että niin hänessä kuin siinä toisessakin ihmisessä virtaa rakkauden energiaa, juuri sinun ja hänen kauttansa kulkee valtavasti eheyttävää energiaa, joka tuottaa meille kaikille iloa ja onnea, mutta paikoin myös surua ja huolta. Rakkauden energialla on parantava vaikutus meihin itseemme ja muihin. Meistä jokainen haluaa tuntea olevansa rakastettu, mutta myös haluamme itse rakastaa.
Ihminen kärsii silloin, kun hänen rakkaansa ei rakasta häntä sillä tavalla kuin hän haluaisi tai kun ihminen ei rakasta toista niin niin kuin hän haluaisi rakastavan. Rakkaus ei ole vain syttyvä intohimon tunne vaan se on pysyvämpi voima, energia, joka vaikuttaa meissä ja meihin. Rakkaus ei kuitenkaan ole pelkkä tunne, se on myös tahto ja taito rakastaa.
Tjaah, onkohan aloitus naisen käsialaa kuitenkin? Pieni epäilys erään seikan takia....
Epäilen samaa.
Oletko M-mies?
Olen.
Hmmm, minä olen varma että tusinaan mahtuu vähintään 14 sellaista joka täällä voisi noin kirjoittaa mutten ole ap, M-mies kylläkin. Minulla on pelko että Eräs luulee minun olevan ap....
Mitä kirjainta alkuperäinen M-mies kaipaa?
Ruikuti ruikuti!
Pysy vaimosi kanssa, koska häntä rakastat ja unohda muut haihatukset. Yllätä hänet ja nauti hänestä. Olet hänet valinnut ja hän luottaa sinuun.
Joskus voi olla niin, että jos oman itsensä kanssa ei ole täysin sinut, pyrkii etsimään jostain siihen lääkettä. Se voisi löytyä sen tutun oman puolison kanssakin, mutta
on jännittävämpää etsiä sitä jostain ulkopuolelta, koska ruoho vaikuttaa olevan siellä aina vihreämpää. On kuitenkin mahdollista löytää se jokin myös sen oman ihmisen kanssa, kunhan on itselleen ja toiselle rehellinen ja ennakkoluuloton.
kyllä sitä vihreämpää ruohoa voi löytyä vaikka olisi sinut itsensä kanssa :) nimim. kokemusta on
Kuitenkn vain tosielämässä tehdyt teot ratkaisevat, muu on ajanhukkaa..
totta..jotkut miehet eivät tosielämässä uskalla/viitsi/jaksa tehdä mitään,tyytyvät vaan haaveilemaan ja pysyvät tottumuksesta vanhassa suhteessaan...näinkin voi käydä...
naiset myös. turvallinen ja totuttu on helpompi vaikka kärsiä.
toimeen jos tullaan niin vaan ollaan jne.
Niin minäkin.
https://youtu.be/DRZuEz2VJ40
Kuullostat runkkarilta ja mutsinnussija - InhoTimolta?
Joko panit äitisi nukkumaan?
Paha tilanne, mutta ei kuitenkaan niin paha. Ehkä sulle riittää tuo hellästi ja tasaisesti rakastaminen. Onhan se niin helkkarin paljon turvallisempaa, ei sydänkään pompahtele ylimääräisiä.
Melkein minäkin yhdyn kyllä "intohimoisen naisen "kannanottoon. Hellää ja tasaista rakkautta, sehän on jo todella paljon. Intohimo joskus laantuu, mutta kyllä se sieltä vielä päätään nostaa. Jos minun kaivattuni kertoisi minulle näin, vastaisin, että älä haikaile minun perääni, käännä katse itseesi ja häneen. En haluaisi olla mitenkään hajottamassa toisen ihmisen hellää ja tasaista rakkautta. En. Enkä haluaisi ottaa sitä vastuuta, että minä voisin olla se ihminen, joka ehkä voisi tuottaa toiselle niin suurta pettymystä, jos mikään ei onnistuisikaan. Tottakai sitä tiedostaa, että jokainen tekee itse ne valinnat ja kantaa myös vastuunsa niistä, mutta ei voi välttyä ajatuksesta, että "itsekin" olen syyllinen siihen. Ei minusta siihen olisi. joten jos tunnet hellää rakkautta, jaa se vaimosi/tyttöystäväsi kanssa.
Aloitus on säälittävä. Pyytää itsellensä ymmärrystä, hyväksyntää ja lupaa olla pettävä puoliso. Tunne-puolen ahmatti ;D
Eri asia olisi jollet enää rakastaisi vaimoasi.
just näin!
Jos minulla olisi vaimo ja istuisin suomi24 -ikävä palstalla aikaani kuluttamassa, niin tietäisin että avioliitoni on pilalla.
Peukku tälle!
Toinenkin peukku:D
Olet se, joka kävelee 10 vuoden päästä vaimon perässä hellästi marketissa ja kuuntelee 5 metrin päästä, turhan päiväistä kalkatusta, syyllisyydestä ;-)
Juuri näin. Vai onkohan tilanne jo tällainen tänä päivänä....
Ajatukset täsmää, samanlailla.
vaimoparka, voivoi.