Mä oon 168cm/48 kg..
Oon tainnut sairastua anoreksiaan,vaikka se ei ehkä painostani näy. Oon nyt niin sairaan väsynyt etten jaksa alkaa kertomaan. :(
Ei tarvitse alkaa vastailemaan mitään negatiivista, en jaksa/ halua alkaa lukemaan mitään paskaa täältä... Oon vaan niin väsyny.. Masentunu.. Väsyny tähän kaikkeen.. syömättömyyteen.. liikkumiseen, vaikka en jaksaisi.. itteni vihaamiseen, oksentamiseen (ainakin 3 kertaa viikos ja silloin 6- 9 kertaa peräkkäin oksennan) mut en voi mitään.. Tälläst tää on.. Mun elämä.
Oon tainnut sairastua anoreksiaan,vaikka se ei ehkä painostani näy. Oon nyt niin sairaan väsynyt etten jaksa alkaa kertomaan. :(
Ei tarvitse alkaa vastailemaan mitään negatiivista, en jaksa/ halua alkaa lukemaan mitään paskaa täältä... Oon vaan niin väsyny.. Masentunu.. Väsyny tähän kaikkeen.. syömättömyyteen.. liikkumiseen, vaikka en jaksaisi.. itteni vihaamiseen, oksentamiseen (ainakin 3 kertaa viikos ja silloin 6- 9 kertaa peräkkäin oksennan) mut en voi mitään.. Tälläst tää on.. Mun elämä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko sulla semmosta kun mullakin, että jokaisena päivänä pitää liikkua vähintään yhtä paljon kuin edellisenä.mielummin enemmän.
Aamulla herätessään ajattelee sitä kaikkea liikuntaa mikä pitää päivän aikana suorittaa, vaikka ei millään jaksais?
Se tuntuu rasittavalta.
Aamulla on vaikea nousta ylös, alkaa heikottamaan.
Juostessa tuntuu välillä, että jalat menee alta, mutta silti pitää juosta.
Mulla on sillee että edellisenä iltana mietin miten aion liikkuu. Päätän että esim. jumppaan mielettömän kovan ja rasittavan aerobic-sarjan ja sit ku jumppaan en millään jaksas, jalat meinaa lähteealta ja pyörryttää ja silti jatkan. Pitää polttaa kalorit..Et laihtuu. Sit teen sen saman viel monta kertaa uudestaan vaikka ei millään meinaa pystyy ku ei jaksa :/ On mulla samanlailla että seuraavana päivänä pitäs liikkuu enemmän..
Joo, mulla on kans toi jumppaamisvimma, saatan jumpata jopa kolme ja puoli tuntua päivässa ja sitten päälle vielä 400 kyykkyyn ylös hyppyä, se on kamalaa ja rasittavaa, mutta pakko liikkua!
mulla on anoreksia, joten tiedän miltä susta tuntuu. ja tiedän myös miltä tuntuu kun ei saa hoitoa jos ei ole lahtunut tarpeeksi että laskettaisiin anorektikoksi. mulla todettiin puoli vuotta sitten anoreksia. painoin vielä 45kg. en ollut pystynyt syömään 2 viikkoon YHTÄÄN MITÄÄN, oikeasti en syönyt mitään, join n. litran paivässä lähinnä vettä, ja siinä oli mun päivän kalorimäärä. perheeni hommasi minulle hoitoa. olin 2 kuukautta sairaalassa. olin lähellä kuolemaa. mnulla oli sydämmenrytmihäiriöitä, pöyrtyilin, olin kuiva. ja pissasin vain verta. pääsin kotiin ja nyt käyn joka viikko puntarissa ja vähintäöän kerran viikossa psykiatrilla vähintään vuoden ajan. toivottavasti tää autto. hae apua.
sillon ku mun pahin vaihe syömishäiriössäni oli päällä, oli oloni samanlainen. Pakko oli liikkua, vaikka kaikki ilo siitä oli kadonnut. Lopulta sairastuin fyysesti niin pahasti, että jouduin lopettamaan liikkumisen kokonaan. Nyt olen löytänyt liikunnasta taas sen hyvän olon tunteen.