Miksi antikvariaatti

Näin juuri ja toisaalta kirja, jonka ajattelit myydä huutonetissä yksinään hintaan esim. 10 e, saattaa antikvariaatissa pudota vaikka kuinka alas, jos myyt sen "nipussa" useiden kirjojen kanssa.

Näin muuten taitaa olla. Ja harvenevat hyvää vauhtia divarit. Joskus aiemmin ajattelin, että meikäläisen sinänsä vaatimaton reilun tuhannen opuksen "kirjasto" merkitsisi sellaista 1000-2000 euron hätävarakassaa, "sijoitusomaisuutta". Mutta jotenkin minusta tuntuu, että sähkökirjojen yleistyessä ja toisaalta kirjakauppojen pokkarivalikoiman ja nettikirjakauppojenkin kasvaessa on käynyt niin, että olisi kovan työn takana saada edes paria satasta kirjoistani.

Jep. taitaa toimia molempiin suuntiin toisinaan. Eli yllätyt, kun ei mene huutonetissä ja yllätyt jostain toisesta kirjasta, kun ei mene antikvariaatissa.

ih-mettelen kirjoitti:

Jep. taitaa toimia molempiin suuntiin toisinaan. Eli yllätyt, kun ei mene huutonetissä ja yllätyt jostain toisesta kirjasta, kun ei mene antikvariaatissa.

Miten moni ylipäätään myy kirjojaan yksi kerrallaan? Veikkaisin siinä olevan järkeä, jos kirjasto sattuu koostumaan erikoispainoksista tai muuten sellaisista kirjoista, joilla jokaisella voi arvella yksinään olevan jonkin parinkymmenen euron arvon. Mutta jotenkin arvaisin, että valtaosalla ihmisistä oma kirjasto koostuu pokkareista yms. sellaisista, joiden uusmyyntihintakin on lähempänä kymppiä kuin kahtakymppiä ja siksi niistä ei voi olettaa saavansakaan kuin euron tai pari. Sen enempää divarissa kuin netissäkään.

Mikä ihmeen ansaintalogiikka antikvariaatilla on siinä, että se toimii jonkun lehden eurolla ja ottaa toimituskuluja 2.50 e. Sisäänvetotuote?

sori,
toimii = myy (yllä)

Divarit on ihan Yes ja In edelleen ainakin täällä stadissa. Sitä paitsi kiva mennä sisälle antikvariaattiin ja vaikka muuten vaan plarailla siellä sopivia teoksia jos vaikka tulee tehtyä jokin heräteostos. Samoin myydessä on hyvä toisinaan koettaa päästä eroon kerralla vähän isommasta luetusta dekkari ym. kirjaerästä edelleenkin.