miksi joku vie kirjan mieluummin antikvariaattiin kuin myisi sen helposti huutonetin etc kautta
Miksi antikvariaatti
ih-mettelen
12394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirja voi huutonetissä jäädä myymättä, mutta antikvariaatti voi hyvällä tuurilla ostaa kaikki tyrkyllä olevat kirjat, jos joukossa on muutama mielenkiintoinen opus.
No vaikkapa siksi, että divariin voi myydä ja yleensä myydäänkin useita kirjoja kerralla. Paljon helpompaa se on kuin ruveta Huuto.netissä kauppaamaan yksi kerrallaan.
Tosin taitaa olla niin, että divareiden aika rupeaa olemaan vähän ohi. Tai ainakin ne ovat käymässä vähän nirsommiksi sen suhteen, mitä ottavat.
Näin juuri ja toisaalta kirja, jonka ajattelit myydä huutonetissä yksinään hintaan esim. 10 e, saattaa antikvariaatissa pudota vaikka kuinka alas, jos myyt sen "nipussa" useiden kirjojen kanssa.
Näin muuten taitaa olla. Ja harvenevat hyvää vauhtia divarit. Joskus aiemmin ajattelin, että meikäläisen sinänsä vaatimaton reilun tuhannen opuksen "kirjasto" merkitsisi sellaista 1000-2000 euron hätävarakassaa, "sijoitusomaisuutta". Mutta jotenkin minusta tuntuu, että sähkökirjojen yleistyessä ja toisaalta kirjakauppojen pokkarivalikoiman ja nettikirjakauppojenkin kasvaessa on käynyt niin, että olisi kovan työn takana saada edes paria satasta kirjoistani.
Minä myyn kirpputorilla yhdessä muun tavaran kanssa, jotta saan ylihinnoitellun pöydän maksetuksi ja jää jotain itselle. Mitkä jäävät yli, vien kirjaston kierrätyshyllyyn. Joiden taso on huonontunut kovasti.
Mitä vähemmän tavaroiden kantoa sinne sun tänne, sen parempi. Huutonetti olisi helppo paikka laittaa, mutta en ole vuosikausiin käynyt postissa, viitsi mitään lähetellä.
Antikvaariin helppo jättää , ainakin jos arvokkaampi teos , saattaa kelvata ilmaiseksi, huutonetissa harmittaa vietävästi , kun tietää kirjalle jonkun lista-arvon , esim 20 euroa, eikä kelpaa kellekään edes 1 euron hintaan.
Jep. taitaa toimia molempiin suuntiin toisinaan. Eli yllätyt, kun ei mene huutonetissä ja yllätyt jostain toisesta kirjasta, kun ei mene antikvariaatissa.
Miten moni ylipäätään myy kirjojaan yksi kerrallaan? Veikkaisin siinä olevan järkeä, jos kirjasto sattuu koostumaan erikoispainoksista tai muuten sellaisista kirjoista, joilla jokaisella voi arvella yksinään olevan jonkin parinkymmenen euron arvon. Mutta jotenkin arvaisin, että valtaosalla ihmisistä oma kirjasto koostuu pokkareista yms. sellaisista, joiden uusmyyntihintakin on lähempänä kymppiä kuin kahtakymppiä ja siksi niistä ei voi olettaa saavansakaan kuin euron tai pari. Sen enempää divarissa kuin netissäkään.
Mikä ihmeen ansaintalogiikka antikvariaatilla on siinä, että se toimii jonkun lehden eurolla ja ottaa toimituskuluja 2.50 e. Sisäänvetotuote?
sori,
toimii = myy (yllä)
Vaikka myisi vain yhdenkin kirjan, onhan paljon yksinkertaisempaa viedä se antikvariaattiin kuin ryhtyä leikkimään yrittäjää ja näkemään kaiken vaivan ilmoittamisesta, pakkaamisesta ja postittamisesta parin lantin takia. Sitä paitsi kaikki eivät ole edes tottuneet käyttämään nettihuutokauppoja.
Divarit on ihan Yes ja In edelleen ainakin täällä stadissa. Sitä paitsi kiva mennä sisälle antikvariaattiin ja vaikka muuten vaan plarailla siellä sopivia teoksia jos vaikka tulee tehtyä jokin heräteostos. Samoin myydessä on hyvä toisinaan koettaa päästä eroon kerralla vähän isommasta luetusta dekkari ym. kirjaerästä edelleenkin.