hätyyttely ravintolasta

Kiitos vastauksesta. Kumma ajattelutapa vain tarjoilijoilta jos noin on. Minusta nimittäin on usein tosi mukavaa syödä yksikseni ravintolassa. En koe itseäni lainkaan yksinäiseksi! Pikemminkin nautin siitä että ympärilläni on ravintolan ilmapiiri - joka paikassa omanlaisensa. Ihmisiä, ääniä, maisemia.

En ymmärrä muutenkaan sitä, että monet ihmiset eivät pysty liikkumaan maailmassa ilman toista ihmistä roikkumassa käsipuolessa koko ajan. Esim. työpaikallani on tyyppejä, jotka eivät pysty syömään lounasta itsenäisesti. Siis sekin vaivainen puolituntinen tylsässä taukohuoneessa tai kiireisessä lähiravintolassa pitää viettää jonkun seuralaisen kanssa. Mukaan kelpaa ihan kuka vaan meistä työkavereista, kunhan ei tarvitse olla "yksin".

Tietysti minäkin käyn joskus myös seurassa ulkona. Se on omalla tavallaan kivaa ja erilaista. Mutta valitsen seurani aika tarkkaan. Mieluummin mukava, rauhallinen, tunnelmien ja ajatusten täyttämä ilta itseni seurassa ja muiden, tuntemattomien mutta samaan paikkaan osuneiden ihmisten lähettyvillä kuin sellaisen tutun seurassa, jonka kanssa ei ole mitään puhumista.

Fiksu, ammattitaitoinen tarjoilija tajuaa, että meitä asiakkaita on moneen junaan ja monet kävisivät ulkona syömässä vielä useammin, jos saisivat olla rauhassa... tarjoilijoilta.

Kiitti. :) Taidanpa kokeilla sanomista.

Heh hee, hyviä vinkkejä. :) Tuo lehti voisi olla hyvä rekvisiitta.

Yritäppäs asettaa itsesi tarjoilijan asemaan. Yleensä lautaset haetaan pois kun katsotaan, että asiakas on varmasti lopettanut syömisen. Voit toki tarjoilijalle sanoa, että ei vie lautasta vielä pois jos haluat siinä istuskella tyhjän lautasen kanssa. Ei me tarjoilijat olla mitään ajatustenlukijoita, että me tiedetään milloin asiakas haluaa lautasten kerättävän pois.

Toisilla asiakkailla on kiire jolloin ruokailun pitää olla nopeaa, toisilla taas ei ole mitään kiirettä. Sitä on vaikea päätellä onko asiakkaalla kiire vai ei. Supernäköäkään emme omista, joten on pakko käydä välillä katselemassa lähempää onko asiakas lopettanut syömisen vai ei. Että pientä kärsivällisyyttä ja ymmärtäväisyyttä voisit toki tarjoilijoillekkin antaa, työtään he vain tekevät.
Jos olet syömässä jonkun seuralaisen kanssa niin lautaset haetaan sitten kun te molemmat olette syöneet.

Jos haluat, että lautanen haetaan pois ja olet syömisen lopettanut niin laitappa ruokaluvälineet kello viiden asentoon. Jos et halua lautasta vielä kerättävän pois niin et laita ruokailuvälineitä kello viiden asentoon. Luulisi olevan helppoa.

tarjoilija myöskin kirjoitti:

Yritäppäs asettaa itsesi tarjoilijan asemaan. Yleensä lautaset haetaan pois kun katsotaan, että asiakas on varmasti lopettanut syömisen. Voit toki tarjoilijalle sanoa, että ei vie lautasta vielä pois jos haluat siinä istuskella tyhjän lautasen kanssa. Ei me tarjoilijat olla mitään ajatustenlukijoita, että me tiedetään milloin asiakas haluaa lautasten kerättävän pois.

Toisilla asiakkailla on kiire jolloin ruokailun pitää olla nopeaa, toisilla taas ei ole mitään kiirettä. Sitä on vaikea päätellä onko asiakkaalla kiire vai ei. Supernäköäkään emme omista, joten on pakko käydä välillä katselemassa lähempää onko asiakas lopettanut syömisen vai ei. Että pientä kärsivällisyyttä ja ymmärtäväisyyttä voisit toki tarjoilijoillekkin antaa, työtään he vain tekevät.
Jos olet syömässä jonkun seuralaisen kanssa niin lautaset haetaan sitten kun te molemmat olette syöneet.

Jos haluat, että lautanen haetaan pois ja olet syömisen lopettanut niin laitappa ruokaluvälineet kello viiden asentoon. Jos et halua lautasta vielä kerättävän pois niin et laita ruokailuvälineitä kello viiden asentoon. Luulisi olevan helppoa.

Menin mieheni seurassa syömään erääseen helsinkiläiseen ravintolaan, tarkoituksenamme nauttia herkullinen lounas rauhallisessa ympäristössä kiireettömästi.

Tilasimme aterian tullessamme tiskiltä ja annettuamme tilauksemme tarjoilija pyyti meitä siirtymään pöytäämme, odottamaan että he tuovat ruoat pöytäämme. Juomat tulikin ensimmäiseksi, seuraavaksi tuli annoksemmekin pöytään. Hämmästyneenä ihmettelimme ruokalautasemme sisältöä: se sisälsi vain hieman ranskalaisia ja pelkän pihvin. Muita vaihtoehtoja perunoista ei ollut edes tarjolla. Ei ainuttakaan kasvista, tai muutakaan lisäkettä, tai edes koristetta! Tarjoilijan kysyessä mausteista, vastasimme kiittäen haluavamme niitä. Tarjoilija toi melkein tyhjän, (ainoan kai talossa) pienen ketsuppipullon ja toivotti hyvää ruokahalua! Ketsuppi oli yhtä litkua...! Siinä vaiheessa olin lähteä ravintolasta, mutta kova nälkä vei voiton ja söimme sen todella askeettisen aterian isolta lautaselta, ruokajuomana jäävesi. Katselimme ympärillemme löytyisikö sieltä mistään salaattia, leipää yms., mutta eipä löytynyt. Annos oli päivän pihvi ja menuussa ollut kuva ei kyllä vastannut todellisuutta ollenkaan! Tarjoilijat juttelivat keskenään selin aina kun olisimme tarvinnut heidän apua, mutta seuraava yllätys olikin heti kohta odottamassa: Lautasten ollessa melkein tyhjillään ja ruokaa vielä suussa, eräs tarjoilija tulikin yllättäen selän takaa mitään puhumatta hakemaan äänettömästi hiipien lautaset edestämme pöydältä ja minä säikähdin todella! Tarjoilija kysyi, että maistuiko ruoka, mutta ei jäänyt silti enää odottamaan vastaustamme. Eivät tuoneet pöytään laskuakaan; joten mieheni kävi maksamassa tiskille kalliit, melkein olemattomat ravintola-ateriamme.

Ravintolassa oli valtavasti katettuja tyhjiä pöytiä ja asiakkaita oli meidän lisäksemme vain kahdessa pöydässä, joten mistään kiiteestä ei voinut puhua kuuden tarjoilijan palveltavana! Samanlaisen lautastenhakumatkan tarjoilija teki myöskin naapuripöytäämme, vaikka hekään eivät ennättäneet lopettaa edes ateriointia ja toinen naisista jäi hölmistyneenä tuijottamaan lautasensa perään! Päätimme, että koskaan emme astu jalallakaan siihen ravintolaan. Kyllä tarjoilijallakin täytyy olla sen verran ammattitaitoa ja vaistoa asiaksaspalvelusta, ettei tekisi näin asiakkailleen ainakaan tarkoituksellisesti! Tyhjä ravintola Helsingissä lounasaikaan kertoi sekin karua kieltään ravintolan tasosta, mielestäni!

Tarjoilijan olisi syytä silloin vaihtaa kiireesti ammattiaan, sekä työpaikkaa, eikä alkaa syyttämään asiakkaita omista virheistään, arvoisa tarjoilija myöskin...! Onneksi asiakkaat voivat valita ruokapaikkansa vielä itse, joten pian on tällaiset tarjoilijat ilman työtä ja työnantajaa!!

Kotimatkalla teimme ylimääräisen mutkan Karjaan Shellillä Simpukkaan ja menimme samanlaisin odotuksin syömään kuin aamupaäivälläkin! Tiedämme kyllä paikkojen erilaisuuden ja pidimme tähän asti ravintolaa parhaana ruokailupaikkana, mutta nyt siitä asiasta kyllä jouduimme valitettavasti muuttamaan mielipidettämme! Simpukka oli melkein tupaten täynnä ihmisiä ja siitä huolimatta palvelu pelasi meillekin moitteettomasti! Tilattuamme vastaavan aterian saimme lautasen täydeltä ruokaa , jossa riitti myös silmänruokaa: vihanneksia, koristeita ja perunatkin valitsimme monesta eri vaihtoehdosta! Kastikekin oli huolella valmistettu ja sitä oli riittävästi. Mausteet saimme korissa. Salaatti ja kahvi tuli kaupanpäälle ja leipä oli vastaleivottua! Oli nautinnollista aterioida ja varmasti tulemme tähän paikkaan syömään jatkossakin. Saimme syödä kaikessa rauhassa ja jutellakin hetken ruokailun päätteeksi. Tarjoilijat olivat ammattinsa taitavaa iloista väkeä. Osasivat töitä tehdessään puhua jopa kolmella eri kielellä luontevasti asiakkaidensa kanssa ja asiakas tunsi olevansa odotettu vieras! Nimimerkki Tarjoilija myöskin, sinäkin voisit tehdä oikean opintomatkan ko. paikkaan ja toivottavasti kirjoituksesi muuttuvat paljon asiakasystävällisemmäksi. En haluaisi tulla ruokailemaan työpaikkaasi, enkä suosittelisi sinua työnantajallesikaan. Tarjoilijoidenkin kannattaisi muistaa välillä, mistä heille palkka maksetaan ja kuka sen heille maksaa, lopulta!

Maksoimme Karjaalla mielellämme pyydetyn hinnan ja pidimme sitä hyvin kohtuullisena, varsinkin verratessamme aikaisempaan kokemukseemme samana päivänä. Aterian hinta oli monta euroa halvempi, kuin Helsingissä; siellä tyhjästä maksaessamme. Onneksi on kova kilpailu ravintola-allallakin, joten asiakkaillakin on toivoa saada jatkossa parempaa palvelua.

Tiedän, on olemassa paljon ravintoloita, joista saa todella kiitettävää palvelua ja henkilökunta osaa ammattinsa. Siksi minua harmittaakin tullessani tietämättäni tuntemattomaan ravintolaan ruokailemaan, mutta jostainhan se on aina aloitettava. Asiakkaat antavat kyllä arvoa hyvälle palvelulle ja suostuvat maksamaankin siitä. Hyvä henkilöstö on aina kaiken ao ja arvostan heidän tekemää raskastakin työtä.

Entinen asiakas kirjoitti:

Menin mieheni seurassa syömään erääseen helsinkiläiseen ravintolaan, tarkoituksenamme nauttia herkullinen lounas rauhallisessa ympäristössä kiireettömästi.

Tilasimme aterian tullessamme tiskiltä ja annettuamme tilauksemme tarjoilija pyyti meitä siirtymään pöytäämme, odottamaan että he tuovat ruoat pöytäämme. Juomat tulikin ensimmäiseksi, seuraavaksi tuli annoksemmekin pöytään. Hämmästyneenä ihmettelimme ruokalautasemme sisältöä: se sisälsi vain hieman ranskalaisia ja pelkän pihvin. Muita vaihtoehtoja perunoista ei ollut edes tarjolla. Ei ainuttakaan kasvista, tai muutakaan lisäkettä, tai edes koristetta! Tarjoilijan kysyessä mausteista, vastasimme kiittäen haluavamme niitä. Tarjoilija toi melkein tyhjän, (ainoan kai talossa) pienen ketsuppipullon ja toivotti hyvää ruokahalua! Ketsuppi oli yhtä litkua...! Siinä vaiheessa olin lähteä ravintolasta, mutta kova nälkä vei voiton ja söimme sen todella askeettisen aterian isolta lautaselta, ruokajuomana jäävesi. Katselimme ympärillemme löytyisikö sieltä mistään salaattia, leipää yms., mutta eipä löytynyt. Annos oli päivän pihvi ja menuussa ollut kuva ei kyllä vastannut todellisuutta ollenkaan! Tarjoilijat juttelivat keskenään selin aina kun olisimme tarvinnut heidän apua, mutta seuraava yllätys olikin heti kohta odottamassa: Lautasten ollessa melkein tyhjillään ja ruokaa vielä suussa, eräs tarjoilija tulikin yllättäen selän takaa mitään puhumatta hakemaan äänettömästi hiipien lautaset edestämme pöydältä ja minä säikähdin todella! Tarjoilija kysyi, että maistuiko ruoka, mutta ei jäänyt silti enää odottamaan vastaustamme. Eivät tuoneet pöytään laskuakaan; joten mieheni kävi maksamassa tiskille kalliit, melkein olemattomat ravintola-ateriamme.

Ravintolassa oli valtavasti katettuja tyhjiä pöytiä ja asiakkaita oli meidän lisäksemme vain kahdessa pöydässä, joten mistään kiiteestä ei voinut puhua kuuden tarjoilijan palveltavana! Samanlaisen lautastenhakumatkan tarjoilija teki myöskin naapuripöytäämme, vaikka hekään eivät ennättäneet lopettaa edes ateriointia ja toinen naisista jäi hölmistyneenä tuijottamaan lautasensa perään! Päätimme, että koskaan emme astu jalallakaan siihen ravintolaan. Kyllä tarjoilijallakin täytyy olla sen verran ammattitaitoa ja vaistoa asiaksaspalvelusta, ettei tekisi näin asiakkailleen ainakaan tarkoituksellisesti! Tyhjä ravintola Helsingissä lounasaikaan kertoi sekin karua kieltään ravintolan tasosta, mielestäni!

Tarjoilijan olisi syytä silloin vaihtaa kiireesti ammattiaan, sekä työpaikkaa, eikä alkaa syyttämään asiakkaita omista virheistään, arvoisa tarjoilija myöskin...! Onneksi asiakkaat voivat valita ruokapaikkansa vielä itse, joten pian on tällaiset tarjoilijat ilman työtä ja työnantajaa!!

Kotimatkalla teimme ylimääräisen mutkan Karjaan Shellillä Simpukkaan ja menimme samanlaisin odotuksin syömään kuin aamupaäivälläkin! Tiedämme kyllä paikkojen erilaisuuden ja pidimme tähän asti ravintolaa parhaana ruokailupaikkana, mutta nyt siitä asiasta kyllä jouduimme valitettavasti muuttamaan mielipidettämme! Simpukka oli melkein tupaten täynnä ihmisiä ja siitä huolimatta palvelu pelasi meillekin moitteettomasti! Tilattuamme vastaavan aterian saimme lautasen täydeltä ruokaa , jossa riitti myös silmänruokaa: vihanneksia, koristeita ja perunatkin valitsimme monesta eri vaihtoehdosta! Kastikekin oli huolella valmistettu ja sitä oli riittävästi. Mausteet saimme korissa. Salaatti ja kahvi tuli kaupanpäälle ja leipä oli vastaleivottua! Oli nautinnollista aterioida ja varmasti tulemme tähän paikkaan syömään jatkossakin. Saimme syödä kaikessa rauhassa ja jutellakin hetken ruokailun päätteeksi. Tarjoilijat olivat ammattinsa taitavaa iloista väkeä. Osasivat töitä tehdessään puhua jopa kolmella eri kielellä luontevasti asiakkaidensa kanssa ja asiakas tunsi olevansa odotettu vieras! Nimimerkki Tarjoilija myöskin, sinäkin voisit tehdä oikean opintomatkan ko. paikkaan ja toivottavasti kirjoituksesi muuttuvat paljon asiakasystävällisemmäksi. En haluaisi tulla ruokailemaan työpaikkaasi, enkä suosittelisi sinua työnantajallesikaan. Tarjoilijoidenkin kannattaisi muistaa välillä, mistä heille palkka maksetaan ja kuka sen heille maksaa, lopulta!

Maksoimme Karjaalla mielellämme pyydetyn hinnan ja pidimme sitä hyvin kohtuullisena, varsinkin verratessamme aikaisempaan kokemukseemme samana päivänä. Aterian hinta oli monta euroa halvempi, kuin Helsingissä; siellä tyhjästä maksaessamme. Onneksi on kova kilpailu ravintola-allallakin, joten asiakkaillakin on toivoa saada jatkossa parempaa palvelua.

Tiedän, on olemassa paljon ravintoloita, joista saa todella kiitettävää palvelua ja henkilökunta osaa ammattinsa. Siksi minua harmittaakin tullessani tietämättäni tuntemattomaan ravintolaan ruokailemaan, mutta jostainhan se on aina aloitettava. Asiakkaat antavat kyllä arvoa hyvälle palvelulle ja suostuvat maksamaankin siitä. Hyvä henkilöstö on aina kaiken ao ja arvostan heidän tekemää raskastakin työtä.

''Tarjoilijan olisi syytä silloin vaihtaa kiireesti ammattiaan, sekä työpaikkaa, eikä alkaa syyttämään asiakkaita omista virheistään, arvoisa tarjoilija myöskin...!''

Missä vaiheessa olen alkanut asiakkaita syyttelemään? Itse yritän palvella asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla. Aina löytyy asiakkaita jotka valittavat turhasta ja sen takia saattaa olla pinna kireällä, mutta en silti räjähdä ikinä asiakkaiden edessä vaan yritän hoitaa asiakkaat_hyvin_loppuun asti. Sen ymmärrän, että valitetaan aiheesta ja silloin yritämme korvata asiakkaalle jotenkin tuon huonon kokemuksen. Onhan se valitettavaa että teidän kohdallanne tuolla helsingissä palvelu oli huonoa ja annokset huonoja. Ja voin sanoa, että välillä suoraan sanottuna hävettää viedä annoksia asiakkaan eteen (juuri sen takia että jossain 16 euron annoksessa on n.4 lohkoperunan palasta ja itse pääruoka annoksessa on todella pieni ja kasviksi muutama, mutta sille annoksen koolle en voi mitään. Itseänikin harmittaisi jos maksaisin kalliin hinnan ruoasta joka on ihan onnettoman kokoinen) Mutta silti toivoisin joskus asiakkaiden ajattelevan asioita tarjoilijoidenkin kannalta. Monet asiakkaat kuvittelevat että tarjoilijat osaavat lukea ajatukset ja omaavat jonkun supernäön. En minä tiedä milloin asiakas on syönyt jos en välillä käy kurkistamassa vähän lähempänä, enkä osaa lukea ajatuksista asiakkaan toivomuksia. Siksi olisi hyvä että asiakas kertoisi omista toivomuksistaan jos niitä on.

Jos itse tekisit tarjoilijan hommia niin voisit ymmärtää paremmin mitä se työ todellisuudessa on. Pitkät työvuorot, illat ja viikonloput (ja juhlapyhät) töissä, paljon rasittavia asiakkaita, joutuu kävelemään/juoksemaan/seisomaan koko päivän eli raskasta selälle, jaloille ja niskalle, eipä sitä taukojakaan ehdi kiireisenä päivänä pitämään, kaikki paineet ravintolassa tulevat tarjoilijalle (kokkien valitukset tulee tarjoilijoille ja asiakkaiden valitukset tulee tarjoilijoille, eli tarjoilija on koko ajan välikätenä joka asiassa)

''Nimimerkki Tarjoilija myöskin, sinäkin voisit tehdä oikean opintomatkan ko. paikkaan ja toivottavasti kirjoituksesi muuttuvat paljon asiakasystävällisemmäksi. En haluaisi tulla ruokailemaan työpaikkaasi, enkä suosittelisi sinua työnantajallesikaan.''

Tuotahan et voi sanoa näkemättä minua ja näkemättä sitä miten työni teen. Monissa työpaikoissa olen saanut palautetta (henkilökunnalta sekä asiakkailta!!) siitä, että olen aina niin iloinen eikä minusta näy sitä jos sattuu olemaan huonompi päivä, koska en näytä sitä asiakkaille. Viimeksi perjantaina sain tämmöistä palautetta. Opiskeluaikojen työharjoitteluistakin tuli kiitettäviä arvosanoja, joten siitäkin voi jo päätellä paljon.

Se, että kerron miten minä näen asiat tarjoilijana ei kerro sitä minkälainen olen sitten asiakkaiden edessä, koska en todellakaan näytä asiakkaille jos itsellä on huono päivä vaan yritän palvella parhaalla mahdollisella tavalla vaikka kuinka ärsyttäisi.