Aloitin uuden työn vastikään. Ehdin jo kehua, että työporukka on aika jees. Kiva työporukka missä työskennellä.
Kyseessä siis palveluasumispaikka, ammatiltani olen sairaanhoitaja. Nuori sellainen.
Viime aikoina nämä vanhemat kolleegat (pääasiassa tämä 1) on alkanut kuittailemaan ihan järjettömistä asioista. Mihin pistorasiaan imuri kannattaa laittaa, on tyhmää että kannan pyykit sylissä kun olisi korikin, kun on tämä yleinen siivouspäivä, niin pitäisi hoitaa heti aamusta - vaikka iltapäivällä on täysin hyvin aikaa. Toinen kolleega valitteli tänään kun hänet oli jätetty omaan työpisteeseen edellissenä päivänä täysin yksin, meillä muilla kun oli niin rauhallista. Kysyin suoraan ja sanoinkin, että mielelläni olisin auttanut häntä mutta hän ei kertaakaan tuonut esille tarvitsevansa apua! Nyt hän sitten oli täysin suuttunut tästä. Yksikkömme on siis muutamassa kerroksessa. Hänen mukaan pidimme toisen työntekijän kanssa torikokousta, vaikka todellisuudessa tämä toinen työntekijä oli tullut kerrokseeni keskustelemaan työnjaosta siitä, voinko saunoittaa heidän kerroksen asukkaat joita en ole hoitanut ja hän tuli kertomaan minulle kuinka toimia heidän kanssaan. Tämä siis on nyt leimattu torikokoukseksi ja juoruamiseksi.
Ja lähinnä tämä kommentointi ei liity edes hoitotyöhön vaan siis juuri näihin kodinhoidollisiin asioihin ja kollegiaalisuuteen.
Taas melkein purskahdin itkuun töissä. Vilpittömästi olen edellisisissäkin paikoissa auttanut kolleegoita aina kun näen että itselläni on siihen aikaa ja toisella kiire ja hommat kasaantuu. Uutena työntekijänä nyt ei välttämättä heti hahmota tarvitseeko kolleega kerrosta alempana apua kun tämä ei sitä voi itse sanoa. Hemmetti varmasti olisin auttanut. Niin, ja tästähän hän ei ole valittanut näille 2 muulle työntekijälle vaan minulle, joka olen omassa kerroksessani yksin ja nämä 2 kahdestaan omassa.
Tulee nyt väistämättä sellainen olo että olen ryhtymässä keski-ikäisten yleiseksi sylkykupiksi. Ja tätä piikittelyä saa kestää joka päivä kun jompikumpi töissä.
Esimies nyt on sekin omaa luokkaansa, edellisessä paikassa tehty jo 2 valitusta Valviraan... Eikä sitä kiinnosta sekään että lääkkeitä katoaa koko ajan.
Olenko nyt herkkis vai syystäkin pettynyt tähän ilmapiiriin? Koeaikaa vielä hetki jäljellä, vielä vois livistää, hyviä paikkoja kun näyttää olevan auki...
Kyseessä siis palveluasumispaikka, ammatiltani olen sairaanhoitaja. Nuori sellainen.
Viime aikoina nämä vanhemat kolleegat (pääasiassa tämä 1) on alkanut kuittailemaan ihan järjettömistä asioista. Mihin pistorasiaan imuri kannattaa laittaa, on tyhmää että kannan pyykit sylissä kun olisi korikin, kun on tämä yleinen siivouspäivä, niin pitäisi hoitaa heti aamusta - vaikka iltapäivällä on täysin hyvin aikaa. Toinen kolleega valitteli tänään kun hänet oli jätetty omaan työpisteeseen edellissenä päivänä täysin yksin, meillä muilla kun oli niin rauhallista. Kysyin suoraan ja sanoinkin, että mielelläni olisin auttanut häntä mutta hän ei kertaakaan tuonut esille tarvitsevansa apua! Nyt hän sitten oli täysin suuttunut tästä. Yksikkömme on siis muutamassa kerroksessa. Hänen mukaan pidimme toisen työntekijän kanssa torikokousta, vaikka todellisuudessa tämä toinen työntekijä oli tullut kerrokseeni keskustelemaan työnjaosta siitä, voinko saunoittaa heidän kerroksen asukkaat joita en ole hoitanut ja hän tuli kertomaan minulle kuinka toimia heidän kanssaan. Tämä siis on nyt leimattu torikokoukseksi ja juoruamiseksi.
Ja lähinnä tämä kommentointi ei liity edes hoitotyöhön vaan siis juuri näihin kodinhoidollisiin asioihin ja kollegiaalisuuteen.
Taas melkein purskahdin itkuun töissä. Vilpittömästi olen edellisisissäkin paikoissa auttanut kolleegoita aina kun näen että itselläni on siihen aikaa ja toisella kiire ja hommat kasaantuu. Uutena työntekijänä nyt ei välttämättä heti hahmota tarvitseeko kolleega kerrosta alempana apua kun tämä ei sitä voi itse sanoa. Hemmetti varmasti olisin auttanut. Niin, ja tästähän hän ei ole valittanut näille 2 muulle työntekijälle vaan minulle, joka olen omassa kerroksessani yksin ja nämä 2 kahdestaan omassa.
Tulee nyt väistämättä sellainen olo että olen ryhtymässä keski-ikäisten yleiseksi sylkykupiksi. Ja tätä piikittelyä saa kestää joka päivä kun jompikumpi töissä.
Esimies nyt on sekin omaa luokkaansa, edellisessä paikassa tehty jo 2 valitusta Valviraan... Eikä sitä kiinnosta sekään että lääkkeitä katoaa koko ajan.
Olenko nyt herkkis vai syystäkin pettynyt tähän ilmapiiriin? Koeaikaa vielä hetki jäljellä, vielä vois livistää, hyviä paikkoja kun näyttää olevan auki...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voin kertoa,että hoitoalalla voi joutua kenen tahansa sylkykupiksi se ei katso ikää.Syy on yksinkertainen,hoitajilta vaaditaan liikaa,painostetaan ja kolleegat eivät uskalla työpaikan menetyksen takia sanoa ärtymystään sille,joka sen ärtymyksen kohde olisi eli työnjohto.Kiukku kohdistuu työkavereihin,mikä on väärin.Itse olen nähnyt tämän alasmenon jo vuosia.En rehellisesti suosittele kenellekkään hoitoalaa ammatiksi ja jos olisin sinä lähtisin muihin hommiin kiireen miten.Sama paska toistuu eri paketissa vaikka vaihtaisit hoitoalalla työpaikkaa.Niin monen kertaa vaihtanut ja kokeillut.Hallitus,eduskunta käyttävät hyväkseen hoitajia,se ilmenee surkeina palkkoina ja päätöksinä hoitajia kohtaan.
Kovaa ääntä tekemisistään ja erinomaisuudestaan pitäviä minä minä ihmisiä pullollaan ja heitä myös tunnutaan suosivan. Osaavat lipoa esimiehiä, mutta ovat muuten suht kelvottomia työssään ja työkaveruudessaan.
Keväällä kehuttiin, loman jälkeen arvosteltiin, syksyllä epäiltiin ja määräaikaisuutta ei sitten enää jatkettukaan!
Sanoisin että: TERVETULOA Terveys ja sosiaalialalle, eli Paikkaan jossa työntekijöinä suurinosa ON NAISIA.
Tääläistä se on IHAN joka paikassa, mitä kirjoitit. Joissakin paikoissa vain vielä tuo Työpaikka kiusaaminen viedään äärimäisyyksiin.Sitten vain sanotaan syyksi: Se oli nyt sun vuoro.
Työyhteisön ristiriitoihin kannattaa aina tarttua, se on jo työnantajan velvollisuus. Organisaatioissa tulee olla mahdollisuus myös vapaaehtoiseen sovitteluun, jossa apuna voidaan käyttää ratkaisukeskeistä työyhteisösovittelun asiantuntijaa. Kehotan tutkimaan ja käyttämään tämän oljenkorren, ennenkuin teet lopullisen ratkaisun työpaikkasi suhteen.