vai levyseppähitsaaja?
Koulutusilmoituksissa näyttää olevan suosiossa tuo jälkimmäinen kirjoitustapa. Mutta eikö väliviiva olisi kuitenkin oikein? Olenko hienostelija, jos johonkin julkiseen tekstiin kirjoittaisin levyseppä-hitsaaja ja kirvoittaisin siis hilpeitä nauruntyrskeitä alan osaajissa?
Koulutusilmoituksissa näyttää olevan suosiossa tuo jälkimmäinen kirjoitustapa. Mutta eikö väliviiva olisi kuitenkin oikein? Olenko hienostelija, jos johonkin julkiseen tekstiin kirjoittaisin levyseppä-hitsaaja ja kirvoittaisin siis hilpeitä nauruntyrskeitä alan osaajissa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Levyseppähitsaaja tarkoittaa henkilö, jotka hitsaa levyseppiä. Mihin lie hitsaakaan, ehkä kiinni seinään tai johonkin.
Levyseppä-hitsaaja taas on ammattinimike, joka kertoo siitä, että nimikkeen haltija (saattaa) osata taitella ja muutenkin käsitellä metallilevyjä ja siihen päälle päätteeksi osaa vielä hitsata muokkaamian paloja kiinni johonkin.
Tekisipä mieleni tituloida itseäni hitsaajaksi(kin) poltettuani muinaisina aikoina lukion käynnin ohessa useampia tuhansia hitsauspuikkoja, itseoppineen ammattitaidolla! Levysepän töitäkin tekemiini maansiirtokoneiden kunnostushitsauksiin liittyi, joskaan ei paljoakaan.
Raskaan ajoneuvoyhdistelmän kuljettajan pukilta hyppäsin sotatöihin (vai pitäisikö sanoa -leikkeihin). Niistä palattuani kirjoittauduin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen – huomatakseni olevani väärääkin vääremmässä paikassa!
Ehdin saada työtodistuksen ahtaajan ja koulutetun yleisahtaajan (koneahtaajan) töistä ennen siirtymistä elektroniikan maailmaan. Harjoittelijan vakanssilla tein lähinnä elektroniikka-asentajan toimenkuvaan kuuluvia töitä. ”Tekun” penkkiä ehdin kuluttaa siinä sivussa.
Paperit saatuani sain vakinaisen toimen ammattinimikkeellä suunnittelija. Käyntikortti minulle painettiin vasta seuraavassa tehtävässäni sovellusinsinöörinä, elektroniikkafirman vientipuolella.
Vientipäällikkö-nimikkeen jälkeen sain tehtäväkseni (yrittää) nykiä käyntiin ulkomaisen yhtiön tytäryritystä Suomessa – tittelinä toimitusjohtaja, vaikka alaisia ei ehtinyt olla yhtä enempää ennen sen pestin loppua.
Edellä luetellun kokemuksen pohjalle olen työllistänyt itseni viimeiset 26 vuotta tämän palstan mukaisissa töissä, kielenkääntäjänä. Ei alan koulutusta, ei pomoja, ei alaisia. Ei siis tarvitse olla koulutettu humanisti saadakseen leipänsä käännösalalta. Hulluuskaan ei ole välttämätöntä, mutta se auttaa sopeutumaan!
Noista edellä mainitsemistani ammattinimikkeistä saisikin käyntikorttiin jo kohtalaisen pitkän yhdistelmän, yhdysmerkeillä tai ilman. Viimeiseksi voisin lisätä tittelin ”eläkeläinen”, koska olen nauttinut omaeläkettä 2½ vuotta ja varsinaista TEL/YEL-vanhuuseläkettäkin 1½ vuotta.
Eiköhän ne tärkeilijät löydy ihan jostakin muualta kuin tuon alan osaajista.
Asia selviää kyllä kummallakin vaihtoehdolla. Nm. kokemusta on.
Tärkeilijät?
Tämän keskustelupalstan teemaan sopivat kielenhuollolliset ja oikeinkirjoitussääntöihin liittyvät kysymykset. Joten sepä siitä tärkeilystä.
Sanan tarkoitus tai merkitys kyllä selviää tässäkin, vaikka tärkeilijät tästäkin sanasta vitsiä vääntävät ja nenäkkäitä heittoja heittävät: lihamakaroonilaatikko, lihamakaronilaatikko, liha-makaroonilaatikko, liha-makaronilaatikko. Lihakaalilaatikosta puhumattakaan.
Alokas komppanianvääpelin (arvoltaan sotilasmestari) kuripuhuttelussa:
- Mikäs noin tyhmä alokas on ammatiltaan siviilissä?
- Hitsari
- Se on suomeksi hitsaaja, pitäisi sen verran tietää. Ja mikäs sieltä vastauksen lopusta unohtui, ymmärsittekö?
- Kyllä, herra sotilasmestaaja.
Teitä huijataan. Suomen tulevaisuus on digitalisaatiossa ja roboteissa. Kyllä 2020-luvulla jo itseoppivat robotit tekevät kaikki hitsaus- ja levytyöt.
Ei työttömäksi levyseppä-hitsaajaksi kannata kouluttautua. Eikä ainakaan mitään yliopiston eläkevirastakaan kannata haaveilla koska sielläkin toimii yt-leikkuri.
Minäkin nyt voin vain surkutella emeritus-hitsarina miten uhrasin työvuoteni turhaan hitsaamiseen. En edes osaa arvioida kuinka monta kaasupulloa tyhjensin taikka kuinka monta hitsauspuikkoa poltin tämän surkean työeläkkeeni vuoksi.
Yleisten oikeinkirjoitussääntöjen mukaan yhdysmerkin käyttö (levyseppä-hitsaaja) olisi oikein, koska kyseessä on rinnasteinen yhdyssana, kuten parturi-kampaaja ja näyttelijä-ohjaaja. Ks. esim.
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/yhdysmerkki/ohje/130
Kuitenkin Opetushallituskin kirjoittaa sanan lähes johdonmukaisesti ilman yhdysmerkkiä. Ks. esim. http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/ammatilliset_perustutkinnot/kv_todistusliitteet/tekniikan_ja_liikenteen_ala
Voi kysyä, miksi nimike ei ole vain ”hitsaaja” tai vain ”levyseppä”. Verbin ”hitsata” merkitys on Kielitoimiston sanakirjan mukaan ’yhdistää metallikappaleita toisiinsa liitoskohtia kuumentamalla (ja puristamalla t. käyttämällä sulaa lisäainetta)’. Sanan ”levyseppä” merkitys taas on sen mukaan ’metallilevyistä eril. rakenteita t. esineitä valmistava ammattimies’. Merkitykset eivät mene ihan päällekkäin, mutta kumpikin kyllä riittäisi yksinään. Taustalla on ehkä jotain ammatin historiaa; ”levyseppä” on ehkä ennen viitannut ennen muuta taloustavaroita yms. tekevään, ”hitsaaja” taas enemmänkin koneiden, rakenteiden yms. valmistuksessa hitsaustyötä tekevään.
Ehkä nimitykseen on siis päädytty kompromissin kautta, ja kun ei oikein osata sanoa, mikä sanan osien suhde toisiinsa on, sen kirjoitusasukin horjuu.
(Kompromissi: menettely, joka yhdistää ehdotettujen vaihtoehtojen huonot puolet ja lisäksi luo ongelman, jota kummassakaan niissä ei ollut.)
Jos (ja kun) OPH:n materiaalissa kirjoitetaan tuo sana ilman väliviivaa se ei tarkoita muuta kuin sitä, että kirjoittaja ei ole osannut kirjoittaa.
Nykyään ei tarvitse kuin lukea esim. teksti-tv:n uutisia (yle tai mtv3) nähdäkseen miten huonosti osataan kirjoittaa.
Josten jospa kuitenkin hitsattaisiin metallikappaleita toisiinsa ja jätetään levyseppien käristäminen kokonaan pois.
Joskus olin aktiivinen ja lähetin www-sivun julkaisijalle ilmoituksen virheestä ja korjausehdotuksen. Yhden kerran olen saanut vastauksen ja siinä kiitettiin virheen huomaamisesta.
"Taustalla on ehkä jotain ammatin historiaa; ”levyseppä” on ehkä ennen viitannut ennen muuta taloustavaroita yms. tekevään, ”hitsaaja” taas enemmänkin koneiden, rakenteiden yms. valmistuksessa hitsaustyötä tekevään."
Oliko tämä omaa ajatustasi? Olipa kenen tahansa. Voi herran pieksut! Tuolla tietämyksellä ei sinun eikä kenenkään pitäisi tieteillä yhtään mitään käytäntöön liittyvää ja varsinkaan olla määrittelemässä ammattinimikkeitä ja niiden käyttöä.
Työnjohtajan eli mestarin saapuessa työpaikalle, pyysi tämä, että hitsaaja tulee hänen puheille. Putkien päältä kuuluikin iloinen ääni.
"Kyllä herra mestaaja"
P.S. Minkälainen ammattimies on levyseppä, joka ei osaa hitsata? Vertaa mykkä-laulaja.