Mikäli Suomen maaperällä on Pietarin ja Muurmanskin alueen uhkaksi Venäjällä koettuja EU:n/NATO:n sotilasliiton tukikohtia, ne voidaan tuhota myös ydinaseilla. Niiden tuhoamiskynnystä alentaa olennaisesti se tosiasia, että Venäjän sotatarviketeollisuuden tuotantolaitokset on sijoitettu suuressa määrin Pietarin lähialueille.
Venäjä tuskin ottaa sen ja EU:n/NATO:n välisen mahdollisen kriisin uhatessa sitä riskiä, että tämä ehtisi ensin tuhota sen luoteisosan elintärkeät keskukset Suomen alueelta käsin. Ajatus, että EU ryhtyisi Venäjän Suomeen kohtistaman ydin- tai muun iskun vuoksi sotaan sen kanssa ja saattaisi näin myös Keski- ja Länsi-Euroopan ydiniskun uhkalle alttiiksi, ei vaikuta todennäköiseltä.
Toisin sanottuna, EU/NATO ei kykene suojaamaan eikä puolustamaan Suomea tämän maaperälle sijoittamiensa tukikohtien aiheuttamalta Venäjän ydin- tai konventionaalisin asein suorittamalta iskulta. Mutta sen sijaan se saattaa Suomen tällaiselle iskulle alttiiksi.
Suomen ja Venäjän välisten vilpittömien ja tasa-arvoisten ystävyyssuhteiden sekä maiden välisen kaupankäynnin ja kulttuurinvaihdon kehittämiselle on tuskin milloinkaan ollut otollisempaa tilaisuutta kuin nyt, kun Venäjällä on ryhdytty kehittämään kansanvaltaista markkinatalousjärjestelmää. Jättäessään tämän tilaisuuden käyttämättä ja luopuessaan Suomen kansan etujen mukaisesta puolueettomuuspolitiikasta Suomen valtiojohto on tehnyt maan tulevaisuuden kannalta raskaan historiallisen virheen, jonka tuhoisat seuraukset voidaan välttää vain luopumalla nykysuuntauksesta ja palaamalla kansakunnan olemassaolon turvaavaan puolueettomuuspolitiikkaan.
Suomen kaltaisen pienen maan elintärkeä etu on pysyä kaikkien suurvaltaristiriitojen ulkopuolella ja säilyttää rauha rajoillaan kaikissa tilanteissa. Ydinasesuurvalta-EU-NATO:on kuuluminen tekee tämän mahdottomaksi. EU:n jäsenenä Suomi on automaattisesti mukana jokaisessa sen toimeenpanemassa tai sitä vastaan suunnatussa operaatiossa, tapahtuivatpa nämä missä päin maailmaa tahansa.
Mikäli Suomelle halutaan turvallisuustakeita, on ne hankittavissa maan pysyvälle, kansainvälisesti tunnustetulle puolueettomuudelle esim. länsivaltojen ja Venäjän kanssa solmittavilla Suomen puolueettomuuden takuusopimuksilla. Suomen kansan syvin toive on saada elää ja tehdä työtä rauhassa omassa maassaan. Tämä on saavutettavissa siten, että sopimuksin poistetaan kaikki mahdollisuudet Suomen alueen käyttämisestä jonkin ulkovallan tukikohtana.
EU-jäsenyys ei jättänyt omaa ulko- eikä turvallisuuspoliittista(kaan) itsenäistä liikkumatilaa: Maastrichtin sopimuksen 5. osaston artiklan J.1 kohta, jossa määrätään seuraavaa:
"Jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti ja varauksettomasti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuullisuuden hengessä. Ne pidättäytyvät kaikista toimista, jotka ovat unionin etujen vastaisia tai jotka ovat omiaan haittaamaan sen tehokkuutta yhtenäisenä voimana kansainvälisissä suhteissa."
Yhteisen (ei siis todellakaan itsenäisen) ulko- ja turvallisuuspolitiikan noudattamisesta todetaan sopimuksesssa lakonisesti: "Neuvosto (!) huolehtii siitä, että näitä periaatteita noudatetaan."
Neuvosto, komissaarit, santarmit ja politrukit huolehtivat kyllä siellä jossakin Ranskassa, vaikka eivät ranskalaiset voimakkaina ja kaukana Venäjästä olevinakaan itsekään luota ulkopuolisten turvatakuisiin, vaan potkivat nato-pellet maastaan pois ja kehittivät oman ydinaseen.
Venäjä tuskin ottaa sen ja EU:n/NATO:n välisen mahdollisen kriisin uhatessa sitä riskiä, että tämä ehtisi ensin tuhota sen luoteisosan elintärkeät keskukset Suomen alueelta käsin. Ajatus, että EU ryhtyisi Venäjän Suomeen kohtistaman ydin- tai muun iskun vuoksi sotaan sen kanssa ja saattaisi näin myös Keski- ja Länsi-Euroopan ydiniskun uhkalle alttiiksi, ei vaikuta todennäköiseltä.
Toisin sanottuna, EU/NATO ei kykene suojaamaan eikä puolustamaan Suomea tämän maaperälle sijoittamiensa tukikohtien aiheuttamalta Venäjän ydin- tai konventionaalisin asein suorittamalta iskulta. Mutta sen sijaan se saattaa Suomen tällaiselle iskulle alttiiksi.
Suomen ja Venäjän välisten vilpittömien ja tasa-arvoisten ystävyyssuhteiden sekä maiden välisen kaupankäynnin ja kulttuurinvaihdon kehittämiselle on tuskin milloinkaan ollut otollisempaa tilaisuutta kuin nyt, kun Venäjällä on ryhdytty kehittämään kansanvaltaista markkinatalousjärjestelmää. Jättäessään tämän tilaisuuden käyttämättä ja luopuessaan Suomen kansan etujen mukaisesta puolueettomuuspolitiikasta Suomen valtiojohto on tehnyt maan tulevaisuuden kannalta raskaan historiallisen virheen, jonka tuhoisat seuraukset voidaan välttää vain luopumalla nykysuuntauksesta ja palaamalla kansakunnan olemassaolon turvaavaan puolueettomuuspolitiikkaan.
Suomen kaltaisen pienen maan elintärkeä etu on pysyä kaikkien suurvaltaristiriitojen ulkopuolella ja säilyttää rauha rajoillaan kaikissa tilanteissa. Ydinasesuurvalta-EU-NATO:on kuuluminen tekee tämän mahdottomaksi. EU:n jäsenenä Suomi on automaattisesti mukana jokaisessa sen toimeenpanemassa tai sitä vastaan suunnatussa operaatiossa, tapahtuivatpa nämä missä päin maailmaa tahansa.
Mikäli Suomelle halutaan turvallisuustakeita, on ne hankittavissa maan pysyvälle, kansainvälisesti tunnustetulle puolueettomuudelle esim. länsivaltojen ja Venäjän kanssa solmittavilla Suomen puolueettomuuden takuusopimuksilla. Suomen kansan syvin toive on saada elää ja tehdä työtä rauhassa omassa maassaan. Tämä on saavutettavissa siten, että sopimuksin poistetaan kaikki mahdollisuudet Suomen alueen käyttämisestä jonkin ulkovallan tukikohtana.
EU-jäsenyys ei jättänyt omaa ulko- eikä turvallisuuspoliittista(kaan) itsenäistä liikkumatilaa: Maastrichtin sopimuksen 5. osaston artiklan J.1 kohta, jossa määrätään seuraavaa:
"Jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti ja varauksettomasti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuullisuuden hengessä. Ne pidättäytyvät kaikista toimista, jotka ovat unionin etujen vastaisia tai jotka ovat omiaan haittaamaan sen tehokkuutta yhtenäisenä voimana kansainvälisissä suhteissa."
Yhteisen (ei siis todellakaan itsenäisen) ulko- ja turvallisuuspolitiikan noudattamisesta todetaan sopimuksesssa lakonisesti: "Neuvosto (!) huolehtii siitä, että näitä periaatteita noudatetaan."
Neuvosto, komissaarit, santarmit ja politrukit huolehtivat kyllä siellä jossakin Ranskassa, vaikka eivät ranskalaiset voimakkaina ja kaukana Venäjästä olevinakaan itsekään luota ulkopuolisten turvatakuisiin, vaan potkivat nato-pellet maastaan pois ja kehittivät oman ydinaseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni Natoon liittyminen ei aiheuttaisi tuollaisia..liittyminen Natoon ei tarkoita sitä,että Suomeen perustetaan heti joukko Nato-tukikohtia...Baltianmaihin tuli siksi lentotukikohta koska näiltä mailta puuttuivat lähes kokonaan ilmapuolustus...sitäpaitsi Venäjä ei tulisi käyttämään ydinaseitaan Suomea tai baltianmaita kohtaa koska tällöin sen omat alueet ja asukkaan joutuisivat säteilyn kohteeksi..mm. Pietari
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Missään sotilasliitossa Suomen rooli ei tule niin merkittäväksi(vaikka idiootit valtionjohdossa niin uskovatkin), että sotilasliitto olisi valmis puolustamaan Suomea Venäjää(tai mitään muutakaan ydinase valtiota) vastaan. Suomi uhrattaisiin rauhan nimissä.
Suomen tulisi pysyä liittoutumattomana(Valtiojohdon mukaan Suomi on sitä edelleenkin!) ja antaa konfliktien estäminen suurvaltojen huoleksi tai iloksi, sillä USA ainakin pitää tätä velvollisuutenaan niin kauan kuin se siitä hyötyy.