Tervehdys sinulle Muinainen :-)
Äitini kuoli viime kesänä uudessa asunnossa samalla paikkakunnalla kuin nyt itsekin asun ja isäni myös. Veljeni vaimonsa kanssa asuivat täällä jo vuosia aiemmin. Minulle on kerrottu äidin ja isän olleen kahdestaan asunnossa, kun äiti kaatui ja kuoli.
Ovatko veljeni ja vaimo kertoneet asiat äidin kuolemaan (mm. juridiset, perunkirjoitus) liittyen niin kuin ne ovat, vai onko jotakin jätetty pois ?
Veljeni vaimon käytös minua kohtaan muuttui jo melko pian sen jälkeen,
kun olin muuttanut tänne. Hän ei puhu minulle mitään. Mikä tuollaiseen
on syynä ? Olenko minä tehnyt jotakin väärin tai onko joku puhunut
hänelle minusta jotakin soopaa ?
Myös veljeni on muuttanut käytöksensä minuun. Mikä siinä on taustalla ?
Voisinko minä tehdä jotakin, josko/jotta asiat tulisivat paremmiksi ?
Toisaalta en uskalla ottaa sitä puheeksi veljeni kanssa, että miksi sekä
hän että vaimo ovat minulle negatiivisia. En halua/toivo kenellekään
mitään pahaa.
Minua jollakin tavalla ahdistaa tämä tilanne, kun olisin toivonut, että
elämäni olisi nyt helpomaa kuin siellä, missä asuin kymmeniä vuosia.
Nyt on suruaika, niin siksikin ajattelen : kaikkien pitäisi olla toisilleen
ystävällisiä ja tukevia, eikä mitään negatiivisuutta.
Olisin kiitollinen, jos sinä Muinainen ehtisit katsoa tähänkin ketjuun.
Aurinkoista viikkoa, kaikkea hyvää ja onnea vuoteesi 2016 :-)
Äitini kuoli viime kesänä uudessa asunnossa samalla paikkakunnalla kuin nyt itsekin asun ja isäni myös. Veljeni vaimonsa kanssa asuivat täällä jo vuosia aiemmin. Minulle on kerrottu äidin ja isän olleen kahdestaan asunnossa, kun äiti kaatui ja kuoli.
Ovatko veljeni ja vaimo kertoneet asiat äidin kuolemaan (mm. juridiset, perunkirjoitus) liittyen niin kuin ne ovat, vai onko jotakin jätetty pois ?
Veljeni vaimon käytös minua kohtaan muuttui jo melko pian sen jälkeen,
kun olin muuttanut tänne. Hän ei puhu minulle mitään. Mikä tuollaiseen
on syynä ? Olenko minä tehnyt jotakin väärin tai onko joku puhunut
hänelle minusta jotakin soopaa ?
Myös veljeni on muuttanut käytöksensä minuun. Mikä siinä on taustalla ?
Voisinko minä tehdä jotakin, josko/jotta asiat tulisivat paremmiksi ?
Toisaalta en uskalla ottaa sitä puheeksi veljeni kanssa, että miksi sekä
hän että vaimo ovat minulle negatiivisia. En halua/toivo kenellekään
mitään pahaa.
Minua jollakin tavalla ahdistaa tämä tilanne, kun olisin toivonut, että
elämäni olisi nyt helpomaa kuin siellä, missä asuin kymmeniä vuosia.
Nyt on suruaika, niin siksikin ajattelen : kaikkien pitäisi olla toisilleen
ystävällisiä ja tukevia, eikä mitään negatiivisuutta.
Olisin kiitollinen, jos sinä Muinainen ehtisit katsoa tähänkin ketjuun.
Aurinkoista viikkoa, kaikkea hyvää ja onnea vuoteesi 2016 :-)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse pyytäisin kahville ja kysyisin suoraan: Mikä teidät on saanut muuttumaan niin paljon? Olenko tehnyt jotain väärää?
Tietysti jos tunnet että syy saattaakin olla sinussa et tätä tee koska suojelet itseäsi totuudelta , se kun joskus saattaa satuttaa mutta onko parempi murehtia sitä koko loppuelämä? ei