Oikeistopoliitikon pilkkaaminen oli kansanhuvia – Ylen ex-toimittaja tunnustaa manipuloineensa ääninauhaa
Verkkouutiset -
Ylen ex-toimittaja kertoo kirja-arvostelussaan, miten vielä 1990-luvulla oikeistopoliitikko Georg C. Ehrnroothia pilkattiin.
Asia selviää politiikan toimittaja Marianne Lydénin Hufvudstadsbladetiin kirjoittamasta kirja-arvostelusta filosofian tohtori Riku Keski-Rauskan uutuuskirjasta Yksinäinen Ehrnrooth.
Lydén kertoo arvostelussaan omakohtaisista kokemuksista siitä, miten suomenruotsalaisten keskuudessa suhtauduttiin Urho Kaleva Kekkosen ja kommunismin kriitikkona tunnetuksi tulleeseen RKP-poliitikkoon ja sittemmin Perustuslaillisen kansanpuolueen puheenjohtajaan ja kansanedustajaan Georg C. Ehrnroothiin.
Ehrnrooth itse totesi, että "minun pilkkaamisestani on tullut kansanhuvia". Lydén kertoo, että Ylen ruotsinkielinen toimitus, missä hän tuolloin työskenteli, otti osaa tähän kansanhuviin ennen vuoden 1991 eduskuntavaaleja.
– Kollegani Magnus Hertzberg ja minä vierailimme Ehrnroothin vaalitapaamisessa Ekbergin kahvilassa ja, kun editoimme kasaan raportin, nopeutimme hänen puhettaan vastuuttomista poliitikoista niin, että ääni nousi pari oktaavia korkeammalle ja kuulosti siltä kuin hän olisi vihainen, säksättävä oravanpoikanen, Lydén kertoo.
Myös Keski-Rauskan kirjassa (ss. 374–375) kerrotaan tapauksesta, jossa Ylen toimittajien tehtäväksi annettiin nimenomaisesti Ehrnroothin näyttäminen televisiolähetyksessä mahdollisimman huonossa valossa.
Georg C. Ehrnrooth toimi kansanedustajana vuosina 1958-1979 ja 1983-1987. Vuonna 1973 hän erosi RKP:stä ja perusti Perustuslaillisen Kansanpuolueen, joka sittemmin muutti nimeään Perustuslailliseksi oikeistopuolueeksi. Ehrnrooth kuoli vuonna 2010 Helsingissä.
Verkkouutiset -
Ylen ex-toimittaja kertoo kirja-arvostelussaan, miten vielä 1990-luvulla oikeistopoliitikko Georg C. Ehrnroothia pilkattiin.
Asia selviää politiikan toimittaja Marianne Lydénin Hufvudstadsbladetiin kirjoittamasta kirja-arvostelusta filosofian tohtori Riku Keski-Rauskan uutuuskirjasta Yksinäinen Ehrnrooth.
Lydén kertoo arvostelussaan omakohtaisista kokemuksista siitä, miten suomenruotsalaisten keskuudessa suhtauduttiin Urho Kaleva Kekkosen ja kommunismin kriitikkona tunnetuksi tulleeseen RKP-poliitikkoon ja sittemmin Perustuslaillisen kansanpuolueen puheenjohtajaan ja kansanedustajaan Georg C. Ehrnroothiin.
Ehrnrooth itse totesi, että "minun pilkkaamisestani on tullut kansanhuvia". Lydén kertoo, että Ylen ruotsinkielinen toimitus, missä hän tuolloin työskenteli, otti osaa tähän kansanhuviin ennen vuoden 1991 eduskuntavaaleja.
– Kollegani Magnus Hertzberg ja minä vierailimme Ehrnroothin vaalitapaamisessa Ekbergin kahvilassa ja, kun editoimme kasaan raportin, nopeutimme hänen puhettaan vastuuttomista poliitikoista niin, että ääni nousi pari oktaavia korkeammalle ja kuulosti siltä kuin hän olisi vihainen, säksättävä oravanpoikanen, Lydén kertoo.
Myös Keski-Rauskan kirjassa (ss. 374–375) kerrotaan tapauksesta, jossa Ylen toimittajien tehtäväksi annettiin nimenomaisesti Ehrnroothin näyttäminen televisiolähetyksessä mahdollisimman huonossa valossa.
Georg C. Ehrnrooth toimi kansanedustajana vuosina 1958-1979 ja 1983-1987. Vuonna 1973 hän erosi RKP:stä ja perusti Perustuslaillisen Kansanpuolueen, joka sittemmin muutti nimeään Perustuslailliseksi oikeistopuolueeksi. Ehrnrooth kuoli vuonna 2010 Helsingissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No nythän nykyhallituksen pilkkaaminen on jokaisen Ylen toimittajan perustehtävä.
Kun voivat samalla hoitaa omaa asiaansa,mitä tulee mahdollisiin säästöihin ja antaa tukea oppositiolle.
Tänäänkin saadaan professoreita lausumaan arvostelunsa säästöistä,jotka koskevat heitä itseään.
Mitä siitä,eletään kuin pellossa kyllä sitten joku ulkopuolinen tulee lopulta kertomaan mistä säästetään.
Vihreän punaisessa kuplassa elävien todellisuudesta vieraantumisen porukan keskinäistä agendaa edistää omaia poliittisia päämääriä. Twitterissä kyvytön toimittelijan nimitteli mielenosoittajia natsiksi.
Jatkaa, mutta keinot ovat muuttuneet. Nyt toimittajat eivät hyökkää aivan suoraan. Kutsutaan haastateltavaksi "päivystäviä dosentteja", joilla on selvä puoluetausta tai muita asianosaisia. Sitten annetaan heidän esittää mielipiteensä, josta ei esitetä lisäkysymystä, vaikka esitetty mielipide täysin järjetön tai epälooginen, ei perusteluja kysytä. Sitten keppihevoset hyppivät ilkkuen pitkin studioa vastaamatta mihinkään asiallisiin kysymyksiin. Vanhat stalinistijuristit tulkitsevat kansainvälistä oikeutta, eikä toimittaja ole paneutunut asiaan lainkaan antaen ilman lisäkysymyksia kaiken mennä läpi.
Olen ihmetelly näitä kaikenlaisa erikoisasiantuntijoita jotka tulee kuin virtana ulos sieltä Aalto yliopistosta.
Ja kyllä siutä kaipaisi kunnon toimittajia jolla olisi terävät kysymykset - nykyään hoidetaan haastattelut kuin jossain kahvikutsuissa.