oikesti viinalakossa antabus tukena

Kiva kun mainostat taas sitä blogiasi...

Miksikä ravintola-alalla työskentelevä ei saa käydä AA:ssa? AA-kokouksia on sitäpaitsi monilla paikkakunnilla; ei ole pakko käydä lähimmässä ryhmässä. AA on auttanut lukemattomia juoppoja ihmisarvoiseen elämään.

Tekstistäsi päätellen olet varsin kiihtyneessä mielentilassa. Ja "viinalakossa"; alkkiksen viinalakko on tuhoisa. Lakko päättyy joskus ja sitten korkataan menemään kaikki juomatta jääneet korkoineen. Alkoholistin juominen jatkuu aina siitä pisteestä johon se on jäänyt - olipa juomaton kausi miten pitkä tahansa, päivä - vuosi - kymmenen vuotta...

Olet käynyt lääkärin luona, koska kerran olet antabuskuurilla. Mielialasi huomioonottaen suosittelen, että menet samalle tohtorille ja kerrot mielialaongelmasi. Jos hän suosittelee esimerkiksi diapam-kuuria, sinuna minä ottaisin sen. Se helpottaa oloa eikä aiheuta riippuvuutta likimainkaan niin helposti kuin alkoholi, eikä kukaan ole diapam-napin jälkeen lähtenyt vemmeltelemään pitkin raittia oksennukset rinnuksilla. Kokemusta on.

Minä käyn marjassa metsässä, kun alkaa janottaa. Eli just nyt.

Laitan otsalampun päähän, lapion mukaan, semmoisen taitettavan pienen, ja tilaan taksin ja käsken ajamaan metsikön äärelle eli parinkymmenen kilometrin päähän.

Siellä minä sitten marjashtan.

Ravintolahommissa ei suosita juoppoja. Karu fakta. Luottamuspula syntyy siitä heti. Ja koska ravintoloissa anniskellaan, niin usein ajatellaan, että se vain pahentaa oloa. KYllä, pohjilla tuli taas käytyä. Diapamit on kokeiltu myös, menen niistä niin jumiin, ettei ole hyvä olla.
Mielialan muutokset ovat olleet kovia viimeaikoina, mutta uuden työn myötä arki on huomattavasti tasoittunut. Tuntuu jo, että elämä hymyilee ja viinatus on toistaiseksi taka-alalla. Viinalakkooni ei ole lopetuspäivämäärää, koska jos päättäisin päivän, tiedän että suunnittelisin siihen jotakin huonoa.
Minulle viinalakko on ainoa vaihtoehto, aluksi antabuksen voimalla jatkossa sitten tahdon voimalla. En halua ottaa riskia että yksi muuttuisikin viiikon putkeksi.
Tapani.Mun Missä käyt helmikuussa marjastamassa? Kesäisin lähden juoksemaan, kun on oikein paha olo. Marjastamistakin voisi toki kokeilla. Metsässä kun rakastan olla!
6000-päivää, Jotenkin en tunne AA kerhoa itselleni vaihtoehdoksi. vapaapäivät ja vapaa-aika on niin vähissä, etten kerkiä käymään. Ja autottomana ihimsenä on hankalaa läheä kauemmaksi. Olen saanut blogin kirjoittamisesta hyvää terapiaa. Varmasti joillekkin kokoukset ovat hyväksi, itse en vain pysty jakamaan asioitani, muutakun nimettömänä ja kasvottomana.
Yli kuukausi jo selvinpäin! :)

Alkoholisti, pahakin, voi parantua juomattomaksi loppuiäkseen. Mutta reunaehtoja ei saa asettaa. Raitistuminen on otettava tosissaan ja siihen on panostettava. Tai "panostettava". Kyllä juoppo voi olla juomatta vaikka vuoden, hampaat irvessä ja hiki otsalla, minä esimerkiksi olen ollut, mutta se on kuivilla oloa, ei raittiutta. Vasta kun sisäistää, että minä en voi ikinä ottaa, en 50-vuotispäivillänikään, enkä skumppalasia pojan häissä, eikä se tunnu pahalta, todellinen tervehtyminen alkaa. Mutta se kannattaa! Aikojen kuluttua huomaa kuinka ahtaassa putkessa (sic!) on ollut ja elänyt; maisemat avartuvat ja etyylialkoholi palaa omalle paikalleen kemialliseksi aineeksi muiden sellaisten joukkoon eikä hallitse enää.

"...eikä hallitse enää". Siinä ytimekkäästi raitistumisen ydin. Hiton hyvä huomio, tuo alkoholiaineen, eli etyylialkoholin, näkeminen kemialliseksi aineeksi. Etäännyttäminen, järki, tieto - ja oman elämän kontrolli tiukasti omissa käsissä, ei aineen ohjaamana.

Myös on hyvä tieto, että raitistuminen on sisäistettävä, otettava tosissaan - ettei voi koskaan käyttää alkoholia - auttaa prosessissa.

On "tervettä" napata pari olutta kerran vuodessa ettei maksa päädy luulemaan että olet jo kuollut ;)

Voit todellakin raflatyöläisenä käydä AA: ssa. Se on sun oma yksityisasiasi. NA toinen vaihtoehto.
Pidä huolta itsestäsi.