Olen 25v kahdesti synnyttänyt nainen. Ensimmäiset kohjut tulivat ensimmäisessä raskaudessa 8 v sitten, toisen raskauden aikana tilanne paheni ja sen jälkeen niitä on tullut kokoajan lisää. Nyt käytän tukisukkia joka päivä, mittojen mukaan ja 2 luokka.
Olen menossa verisuonikirurgin arvioon mahdollisesta hoidosta. Haluaisin kuulla kaikenlaisia kokemuksia poistetuista poistamattomista kohjuista. Jos ne on poistettu, kauanko siitä on aikaa ja onko uusia kohjuja tullut?
Itseäni pelottaa, että olen kohjujalka lopun ikäni teinpä mitä tahansa. Eikä niissäkään mitään, kunhan eivät oireilisi mitenkään (kutinaa, pistelyä, särkyä...)
Olen menossa verisuonikirurgin arvioon mahdollisesta hoidosta. Haluaisin kuulla kaikenlaisia kokemuksia poistetuista poistamattomista kohjuista. Jos ne on poistettu, kauanko siitä on aikaa ja onko uusia kohjuja tullut?
Itseäni pelottaa, että olen kohjujalka lopun ikäni teinpä mitä tahansa. Eikä niissäkään mitään, kunhan eivät oireilisi mitenkään (kutinaa, pistelyä, särkyä...)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Anyone? Erityisesti kiinnostaa pitkäaikaistulokset poistetuista kohjuista!
Olen neljä lasta yli 20 v sitten synnyttänyt, raskasta ruumiillista työtä tekevä nainen. Suonikohjut leikattiin noin 5 v sitten, näkyivät pohkeissa mustina alueina ja kaikenlaisia tuntemuksia oli, ihosta ulospäin eivät niinkään nousseet kuten ylempänä jaloissa olevat usein tekevät. Suonet vedettiin perinteisesti pois, ei mitään vaahtoja tms. uudenaikaisempia hoitoja. Haavat parin sentin pituiset polvitaipeissa vaakaan ja nilkassa pystyyn. Tukisukkia käytin leikkauksen jälkeen vain toipumisajan, koska olivat töissä hankalat ja kuluivat nopeasti rikki, kävivät kalliiksi. Tuntemuksia ei edelleenkään, jonkin verran myös alunperin jo pahempi jalka alkanut taas mustua ja polvitaipeen arvet löystyneet, roikkuvat suonikohjumaisesti pussilla ja näyttävät ikäviltä. Leikkaus sinänsä kannatti, mutta ikuista onnea ei takaa, nyt nelikymppinen kollegani on leikattu jo kahdesti.
Kiitos kokemusten jaosta!
Pääsen nyt kunnalliselle puolelle laser/leikkaushoitoon.. Oon kyllä tosi helpottunut, mutta samalla pelkään että tulevat pian takaisin. Ajattelinkin jatkaa sukkien pitämistä!
Ehdottomasti kannattaa jatkaa sukkien pitämistä leikkauksen jälkeen, tulos paranee ja säilyy pidempään. Mulla ei nuo sääret muutenkaan ole esittelykelpoiset, joten suonikohjuleikkauksessa suurin tarve oli kipujen poistamisella. Jälkeenpäin ajatellen polvitaipeiden leikkausarpien vuoksi olisi pitänyt siirtyä polvisukista pitkiin tukisukkiin, ja ne vasta olisikin hankalat olleet työssä, joten pitämättä olisi jääneet joka tapauksessa. Muista noudattaa toipumisohjeita ja mieluiten kirjaimellisesti ja vähän ylikin, niin saat parhaan lopputuloksen.
Itsellä nyt käytössä reisipituiset sukat ja ajattelin kyllä siirtyä niihin lyhyempiin..
Ehdottomasti noudatan ohjeita, sukkien pitäminen yötäpäivää hetken ajan yms. on pieni vaiva, jos sillä saa jalkoja paremmaksi!
Jäin pohtimaan, kun mulla on nilkassa oikein pullollaan kohjut ja jalkapöydällä myös jotain, niin lääkäri sanoi, ettei nilkasta eikä siitä alaspäin suonille tehdä mitään kun on hermoja niin paljon. Kuulemma ne hoituvat kun ylempää hoidetaan. Onko kokemuksia? Jotenkin epäilyttää, kun sanotaan, että jos osa suonista jää hoitamatta niin vaiva uusi herkemmin.
toinen on huono muisti
Itselläni vahva perimä ja taipumus saada suonikohjuja. Ekat leikatttiin perinteisellä menetelmällä alle 30 v. Kaksi lasta silloin.
Myöhemmin on leikattu uudelleen perinteisesti, sekä vaahtoruiskutus 2 kertaa, kyllä ne vaan aina uusii ainakin minulla.
Kolmannen lapsen sain vielä 40 vuotiaana.
Nyt olen noin 50 v ja kohjuja on nytkin, en enää käytä hameita enkä shortseja, koitan kestää ja piilotella, ei kai noita loputtomiin voi leikatakaan ? En tiedä.
Pakko mennä sitten jos kovasti oireilee, on kipeät.
Voi että! Oon tää kyllä inha vaiva, ikävää et sullakin on vaan uusinut. Käytitkö hoitojen/ leikkauksen jälkeen tukisukkia päivittäin? Oon ajatellut, et viimeistään eläkepäivillä muutan etelän lämpöön, mut eihän sitä missään etelässä voi minkään tukisukkien kanssa olla.
Noh, koitan vaan ajatella, et onneks on sentään toimivat jalat eikä joudu esim. pyörätuoliin...