Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kohtalo joka ohjaa ja antaa mahdollisuuksiakin

    Olen, elän ,enkä tiedä mihinkä elämäni johtaa,elämässä on kyse kohtalosta miten kullakin on ja se on mielestäni määrätty vahvasti syntymästä lähtien. Vaikuttaa voi tietenkin usein itse ripauksen siihen miten asiat voisivat olla tai mennä mutta uskon silti kohtaloon, kuitenkaan kaikki ei ole tasaisen mustavalkoista. Ei silti kaikkea voi kohtalonkaan harteille laittaa vaan kyse on myös valinnoista ja mahdollisuuksistakin kuinka niitä osataan käyttää ja oivaltaa. Tässä myönnän itse etten ole osannut välilllä niitä huomata tai käyttää,joko tiedostamattakin ja eniten harmittaa se etten ole vain älynnyt huomata ja ollut avoin niille. Joskus ne nousevat niin vahvasti pintaan yksinäisinä hetkinä,niiden mahdollisuuksen hukkaaminen ja tahtoisin ruoskia itseäni.

    Tämä on omaa purkuani harmituksesta ja tyhmyydestäni elämän mahdollisuuksia kohtaan. Harmittaa.
    256
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Ihminen tekee koko ajan valintoja jotka vie suuntaan tai toiseen. En usko kohtaloon, enemmän sattumaan. Kohtaloon uskominen tuudittaa ihmisen semmoiseen tilaan ettei kannata edes yrittää mitään. Uskon että asioihin voi vaikuttaa kun valitsee oikein.

    Äänestä

    Aika moni on täälläkin valinnut ruikuttamisen.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    itsensä_ruoskija kirjoitti:

    Olen, elän ,enkä tiedä mihinkä elämäni johtaa,elämässä on kyse kohtalosta miten kullakin on ja se on mielestäni määrätty vahvasti syntymästä lähtien. Vaikuttaa voi tietenkin usein itse ripauksen siihen miten asiat voisivat olla tai mennä mutta uskon silti kohtaloon, kuitenkaan kaikki ei ole tasaisen mustavalkoista. Ei silti kaikkea voi kohtalonkaan harteille laittaa vaan kyse on myös valinnoista ja mahdollisuuksistakin kuinka niitä osataan käyttää ja oivaltaa. Tässä myönnän itse etten ole osannut välilllä niitä huomata tai käyttää,joko tiedostamattakin ja eniten harmittaa se etten ole vain älynnyt huomata ja ollut avoin niille. Joskus ne nousevat niin vahvasti pintaan yksinäisinä hetkinä,niiden mahdollisuuksen hukkaaminen ja tahtoisin ruoskia itseäni.

    Tämä on omaa purkuani harmituksesta ja tyhmyydestäni elämän mahdollisuuksia kohtaan. Harmittaa.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu