Minulla ainakin on ikävä sitä aikaa, kun olin terve. Kaipaan niin monia asioita tuosta ajasta.
Raskaimmalle on tuntunut niin monista asioista luopuminen. On saanut käydä läpi monenlaisia tuntemuksia ja ajatuksi. Katkeruuskin on tuulut usein lähelle.
Se tuntuu kuitenkin kaikkein pahimmalle, että läjeiseni ovat joutuneet kärsimään sairasteluni vuoksi. kantaneent huolta ja auttaneet.
Joskus tuntuu, että elämä on epäreilua. Etenkin, kun ystäväni voivat hyvin, mutta tietenkään en toivoisi heille tätä samaa. Toisinaan olen siitäkin murheellinen, kun on olemassa vielä saitaampia ihmisiä, kuin minä.
Toisinaan kaikki pelottaa ja ahdistaa, etenkin tulevaisuus. Olenkin yrittänyt elää nykyään päivän kerrallaan. Joskus se onnistuu ja joskus ei.
Raskaimmalle on tuntunut niin monista asioista luopuminen. On saanut käydä läpi monenlaisia tuntemuksia ja ajatuksi. Katkeruuskin on tuulut usein lähelle.
Se tuntuu kuitenkin kaikkein pahimmalle, että läjeiseni ovat joutuneet kärsimään sairasteluni vuoksi. kantaneent huolta ja auttaneet.
Joskus tuntuu, että elämä on epäreilua. Etenkin, kun ystäväni voivat hyvin, mutta tietenkään en toivoisi heille tätä samaa. Toisinaan olen siitäkin murheellinen, kun on olemassa vielä saitaampia ihmisiä, kuin minä.
Toisinaan kaikki pelottaa ja ahdistaa, etenkin tulevaisuus. Olenkin yrittänyt elää nykyään päivän kerrallaan. Joskus se onnistuu ja joskus ei.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvää mieltä kuiteskin sulle.
Kiitos, samoin sinulle!
Samanlaisia ajatuksia mutta katkeruutta en ole tuntenut kuitenkaan.
Elän kuitenkin.
Jaksamista sulle.
Välillä, kun huomaan läheisteni kärsivän vuokseni tulee katkera mieli.
Myös silloin, kun joutuu olemaan koko ajan sängyssä, saattaa ajoittain tulla katkeriakin ajatuksia.
Samoin jaksamista myös sinulle!
Miksi sängyssä? Oletko vakavasti sairas. Mulla oli heikosti asiat fyysisesti ja henkisesti mutta valitin lääkärissä niin kauan että sain lähetteitä fysioterapiaan ja Kipulääkityksiäkin nostettiin suuriin annoksiin. Lopulta sain helpotusta. Nyt perussairaudet vaivaa enää vain kerran kuussa tai kahdessa. Lääkärit auttaa, kun vaan vaadit apua lujemmin
2 vuotta vaatinut jatkuvasti. Ei enää jaksa. Hyvä, että sait apua!
Meinaan vaan että jos on perussairauksia niin ne lääkäreiden antamat omahoito-ohjeet on sellaisia jota kannattaa noudattaa. Minullakin on fysyioterapian ja neljän eri kipulääkkeen. (kaksi erilaista tulehduskipulääkitystä ja kaksi vahvaa kolmiolääkettä) menossa lääkehoitoina, mutta sen lisäksi pitää säännöstellä stressiä, harjoittaa lihasvoimaharjoittelua kotona, ulkoilla, syödä säännöllisesti ja nukkua yöt, Vähentää alkoholin käyttöä ja karsia muutamia ruoka-aineita ruokavaliosta.
Se vaatii sitä omaa halua ja viitseliäisyyttä hoitaa itseään eikä odottaa että kaikki tulee ilmaiseksi ulkoapäin..
Lähes samat on sitten muiden persusairauksien/sairaustaipumuksien omahoitoa jotta kaikki sairaudet tulee samalla ohjeella hoideltua.
Kipulääkitykset minulla rajuja. Kun kipukohtauksia tulee olenkin sitten tillintallin kaikista lääkkeistä mitä minulla lääkityksessä menee. kahden tunnin välein uutta satsia lataamaan että pääsee taas työkuntoon nopeasti.Ei se kivaa ole ja tkua siinä vääntää, mutta omahoitoa kun noudattaa orjallisesti niin minulla ainakin omat sairaudet paremmalla tolalla.
Lisäys.Nesteytyksestä joudun myös huolehtiin jatkuvasti. Minulla onkin aina juomapullo sohvapöydällä tai yöpöydällä josta hörpin koko ajan, jotta nestehukkaa ei pääse tuleen. Työssä ja helteillä minulla on toisinaan unohtunut juoda tarpeeksi. Se kuuluu omahoitooni. Nesteytyksessä lipsun ja usein. En osaa juoda tarpeeksi.
Mukava, että olet löytänyt keinot. Ja tsemppiä!
Tulee ilmaiseksi ulkoapäin? Minun mielipiteeni on, että kallista se on, eikä ilmaista. Fysikaalinenkin maksaa hirvittävästi.
Kivunkin kanssa oppii elämään, ainakin jollain lailla ja aina ei muuta mahdollisuutta ole, minä en ainakaan parane koskaan niin näin ollaan ja eletään.
MInä en pysy pystyssä, tuo pahin. Kivut muualla.... Totta, näillä mentävä.
Itsestä tuntuu, kuin katselisin elämää vain lasin takaa. Katselen kun muut siellä elää. Haluaisin itsekin mukaan, en vain pääse enää koskaan.
kyllä se on kova pala, jos ei enää pysty osallistumaan !!!!,