usein, sitä, että mitä jos olitkin ihan oikeasti kiinnostunut. Ja sitä käsitti vaan kaiken vituralleen.
Toisaalta kun se informaatio on ollut jotenkin katkonaista ja sekavaa ja aikoinaan tilanteet oli mitä oli. Sehän voi olla että kiinnostusta oli, mutta myöhästyin tai sitten sinulla oli väärää tietoa, esim tilanteestani. Nyky maailmassa se ei olisi mitenkään yllätys.
Toisaalta kun se informaatio on ollut jotenkin katkonaista ja sekavaa ja aikoinaan tilanteet oli mitä oli. Sehän voi olla että kiinnostusta oli, mutta myöhästyin tai sitten sinulla oli väärää tietoa, esim tilanteestani. Nyky maailmassa se ei olisi mitenkään yllätys.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nii onkohan se hyvä tietää sellaista joka ei olisi enää mahdollinen.
Jos minä sanon, että tykkään, niin silloin tykkään!
Voisitko aloiyyaja ottaa vielä yhteyttä häneen ja antaa oikeaa informaatiota mahdollisien väärien selvittämiseksi?
Olin ja olen. Kirjoitin mitä sydämessäni tunsin.
Minä en tiedä enää mitään. Sain ensin käsityksen, että hän on yksin, luulin olevan kiinnostunut edes tapaamaan, kaikki on nyt yhtä kysymysmerkkiä. Joka puolelta kusetetaan, niin kai hänkin. Saatat olla hän tai sitten et.
Minäkin olen miettinyt omassa jutussani, että ensin tuli kohtaaminen väärään aikaan. Toinen ihastui, toinen ei. Ja tiellä oli sitten muitakin mutkia matkassa. Sitten tuli ennakkoluuloja, epävarmuutta ja sekasotkua. Tämä vaihe jäi pyörimään liian pitkäksi aikaa, jolloin asiat menivät vielä enemmän solmuun. Sitten oli naisia, en tiedä kuinka monta ja missä järjestyksessä, mutta sehän kertoo vain siitä, että toinen ei ollut kiinnostunut siitä toisesta ainakaan tarpeeksi. Yksipuolinen kiinnostus kun ei tunnetusti johda mihinkään. Sitten, kun ehkä toinen heräsi, toinen oli jo niin "sekasotkunsa" keskellä että mistään ei enää tullutkaan mitään. Käteen jäi pelkkiä väärinkäsityksiä ja muita ihmeellisiä juttuja, joiden yli ei enää päästykään. Ja faktahan on se, jos luottamus ei ole kohdillaan niin silloin on aika turhaa yrittää tai edes toivoa mitään suurempaa tarinaa. Luottamuspula, sekasotkut yms. aiheuttivat lopullisen kuoleman niitin arkkuun.
Mutta aina pitää muistaa, että elämä opettaa. jotain ihmeellistä tästäkin jäi ja paljonkin käteen. Uskon johdatukseen, jos jokin asia on tarkoitettu sehän tapahtuu, kun kuitenkin itse yrittää edistää ja työstää asiaa. Omalta osaltani tein sen mihin pystyin, otin yhteyttä, soitin ja laitoin tekstiviestiä - en saanut vastauksia ja viestejä takaisin, joten sekin kertoo omaa karua tarinaansa. Ei kukaan ole niin tyhmä, että jää loppuelämäksi "roikkumaan" tai "odottamaan", jos aina vain on vastassa "kylmää kyytiä". Ja on ihan turha väittää että nykypäivänä ei saisi yhteyksiä, jos haluaisi. Saa. on puhelimia, sähköposteja jne. Jokainen saa yhteyden jos haluaa. Omalla kohdallani yritin, mutta enhän minä sentään dorka ole, jos en saa vastausta niin en saa. Tottakai se sattuu ja tuntuu, mutta se on elämää. Jossain kohtaa vain pääsee elämässä eteenpäin ja kaikille haluaisin kyllä antaa neuvon, että ÄLKÄÄ LOPETTAKO ELÄMISTÄ vaikka kuinka ikävöisitte, koska silloin riskit kasvaa aivan liian suureksi. Jatkakaa elämää niin työssä kuin ihmissuhteissa. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Hetken voi hengähtää, mutta ei töitä tai muita juttuja saa laiminlyödä ikävän tähden.
Luojan kiitos, että olin niin fiksu, että jostain sain voimia kuitenkin elää niin ihanko "ei mitään olisikaan" vaikka hartioita painoi ja pahasti. Ja nyt jälkikäteen ajateltuna juuri siksi annankin neuvon, että älkää missään nimessä antako itsenne missata mitään vaikka kuinka hartioita painaisi. Työjutut kannattaa suunnitella ja tehdä, sijoituksista ei saa luopua ja tulevaisuuden ns. "arki- ja materiaseikoista" ei pidä jättäytyä. Itse hoidin kuin robotti näitä juttuja vaikka ei sitten olisi kiinnostanut pätkääkään kuin vain heittää hanskat tiskiin ja antaa mennä alamäkeä. Tämä on tärkeää tietysti jo "maallisen" elämän kannalta, mutta myös henkisesti, koska silloin ei katkeroidu siitä, että "sekin jäi tekemättä/toteutumatta. Itse hoin itselleni raamatun neuvon "vaikka huomenna tulisi maailmanloppu istuta tänään omenapuu". Tätä samaa "uskon voimaa vahvistavaa" hokemaa olen aina käyttänyt vaikeissa ja raskaissa ajan jaksoina.