Millainen pitäisi olla peruskoulun päättötodistuksen numero, että pitkän ottaminen kannattaa? Ja millainen motivaatio pitäisi olla? Yleisesti ottaen, onko pitkä matikka oikeasti paljon parempi kuin lyhyt?
Lyhyt ja pitkä matematiikka
chablo
215107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä täytyy peruskoulun päättötodistuksessa olla vähintään 9 matikasta, mieluiten 10. Lisäksi lahjakkuus alalla helpottaa huomattavasti.
Yläasteella tykkäsin matikasta ja mulla oli 9 päättötodistuksessa siitä. Siksi päätin ottaa pitkän matikan lukiossa. Ekat 5 pakollisista kymmenestä kurssista meni ihan ok eli kaseja ja seiskoja sain. Sitten alkoi rankka alamäki ja jopa kuutosen saaminen kokeesta alkoi tuntua mahdottomalta tehtävältä. Pitkässä matematiikassa siirrytään todella nopeasti vaikeisiin teoreettisiin kaavoihin, muistelen että meidän lukion matikanope sanoi, että hänen aikanaan niitä ei edes opetellu lukiossa vaan vasta yliopistossa. Toisin on nyt.
Väkipakolla raahauduin läpi kaikki 10 kurssia, koska tokaluokalla oli jo vähän liian myöhäistä vaihtaa lyhyeen. Pitkän ja lyhyen matikan kurssien vastaavuudet on heikot ja siksi olisi periaatteessa pitänyt aloittaa uudelleen alusta lyhyessä matikassa ja se taas ei olisi onnistunut ilman neljättä lukiovuotta.
Jos siis sulla ei ole kovaa motivaatiota opetella vaativia teorioita ja käyttää parikin tuntia pelkästään matikanläksyjen tekoon (ellet ole matemaattinen nero) niin älä ihmeessä ota pitkää matikkaa! Varsinkin jos et aio alalle myöhemmin! Joillekin aloille pitkästä matikasta saa yhden lisäpisteen, mutta sellaisen nyt voi saada muillakin avuilla (esim. armeija, työkokemus). Itse kaduin kovasti, että valitsin pitkän matikan. Senkin ajan olisi voinut käyttää vaikka jonkun kivan kielen, esim. espanjan opiskeluun, koska lyhyessä matikassa on vain 6 pakollista kurssia (jos oikein muistan) eli vapaita koloja jää lukujärjestykseen!
Ei päättötodistuksen numero niin merkitsevä ole, eikä pitkän matikan opiskelu ihan noin vaikeaa ole. Itselläni oli yläasteen päättärissä 9 ja lukiossa pitkästä matikasta 10. (vaikka onhan niitä töitä saanut todellakin tehdä)
Täytyy olla ihan tosissaan kiinnostunut matematiikasta, jotta jaksaa opiskella pitkää matikkaa.
...että varmaankin 95 % niistä lukio-opiskelijoista, joilla pitkä matematiikka ei ns. mene putkeen, jättää ylpeytensä nielemättä ja jatkaa pitkän lukemista, vaikka kaikki signaalit (motivaatio, menestys jne.) ovat siihen suntaan, että kannattaisi jo hyvän sään aikana vaihtaa lyhyeen!
En tiedä, mikä taka-ajatus pitää ihmiset istumassa pitkän matikan tunneilla, vaikka kurssiarvosanojen sarja olisi luokkaa 6-5-6-4-5... Itse aloitin lukion pitkällä matikalla, ja jo 1. vuoden keväällä opintoni ko. aineessa alkoivat mennä päin v@¤#ua (en ole matemaattisesti lahjakas + en jaksanut päntätä asioita tuntitolkulla), ja vihdoin 2. vuoden puolivälissä tajusin vaihtaa lyhyeen. Millainen helpotus se olikaan! Lyhyestä alkoi tippua ysiä ja kymppiä entisen pitkän vitosten ja kutosten sijaan, ja melko pienellä vaivalla! Kiinnostukseni matematiikkaan palasi niin, että luin lyhyen syventävätkin kurssit (todennäköisyyslaskenta oli jopa kiehtovaa!) ja sitten jopa kirjoitinkin sen vapaaehtoisena. Tulos: eximia - pitkän kirjoituksissa olisin todennäköisesti tapellut i-a-b -välillä.
Olen tullut siihen tulokseen, että ainoastaan pitkän matematiikan silminnähtävä yliarvostaminen ja asenneilmasto, jossa suunnilleen approbaturia pitkästä matematiikasta pidetään samanarvoisena kuin eximiaa lyhyestä, pitävät enemmistön kaltaisistani epämatemaattisista ihmisistä pitkän matikan orjina. Kannattaisi kuitenkin kaikesta propagandasta huolimatta pitää oma mieli ja tulevaisuudenajattelu avoimina! On fakta, ettei pitkää matematiikkaa tarvitse ollenkaan opiskella, jos ei halua teknisille aloille tai osaan luonnontieteellisistä aloista tai kansantaloustieteeseen/laskentatoimeen - tosin kahdessa viimeksi mainitussakaan sen lukiosuoritus ei liene elinehto. Monissa pääsykokeissa pitkän suorituksesta toki saa lisäpisteitä, vaikkei itse alalla juuri matematiikkaa tarvittaisikaan, mutta tästäkään ei liene silloin hyötyä, kun ko. aineesta on kirjoitettu a tai b.
Yläasteen loputtua on tietenkin vaikea arvioida, onko itsessä kykyä suorittaa lukion pitkä matematiikka hyvin tuloksin; joitakin viitteitä matematiikan osaamisesta kuitenkin saanee jo peruskoulussakin. Lukion alettua voi olla ihan asiallistakin käydä kokeilemassa, onko pitkä matematiikka se 'mun juttu'. Itse en ole katunut sitä, että aloitin lukion pitkällä, vaan sitä, että notkuin tässä aineessa tarpeettoman pitkään. Sen tosin sanon, ettei vielä lukion 2. luokan loppupuolellakaan ole liian myöhäistä vaihtaa lyhyeen! Sain pitkän suorituksillani korvaavuusmerkinnät kolmesta lyhyen matematiikan pakollisesta kurssista, mikä siis kattoi puolet koko pakollisesta opetuksesta! Hukkaan taisi mennä 2 pitkän matematiikan kurssia... no, tulipahan oppirahat maksettua.
Tiivistettynä: käytä aikaasi siihen, mitä osaat, etenkin, jos sinulle annetaan mahdollisuus valita!
Jos osaat pitkää matematiikkaa, niin hyvä, mutta jos et, niin hyväksy tosiasia ja ryhdy toimenpiteisiin!
Olen kuullut jostain, että olisi hyvä, jos peruskoulun päättärin matikan numero olisi vähintään kasi.
Itse sain ysin ja oli aika selvää että valitsisin pitkän matikan.
Luin kaksi kurssia pitkää matikkaa, arvoisanoiksi tuli (yllättäen) 8 ja 7 (kokeista 7 ja 6 ), eli mitään huonoja numeroita nuo ei siis olleet, mutta päätin kuitenkin vaihtaa lyhyeen.
Olisin tietenkin voinut sinnitellä pitkässä, mutta tiesin, että kurssit tulevat vaikeutumaan entisestään ja olisi todella vaikea pysyä mukana (kun oli jo kahdessa ekassakin kurssissa).
Syy lyhyeen vaihtamiseen oli myös se, että luen kolmea A-kieltä, jotka vievät aikaani suhteellisen paljon (toisin sanoen panostan niihin hyvin paljon). Lisäksi halusin ottaa enemmän reaaliaineiden syventäviä kursseja ja näin tähän oli parempi mahdollisuus ollessani lyhyessä matikassa.
Ja sen haluan vielä sanoa, että ei lyhyt matikka ole aina kovin helppoa, mutta aika paljon helpommalla pääsee kuin pitkässä matikassa. Esimerkkinä voisin sanoa sen, että teen lyhyen matikan kaikki läksyt tarkistuksineen noin puolessa tunnissa. Pitkässä matikassa hädin tuskin sain yhtäkään tehtävää tehtyä samassa ajassa.
Ja kun kyselit motivaatiosta, itselläni ei ole ainakaan kovin kummoinen motivaatio matikan opiskeluun, sillä olen melko varma etten tarvitse matikkaa tulevissa opinnoissani. En tarkoita kuitenkaan, että inhoaisin matikkaa. Lähinnä ajan puute verotti pitkän matikan opiskeluani. Eli siis kyllä pitkässä matikassa pärjää vähän pienemmälläkin motivaatiolla. Kunhan vaan jaksaa tehdä läksyt ja keskittyä tunneilla niin ei jää koeviikolle liikaa hommaa!
Onhan se totta, että pitkästä matikasta saa paremmin pisteitä esim. yliopistoon hakiessa. Esimerkiksi lyhyen matikan L vastaa noin pitkän matikan C :tä.
Jos olet suunnitellut ottavasi syventäviä kemian ja/tai fysiikan kursseja, pitkä matikka voisi olla hyödyllinen valinta. Mielestäni kannattaa kokeilla pitkää matikkaa, kun sen kuitenkin pystyy vaihtamaan.
Mieti tulevaisuuttasi - onko pitkästä matematiikasta hyötyä Sinulle?
Itselläni peruskoulussa matikka 10, nyt lukiossa 9 tasoa (9 kurssia suoritettu). Pitkässä matematiikassa tärkeää on sekä motivaatio, että hyvällä pohjalla oleva peruskoulun taito. Vaikka pitkässä matematiikassa tulee välillä paniikki-hetkiä, tärkeintä on kuitenkin yrittää ymmärtää ja kysyä apua, jos sitä tarvitsee. Pitkässä matematiikassa joutunet laskemaan kotitehtäväsi, koska vain laskemalla oppii.
Sinun tulisi puhua esimerkiksi OPOsi kanssa!
minulla oli matikka seiska peruskoulun tokarissa, nyt on laaja matematiikka takana muutama ylimääräinenkin kurssi ja ka. on kahdeksan.
numeroissa kaikkea vitosen ja kympin väliltä.
se on kiinni vaan innostuksesta, useimmat ei jaksa yläasteella perustua koulunkäynnistä mutta lukiossa se korjaantuu. yläasteen matikalla ei tee lukiossa mitään.
Jos kuvittelet lukion jälkeen opiskelevasi jotain tekniikkaan, luontoon tai kaupankäyntiin liittyvää, niin ehdottomasti kannatta ottaa pitkä matikka. On paljon helpompaa opiskella ne pitkän matikan asiat hiljalleen kolmessa vuodessa ohjatusti kuin yrittää sitten korkeakouluopiskelun alkaessa opiskella ne itsenäisesti (nimim. kokemusta on)
Mulla oli yläasteella kasia ja ysiä. Lukiossakaan en tehnyt läksyjä ja selvisin kutosen keskiarvolla kursseista. En ollut myöskään matikasta erityisen innostunut, enkä tajunnut asioita helposti. Kirjoituksista sain sitten magnan, joka vastaa sellaista kahdeksaista.
Ei se pitkä kyllä ihan niin vaikeeta ole kun huhut kertoo. Itsellä 8 kurssia takana ja k.a. joku reilu ysi, sanoisin että jos on numero 8 yläasteella niin kyllä kannattaa ehdottomasti harkita pitkän valintaa, jos vaan yhtään kiinnostaa. Itse en ainakaan ole koskaan mitään kahta tuntia niitä kotitehtäviä joutunut vääntämään.
Mulla oli yläasteella matikka kasia ja ysiä, päästötodistukses ysi.. Nyt kaikki kurssit pitkästä (yhtä lukuunottamatta) käytynä, ka. 9.3.. Siis kannatttaa ainaki kokeilla, ei menetä mitään. Ja ei mun mielestä pitkän matikan työmäärä oo kohtuuton, läksyis ei kulu kahta tuntia, vaikka en ookaan mikää matemaattinen nero.. :)
Älä sulje vielä pitkän matikan vaihtoehtoa pois. Aloita pitkällä matikalla, ja vaihda sitten lyhyeen 1-3 kurssin jälkeen, jos et pärjää. Hyvin usein pitkän matikan ajattelumaailma on hiukan haastava, jos peruskoulussa ei ole "tullut heittämällä ysiä".
Yliopistojen ja korkeakoulujen pääsyvaatimuksista näet, että erinomainen lyhyt matikka on parempi kuin välttävä pitkä, humanistisille aloille.
Toisaalta lyhyellä matikalla pääsy teknilliseen koulutukseen vaikeutuu (paitsi pisteiden, mutta myös pääsykokeiden ja itse opintojen vuoksi).
Itse sain peruskoulussa aina ysiä helposti, mutta jotta sain E pitkästä matikasta, jouduin tekemään AINA läksyt HUOLELLA. :)
Tsemppiä
Itseäni kaduttaa, kun ei tullut silloin aikoinaan otettua pitkää matikkaa (yläasteen opon suosituksesta otin lyhyen vaikka matikan nro oli 9) Nykyää tsillaillaan turhauttavaa turhauttavammalla lyhyellä. Ka reilu 9. Älkää uskoko opoja!
Muistan, kun olin menossa lukioon, että olin aivan paniikissa pitkän matikan takia! Lukioa esitelleet tutorit olivat itse aloittaneet pitkällä, mutta vaihtaneet äkkiä lyhyeen ja pelottelu oli sen mukaista. Huomasin kuitenkin pian, että ei se nyt niin hirveätä olekaan, jos vain kohdalle sattuu hyvä opettaja. Nyt kolmosella ollessa aiemmin opetetut asiat tuntuvat TODELLA helpoilta! Eikä kannata luulla, että mä olen joku nero... ihan tavallinen ihminen vain :)! Mutta voin lämpimästi kyllä suositella pitkää matikkaa... ei se niin hirveää ole, vaikka aina niin sanotaan.
Jos yläasteelta olet saanut matikannumeroksi paremman kuin kasin vähällä työllä. Lukiossa probleemaksi tulee lähinnä se että yläasteen matikka on ollut aivan liian helppoa ja kukaan ei ole vaatinut mitään jolloin läksyjenluku ei ole huvittanut ja sama jatkuu lukiossa ja myöhemmin yliopistossakin aiheuttaen vitutusta ja vuosikurssin yletöntä lisääntymistä... Elikkäs siis otat itseäsi niskasta kiinni ja teet ne läksyt joka jumalan ehtoo. Muuten ei kunnian kukko laula, sanoo kokemuksen syvä rintaääni.
että on ihan ns. vitun maku minkä numeron olet saanut jos et ole panostanut läksyjen tekemiseen.
Jos taas olet hiertänyt penkkiä 3h per päivä ilman tulosta, sanotaan alle kasin numerolla, niin kannattaapi harkita että josko lyhyt matikka olisi sittenkin parempi, ja silloin todennäköisesti onkin. Avainsana kysymykseen on että jaksatko unohtaa tuheron lukioajaksi ja panostaa läksyjentekoon.
ei jaksa lukea, kun ei osaa pitää sitä tärkeänä aineena ja se näkyy numeroissa. Pitkää matikkaa on pakko lukea tosissaan, mutta se tekee myös ihmisen helposti sairaaksi.
Joten ota lyhyt.
Kyllä pitkässä pärjää kunhan vain seuraa opetusta ja tekee kotitehtäviä. Tiedä nyt siitä tosissaan lukemisesta.
Kuten joku jo mainitsikin, on aito kiinnostus matematiikkaa kohtaan tärkeämpää kuin yläasteen arvosana.
Itselläni matikka oli yläasteella aina kasia tai ysiä, valitsin lyhyen matikan lukioon. Ei muutenkaan ole yhtään intoa koko aineeseen. Numerot kuitenkin ovat nousseet, viiden kurssin keskiarvo tällä hetkellä 9.8. eli aika helppoahan se on. Sanoisin, että jopa helpompaa kuin yläasteella. (Ainakin jos omaa hyvät perustaidot.)
Itse aloitin pitkällä matikalla ja vaihdoin kahden kurssin jälkeen lyhyeen havaittuani kielet ja reaalin kiinnostavammiksi kuin matikan. Yläasteella mulla oli matikka 10 ja lukiossakin matikka oli ihan ok, mutta siihen meni vaan yksinkertaisesti liikaa aikaa. Tein läksyjä 2h/ilta ja kokeista otin 9 ja 7 eli ei mitenkään huonosti... Kannattaa miettiä, haluaako lukea vieraita kieliä vai matikkaa. Kun noissa lyhyissä kielissä on 8 kurssia/kpl ja mulla niitä oli kaksi ja lisäksi halusin kuvista ja hissaa enemmän, niin jätin sitten sen matikan pois. Ei kaduta, mutta suosittelen kokeilemaan pitkää matikkaa, koska vaihtaminen on helppoa (ainakin meidän lukiossa) ja kursseilla saa korvattua lyhyen kursseja. Ja jos se matikka menee surkeasti, niin niitä numeroita voi korottaa myöhemmin. Älä panikoi! Ite olin viime keväänä samassa tilanteessa!
Mun peruskoulun päättötodistuksen matikan numero oli 9. Pitkän matematiikan valitsin, koska halusin näyttää itselleni, että kyl mä siellä pärjään. Pitkässä matematiikassa oppii kyllä laatimaan tehtäviin selkeät ja johdonmukaiset vastaukset. Meidän koulussa pitkän matematiikan teorian opetus oli aika epäselvää, mutta mä sinnittelin. Motivaation pitää olla sen verran hyvä, että jaksaa laskea edes osan läksyistä, koska muuten putoo kärryiltä: opeteltua asiaa kun tarvitaan toisissakin aivan uusissa laskuissa.
Tiedätkö mihin ammattiin haluat? Lääkärit tarvitsevat pitkän matematiikan, pitkän fysiikan ja (?)pitkän kemian. Joillekin aloille pitkä matematiikka on vaatimuksena. Itse en tosin sellaiselle alalle hakeudu. Lukion matikan keskiarvoksi tuli siis 6, mistä olen ylpeä. Luin pitkän matematiikan lähinnä huvin vuoksi ja vaikka välillä ei olis jaksanut niin selvisinpäs. =)
läksyt on aikalailla pakko tehdä koska yhteen asiaan käytetään keskimäärin yksi tunti ja sitten posotetaan eteenpäin. toisaalta jos jaksaa pari kertaa viikossa uhrata läksyille kolme varttia ja osaa joten kuten pyöritellä numeroita ja käyttää murtolukuja niin ei pitäs pitkän tuottaa minkäänlaisia vaikeuksia. ja jos ei jotain asiaa joka ei aivan pääjuttu ole (esim logaritmi) niin mitä siitä?? kyllä pitkä kannattaa käydä!
(itsellä kaikki 4 kurssia kymppejä tähän asti, ya:lla oli ysiä ja kymppiä)