mistä kateus syntyy?

Ja miksi kateus syntyy? Olen miettinyt tätä pitkään.
11344
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Kateus syntyy omien kykyjen puuteen tiedostamisesta eli tyhmyydestä saavuttaa itse mitään joten ei halua toisenkaan saavuttavan ja se on kommari meinikiä. älä enää kelaa tätä juttua vaan pyri eteenpäin ja omin nokkines ei pidä luottaa kenenkään apuihin.

Äänestä

kateus syntyy suomessa. perisuomalainen luonteenpiirre. ei osata iloita muiden menestyksestä vaikkei se ole itseltä pois millään muotoa. Mutta jos itse tiedostaa tämän epäkohdan ja kasvaa henkisesti niin voi tuottaa myös tyydyttävän tunteen

Äänestä

Hei
Hyvä ja aiheellinen kysymys!
Itse ymmärrän kateuden niin, että se on jotenkin sidoksissa itsetuntoon. Jos kokee itsensä jotenkin epäkelvoksi, sitä tarkkailee sitäkin enemmän muiden tekemisiä ja olemisia ja vertaa jatkuvasti itseään muihin. Kateus saa myös näkemään toiset ihmiset jotenkin täydellisinä ja ihmeellisinä. Kuitenkin se mitä ulospäin itse kenestäkin näkyy, on vain pintaa. Emme voi tietää mitä näennäisesti menestyneen ja jopa täydellisenoloisen ihmisen elämä todellisuudessa on. Ehkei kenenkään elämä kuitenkaan ihan täydellistä ole.

Yleensähän pidetään selviönä, että me suomalaiset ollaan kateelista kansaa kun taas esim. amerikkalaiset eivät ole. Kun amerikkalainen huomaa, että naapurilla on uusi hieno auto, hän menee ja onnittelee hyvästä saavutuksesta. Ja päättää samalla tehdä itse töitä oman unelmansa eteen yhä enemmän..

Nämä tietysti ovat yleistyksiä, mutta voihan olla, että jotain totuuden siementä on siinä, että me olemme kateellista kansaa. Ajattelemmeko me, että toisen hyvä on aina itseltä pois? Olen vakuuttunut siitä mitä alussa totesin: hyvä itsetunto on lääke kateutta vastaan. Vaikei siitä kai koskaan täysin voi päästä eroon. Vai voiko?

J.R. Ward on kirjoittanut kateudesta ja kirjan nimi on ytimekkäästi
" Kateus". Olisiko siinä lisää osviittaa kateuden salojen selvittämiseen!

Pappi Elisabet

Äänestä

Itse en ole ollut eläissäni kateellinen muille juurikaan mistään. Jos joku suoriutuu hyvin osaan aidosti olla iloinen tämän henkilön puolesta ja usein inspiroidun muiden hyvistä suorituksista. Tyylillä "Jos hänkin siihen pystyy niin miksi en minäkin."
Tämä johtuu siitä että tiedän että minusta on moneen jos vain laitan tahtoni johonkin asiaan. Olen myös hyväksynyt sen että lähes aina löytyy joku joka tekee asiat sinua paremmin ja että ei ole edes tarvetta olla paras. Se on ylpeyttä jos tahtoo tuntea olevansa parempi kuin muut. Nöyryys ei siis ole sitä että ajattelet itsestäsi vähemmän kuin olet vaan sitä että ajattelet itseäsi vähemmän. :)

Olen kuitenkin ollut mustasukkainen ja omistushaluinen mitä tulee ihmisiin. Kai se on vaan se syvällä oleva riittämättömyyden tunne ja pelko siitä että mielitty löytäisi jonkun vielä mieluisemman ja jättäisi minut. En ole täysin oppinut rakastamaan itseäni, joten välillä epäilen että rakastaako muka tuo ihminen minua vai tahtooko vain käyttää hyväksi. En ole siis kelvannut muille ja olen usein ollut koulu -ja työpaikkakiusattu (osaksi myös kateellisuuden tähden). Mustasukkaisuuden siis aiheuttaa hieman eri tekijät kuin kateuden. Molemmissa ehkä oma riittämättömyyden tunne tavalla tai toisella läsnä. Koen että kateutta ei itsestä löydy koska omat suoritukset ja taidot ovat itseni kontrolloitavissa. Toisella ihmisellä on taas vapaa tahto ja mustasukkaisuus ja syntyy enemmän menettämisen pelosta.

Äänestä

Kateus syntyy siitä että toiselle annetaan jotain minkä sinä ansaitset, mutta et saanut vaikka teit ihan hiton paljon saavuttaaksesi sen, mutta se toinen ei tehnyt mitään ja silti sai sen.

Äänestä
  • Niin käy kaikille joskus, mutta eivät silti ole kateellisia. Tuo ei kateutta selitä.

    Äänestä

Rakkaudesta ja edellisen tekstin hyvin kuvailemasta epäoikeudenmukaisuudesta. Kukatahansa kyynistyy ämpärin tullessa täyteen. Miten maailma makaa, siten ihmiset on petaavinaan.

Äänestä

voin antaa pois kaiken muun, paitsi sen, jonka olen ansainnut. ja sitten samat pohdiskelijat keksivät nimen käyttäytymiselleni: itsekäs ihminen olet. kas siinä lisää pohdittavaa

Äänestä

en ole kade. kaikki vietiin jo lapsena, mutta minkäpä sille mahtaa, jos vanhempi kokee jonkun muun arviokkaammaksi kuin oman lapsensa resurssit ja terveyden. ei ole juuri mahdollisuuksia kulttuurissamme parannella asemiaan, joten kitkutellan sit vaan ihan hissukseen. enpä tiedä mitä mahdn ollakaan. aika moneksi on nimitelty joidnkin arvostelukykyisten taholta. minulta kun puuttuu sekin, koska sekin on viety. kade ja kade... kait sitten vaan kummastelen ja taivastelen tätä tiettyä asemaa... jotain hunajapimpheroita..?

Äänestä

Suurin osa täällä näyttäisi sekoittavan keskenään katkeruuden ja kateuden..

Äänestä

Loppu peleissä fysiikan laeista ja siinä välissä on evoluutio.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


inhottavatunne kirjoitti:

Ja miksi kateus syntyy? Olen miettinyt tätä pitkään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu