Aika monen teistä kanssa keskustelin jo useampi päivä takaisinpäin ja ilokseni huomaan, että keskustelunsävy vaihtuu jo tietoisuuden kautta suopeammaksi...
Aktivoidutaan siinä miten voimme kongreettisesti auttaa katastrofialueella olevia kanssasisariamme/veljiämme kuin myös siinä miten voimme kukin henkilökohtaisella tasolla auttaa niitä, oman maamme kansalaisia, joilla suru tulee olemaan jokapäiväistä.Meistä kukin tulee kohtaamaan jonkun jolle tämä suru on Suuri, suurelle osalle se toki jää kysymykseksi; missä minä olin silloin? tai uusiin tietovisailuihin;Montako suomalaista kuoli? Tämä on vakava asia ja siksi toivoisinkin, että jokainen miettii miten parhaiten kykenee auttamaan niin suomalaisia kuin muita kansalaisuuksia tämän turman yli.
Aktivoidutaan siinä miten voimme kongreettisesti auttaa katastrofialueella olevia kanssasisariamme/veljiämme kuin myös siinä miten voimme kukin henkilökohtaisella tasolla auttaa niitä, oman maamme kansalaisia, joilla suru tulee olemaan jokapäiväistä.Meistä kukin tulee kohtaamaan jonkun jolle tämä suru on Suuri, suurelle osalle se toki jää kysymykseksi; missä minä olin silloin? tai uusiin tietovisailuihin;Montako suomalaista kuoli? Tämä on vakava asia ja siksi toivoisinkin, että jokainen miettii miten parhaiten kykenee auttamaan niin suomalaisia kuin muita kansalaisuuksia tämän turman yli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Autetaan myös niitä paikallisia asukkaita. Heille menetys on kaikkein suurin. Se pitää muistaa. Autetaan heitä varsinkin uhrautuvasta työstä vaikkapa SPR:n kautta. He tarvitsevat rahaa elämänsä uudellen rakentamisessa.
Muistetaan myös varsinkin pohjoismaisia naapureita. Tanskalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia, eestiläisiä unohtamatta. Naapureissa suru on todella valtava.
Minulla henkilökohtaisesti asiat ovat hyvin. Menen maanantaina jälleen työhön. Saan siitä palkkaa, voin siitä lahjoittaa jonkun osan yhteiseen hyvään.
Hyvät ihmiset! Auttakaa katastrofin uhreja vointinne mukaan!
monessakin maassa todellakin uhrien lukumäärä järkyttävä etenkin itse katastrofi alueilla...ja kuitenkin he ovat auttaneet turisteja ....kun hyökyaalto tuli, moni pelastui heidän ripeästä työstä viemällä vuorille...jopa lapsetkin toimivat siellä.
Sitä surua ei varmasti kukaan osaa (ulkopuolinen) edes kuvitella mitä se todellisuudessa on kaikille menettäneille.
Kuitenkin on eriasia menettää näin läheisensä kuin kotimassaan mikä myös surullista!
älkää vaivautuko "vertailemaan" miten menettää ihmisen kotimassaan kuin muualla!
Eroa siinä on aina, minusta.
Jaksamista kaikille ! elämässään ja inhimillisyyttä!