kuka vähemmän.
Millaista on unissakävely, onko kokemuksia? Entä oletkos kokenut valeheräämisen tai unihalvauksen?
Näetkö selkounia, pystytkö herättämään itsesi?
Millaista on unissakävely, onko kokemuksia? Entä oletkos kokenut valeheräämisen tai unihalvauksen?
Näetkö selkounia, pystytkö herättämään itsesi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sisko käveli ainakin nuorempana unissaan, varsinkin jos oli vähänkin kuumetta. Meni kuin pieni eläin. Oli sen verran pelottavaa, että oikein jännitti mennä nukkumaan.
Valeheräämistä olen kokenut. Tai mitähän se sitten tarkoittaa... mutta ikään kuin uni on jatkunut ympärilläni vielä senkin jälkeen kun tiedän olevani hereillä. Pitää koettaa rekisteröidä asiat kaikilla aisteilla, ja ylipuhua itseään että tämä ei nyt ole sitä miltä se tuntuu. Valitettavasti aina ne painajaiset tekee sen, ei koskaan kivat unet. En kyllä muista vähään aikaan nähneeni edes mitään hupiohjelmaa.
Kun lapset oli pieniä ja tuli painajaisia, menin vähäksi aikaa viereen ja silittelin, sitten koettiin keksiä onnellinen loppu niille. Sitten ne pikku monsterit taas nukkui hyvin.
Sanotaan, ettei kävelijää saa herättää. Minä en ole joutunut asian kanssa tekemisiin. Vaaratilanteisiinkin voi kai joutua.
Ihmiset näkevät kuulemma noin viisi unta normaalissa yössä. Toiset muistavat hyvin, toiset eivät muista lainkaan.
Niin sanotaan, muistan että tämä unessakävely ahdisti siskoanikin, oiskohan sekin omiaan lisäämään niitä. Siis jos sielu on levoton, niin näkeeköhän niitä unia enemmän?
Joskus uni on ihan sika-ahdistava vaikkei olisi mitenkään muuten paha. Mulla oli pitkään sellainen toistuva kuumeuni, että minä olin pieni kuula, rullailin punaisella epätasaisella sametilla, ja suurempi kuula jahtasi mua. Ylös ja alas mentiin, ja huh kun tuli hiki :))
Mikä se sellainen selkouni muuten on?
Unennäkijä tiedostaa näkevänsä unta. Jos esimerkiksi joku ajaa takaa ja tajuat näkeväsi unta, voit käskeä itsesi lähteä lentoon.
Myös itsensä voi herättää.
Selkounet ovat myöskin tieteellisin kokein todistetut, eivät siis perustu ainoastaan ihmisten kertomuksiin.
Tottuneet selkounennäkijät kertovat voivansa esittää kysymyksiä unihahmoilleen.
Alitajuntaa vaivaavat asiat voivat tulla näin ihmisen tietoisuuteen.
Yleensä ensimmäinen vihje, milloin ihminen on lähellä siirtyä selkouneen, on, kun tiedostaa, ettei kaikki ole ok.
Yleensähän vaikka kuinka hulluja uneksisimme, unessa ne tuntuu ihan luonnolliselta.
Ok, ymmärrän. Exä pystyy (pystyi?) vaikuttamaan uniinsa. Kun kloppina näki aina saman painajaisen, hän päätti että koska se on unta, hän pystyy mihin vaan. Ja voitti sen leijonan vai mikä lie nyt häntä jahtasi. Pystyi siis muuttamaan unen kulun, jos en väärin muista niin lähti lentoon. Sinnehän leijonat ei pääse :)
Ite en ole koskaan pystynyt vaikuttamaan mitenkään. Päin vastoin, pari kertaa uni on jatkunut vaikka herään. Inhottavia tapauksia joiden "energia" jää moneksi tunniksi puistattamaan.
Itse pääsin painajaisista, kääntymällä takaa-ajajiani vastaan. Takaa-ajajat pysähtyvät, kun pääsee pelkonsa yli.
Tuon unen jatkumisen olen myös kokenut.
Unet vaikuttavat päivätajuntaamme, herätessään saattaa oivaltaa asian ratkaisun, mitä on miettinyt.
Alitajuntamme työskentelee öisin.
Myös tuo mainitsemasi unen tunnelma saattaa jäädä päälle useaksi tunniksikin.
Pakko kertoa... heräsin tänä aamuna hymy huulilla.
Oli sellainen uni että oli hirveä pissahätä. Löysinkin sellaisen keskeneräisen rakennuksen, jossa yhdessä kulmassa oli toimiva pönttö paikallaan. Siihen mä sitten, toinen pönttö pöntön päälle :) Ja just kun istahdin, sisään käveli kolme raksamiestä.
Kaksi koetti vihellellen jatkaa hommiaan, mutta kolmas tuijotti mua herkeämättä. Ja mä en saanut virtausta loppumaan, sitä vaan tuli ja tuli. Ja se äijä vaan katseli. Tokaisi lopulta "norsu".
Ja siihen heräsin.
Taisitpa mennä vessaan herättyäsi.
Uni suojelee nukkujaansa, ilmeisesti vielä et olisi halunnut herätä.
Tuo valeherääminen on vähän samantapaista.
Itse muistan kerran, että heräsin, silmittelin, nousin istumaan.
Ymmärsin siis, että olen herännyt. Ja hups, sitten heräsin ja tajusin, että vasta nyt heräsin.
Unihalvauksen olen kokenut muutaman kerran, nyt on edellisestä jo aikaa. Se on hyvin epämiellyttävää, unihalvaukseen liittyy kohdallani jotain kauhean pelottavaa jota en pysty pakenemaan kun ei voi liikkua, ei edes huutaa.
Myös selkounia olen nähnyt, vai lieneeköhän valeherääminen. Nipistin itseäni kokeillakseni nukunko. Katsoin ikkunasta, kesäinen valoisa aamuyö, silti koin jotain yliluonnollista jota ei valveilla voi kokea.
Ne, jotka ovat kokeneet unihalvauksen, kertovat miten se on pelottavaa.
Vuosia sitten eräs työkaveri kertoi, että kun pitäisi mennä yökylään ja hän on siellä kokenut semmoisen tilan, kun kerran on ollut yötä.
Kerroin sitten hänelle mistä on kysymys. Hän tuumasi, että huh, kyllä helpotti, ei enää pelota niin.
Selkounet ovat mielenkiintoisia, niihin perehtyneet tutkijat sanovat, että näkemistä voi myös harjoitella.
Itse olen nähnyt, mutten nyt pitkään aikaan.
Mistäs sitä omia unissaankävelyjä tietää yksin asuva.
Turhan paljon askelia kyllä näytti tuo ranneke yhtenä aamuna, kun oli jäänyt yöksi ranteeseen.
Sänkyyn nukahdin ja sängystä heräsin. Missä kaukana lienen kuleksinut siinä välillä.
Kävit sitten kahvilla Tukholmassa.
Onko siellä yökahviloita?
Jospa olet potkinut ja huitonut unissasi niin, että mittarisi on luullut Sinun juosseen.
Onhan siellä, mutta tuskin minä kahvilla olen käynyt. Olisin minä silloin siitä piristynyt ja herännyt viimeistään kotimatkalla.
Nukun noin 1/4 tai 1/5 osan vuorokaudesta.
En.
En.
En.
Näen.
Unia.
Kerro lisää. Näetkö sinisiä unia. :)
Kyllä.
Kesäisiä unia joissa mukana sininen taivas, linkittyen eniten tuonne mökin suuntaan ja siellä tehtyihin puuhasteluihin, joihin uniin outoa kyllä, ei ole linkittynyt sateisia päiviä.
Joskus unia ahdisteli morkkiksen tyylinen takapiru, jos joku puuha oli keskeneräinen tai jäänyt hoitamatta. Valveilla ollessa ja kaukana pois maalta niitä ei edes ajattele.
Nuorena pojankloppina kun oltiin kesät isän mukana Turussa kuormaauton mukana.
Me oltiin kortteerissa erään lesken luona ,ei siinä muuta ollut ku iso yks hellahuone
Vuokraemäntä nukku semmosen sermin takana ja me miehet toises nurkas samas isos sivustavedettäväs.
Yhtenä aamuna ku aloin heräämään tunsin et nyt on jotain outoo ,ei ollu isän selkä siin vieres,oli ihan eri hajunen.
Ei auttanu mikään pakko oli tunnustaa et olin vuokraemänän seljän takana, päiväl emäntä kerto et ,kyl hän siihen heräs mut ajatteli sitten et antaa pojan nukkua kun kerran tilaa oli.
Kauhee suunsoiton lisäks tunsin tosi noloks itteni.
Varmaan on ollut nolo tilanne.
Elämämme aikana sentään nukumme monta vuotta, onkos tuo ihme, jos siihen mahtuu yllätyksiäkin.
Itse en tiedä koskaan lähteneeni yöllä mihinkään tiedostamatta.