Mun on ihan pakko kysyy kun täältä löytyy niin paljon huumeiden käyttäjiä, että minkä takia alotitte huumeiden käytön? En haluu olla mikään saarnaaja koska jokainen elää elämänsä niinkuin parhaakseen näkee, mut onks se vaan niin että elämä ilman on tylsää tai jotain..? Mä oon kokeillut pari kertaa mut jotenkin vaan se ei niin kummallista ollut että olisin halunnut ottaa uusintoja aiheesta. Vai onks mun elämän taso vaan yleisesti niin paljon korkeemmalla kuin niiden jotka keinotekoisesti yrittää parantaa elämänlaatua? Ja toinen kysymys vielä aiheesta mikä askarruttaa; onks se kaikin puolin ok et jengi kelailee selän takaa et "joo se on ihan vitun narkkari" tai "se ja sekin käyttää kaikkee kamaa" ym ym, eli häiritseekö ihmisten puheet jos se perusta kuitenkin on totta vai kuuluuks se asiaan et tottakai puhutaan, mitä siitä? Oon tavannut muutamia todella pahoja narkkareita joiden on vaikea suhtautua koko sanaan (narkkari) ja toisaalta moni huumeiden käyttäjä ei tunnusta itseään käyttäjäksi vaikka tietää että kokeiluaste on ohitettu? Tällä palstalla saa vaan niin sellaisen vaikutelman että moni on jollain tasolla ainakin ylpee käytöstään ja se taas on vähän ristiriidassa kokemusteni kans. Toivottavasti jaksaisitte pistää vastauksen että saisin vielä joku ilta unen helpommin... =)
Muutama kysymys
vastausta odotellessa...
3470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se nyt vähän riippuu mitä huumeita käyttää. Mutta kysyn vastakysymyksen: Miksi aloitit alkoholin käytön (jos siis käytät alkoholia, jos et niin voit kysyä saman kysymyksen keneltä alkoholia käyttävältä tutulta tahansa)? Kuitenkin alkoholiakin käyttävät ottavat sitä johonkin tarpeeseensa.
Kannabista käytän sen takia harvoin että se on rentouttavaa ja saa heitettyä arkihuolet hetkeksi pois. Samasta syystä käytän alkoholia, tosin alkoholia nauttiessa voi mennä julkisiin tiloihin kuten baareihin yms. Pilvessä sellaista ei oikein viitsi tehdä.
Kannabista kokeilin vasta kun olin lukenut netistä tietoja aineesta, siis muutakin kuin kouluvalistusta. Ja kylläpä oli taas valistus niin ala-arvoista että kyllä oikein ihmetyttää minkä takia lapsille pitää suoraansanoen valehdella.
Mutta sitä itsekin ihmettelen, että miksi jotkut käyttää opiaatteja tai muita vahvoja aineita.
Eli ei taas niputeta huumeita samaan kastiin.
No alotuksen syistä en mee sanomaan mitään. Kait se oli vaan kokeilunhalua. Sitte huomas et täähän on aika jännää. Kannabiksen polttelusta tuli mulle tapa rentoutua ja pitää hauskaa. Ja ei se mun mielestä oo mitenkää keinotekosta jos nappailee jotain ainetta aina välillä. Ohan se "nisteilläki" rakkauselämä, harrastukset, työ/opiskelu jne. mitä nyt "normaaliin" elämään yleensä lasketaan kuuluvaksi(ainaki mulla on).
Ihmisten puheet häiritsee jonku verran. Mutta mitä se niille kuuluu miten mä asiani hoidan, ja kyllä ne sen tajuaa yleensä. Jos mä tykkään poltella vaikka kannabista niin se on mun asia =) No mä nyt en oo mikään oikee narkkari. Lähinnä ns. viihdekäyttäjä.
Mihin muuhun elämää vois pistää?
Nää työntekojutut on jo läpikäyty; ei siellä enää ole tilaa ihmisille. Ylisuoritteita alijärjellä.
Ihmissuhteet tuntuu hajoavan jokatapauksessa. En mä jaksa enää paikata sydäntäni sitä varten että joku sen taas saa hylätä hankeen. Lisäksi tää huumesysteemi on täydellinen alibi olla sotkeutumatta muiden elämään siinä mielessä. Ei tarvi miettiä "voisko kukaan rakastaa mua" koska tietää vastauksen automaattisesti. Se on varma ihmissuhdetaktiikka; ainakin tiedän että tänään mua ei kukaan hylkää koska kaikki on jo tehneet niin.
Harrasteet yms... mistä raha siihen mikä itseä kiinnostaa. Mä tarvisin puusepänverstaan jotta voisin tehdä sitä mikä mua kiinnostaa. Hinnan voitte laskee.
Lopputulos: Nolla. Ei mitään. Tyhjä. Ei voittoa.
Siksi: Tarve paeta normaalin elämän kestämättömyydeltä.
Valitsen aina paremman kuin huonomman.
Tämä on minun mielipiteeni: Aineissa elämäni sentään tuntuu paremmalta kuin jos olisin ilman aineita. Mielummin kuolen hankeen övereissä kuin olen päivästä toiseen harmaassa huoneessa koskaan tekemättä tai tuntematta mitään muuta kuin alati syvenevää ahdistusta.
Kyllä. Olen itsesäälissä rypevä surkimus.
Paitsi...
Kun olen aineissa. Silloin en ole tai en jaksa välittää.