PALAUTUS(olkaa hyvät ja jatkakaa)

Olin kieltämättä hieman kiusaantunut kävellessäni kohti yliopiston kahvilaa. Olimme tunteneet Ritan kanssa toisemme vasta muutamia viikoja. Kolme viikkoa tarkalleen. Kolme viikkoa sitten meidät esiteltiin toisillemme lääketehtaan esittelytilaisuudessa. Olimme sen jälkeen soitelleet muutaman kerran ja keskustelleet lähinnä lääketeollisuudesta ja sen kehityksestä. Kerran olimme tavanneet uimahallissa, mutta se oli sattuma. Nyt Rita oli pyytänyt minut aamukahville. Tiistaiaamuna ennen töihin menoa kahvilaan. Minusta se oli outoa. Olen kuitenkin erittäin utelias ja siksi laitoin kellon soimaan tuntia aikaisemmin kuin normaalisti. Ilma oli kylmä ja taivaalta tipahteli satunnaisia vesipisaroita. En kuitenkaan välittänyt sateenvarjosta, joka törrötti provosoivasti ulos laukustani. Äkkiä en muistanut mikä vuodenaika oli. Tuntui, että harmaata, koleaa, vihmovaa säätä oli jatkunut kuukausia. Kevät. Naurahdin kun ajattelin, että olin suoriutunut päivän ensimmäisestä vaativasta tehtävästä. Ennen kuin käännyin yliopiston pääovelle, vilkutin tien toisella puolella katua harjaavalle miehelle. Metallijouhisesta ruskeasta harjasta lähti nukuttavan tasainen, raapiva ääni. Mies heilautti kättään, veti sitten kätensä oletetulle lipalle ja ilmehti hämmästynyttä. Tottakai. Minä olin tasan tunnin etuajassa. Jos katoaisin äkisti, tietäisi ainakin vahtimestari kertoa, milloin minulla oli tapana saapua yliopistolle. Vaatteet tuntuivat heti sisälle päästyäni epämiellyttävän nihkeiltä. Tämä ei enää tuntunut kahden puolitutun harmittomalta, tarkoituksettomalta tapaamiselta. Minä olin kastunut ja noussut tunnin aiemmin kuin normaalisti. Minä olin joutunut näkemään vaivaa saapuakseni tapaamaan Ritaa. Ajattelin, että en arkiaamuna suostuisi samaan edes äitini pyynnöstä. Samalla kun kiukuttelin itselleni, etsin katseellani Ritan likaisen harmaita hiuksia. Rita istui lähellä kassaa ja jutteli Paulan, ilmeettömän ja iättömän kassaneidin kanssa. Minusta asetelmassa oli jotain alentuvaa. En tiedä miksi, mutta minusta tuntui, että Rita nauroi teennäisesti. En kuitenkaan kuullut mitä he puhuivat. - Olet kastunut, Rita totesi ja vilkaisi merkitsevästi suljettua sateenvarjoani. JATKAKAA...