kysymys naiselle
aiotko erota
äläkysymiksii
45388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Aion ja sitte me molemmat sinä ja minä jätetään noi huonot puolisot. Eikö vaan kaljupää?:)
no tämä kaljupää ei aio jättää vaimoaan. vaikka tunteita toiseen on. liikaa velvollisuuksia, you know.
Mikä kaupunki kaljupää?
Etelä-Suomi. En nyt sen enempää laita tunnistetta.
Taitaa liipata läheltä :) sano nyt millon seuraava tapaaminen? Ja sun silmien väri??
Onkos kaljupää sulla vaimo vai avo-vaimo?
Kysytkö nyt siis naiselta vai kaljupäältä??
Sen tiesin kyllä -velvollisuutesi... no tunteesi ei ainakaan ole tarpeeksi voimakkaat
Aion. Aiotko ap itse?
ei ap ole välttämättä kukaan varattu.
Ei ole suunnitelmissa. Rakastaja hakusessa.
Kysytkö niin kuin varmistuksena itselle? Hätiköidyt päätökset ei ole hyviä ja moni eroaa liian kevyin perustein. Minusta ihmisen pitää ensin yrittää, ja rauhassa katsoa onko suhteessa mahdollista korjata juttuja. Silloin ei kadu ainakaan sitä tai saa itsesyytöksiä. Ei se tarkoita että ikävä menisi pois. Itsekkäästi en voi toimia. Jospa antaa ajan kulua? Jospa katsotaan mitä tästä tulee. Ehkä joskus aika on.
Kuukausi sitten olisin vastannut kyllä. Nyt pitäisi taas yrittää.
Miksi näin? Mitä kävi?
Kävi käänne.
Enpä todellakaan.
Kyllä, erään avulla.
En osaa sanoa mitä joskus tulevaisuudessa tapahtuu. Jos joskus eroankin, en tee sitä kenenkään toisen takia. Arvostan ajatusta elämänmittaisesta parisuhteesta, mutta en hinnalla millä hyvällä.
Tähän voisin yhtyä. Olen aina suhtautunut avioliittoon (yleensä parisuhteeseen) vakavasti ja olen aikaisemmin ollut se, joka on jätetty. Olisin tehnyt mitä tahansa suhteen eteen. Nyt olen naimisissa, mutta umpikujassa tunteideni kanssa. Ehkä se klassinen tarina, kun et enää rakasta omaa puolisoa vaan toista. Väärinhän se on. En kuitenkaan odota mitään rakkauteni kohteelta, lähinnä mietin omaa elämääni, haluanko elää näin; ilman rakkautta mieheeni. En haluaisin vain elää jonkin kanssa siksi, että kerran on avioliittoon astuttu. Haluan rakastaa. Kuitenkin on isoista asioista kyse, lapsi ja kaikki. Haluan olla varma siitä, mitä teen. Sille, jota rakastan, toivon kuitenkin kaikkea hyvää.
Mikset anna aviomiehellesi mahdollisuutta, jos haluat rakastaa?
Avioliitossa, varsinkin pitkässä on luonnollista, että tulee suvantovaiheita. Mikä niiden tarkoitus on? Se, että huonojen vaiheiden jälkeen, kun halutaan rakastaa ja tahdotaan sitä yhteistä hyvää, tulee se hyvä vaihe, kliimaksi. Se hyvä vaihe ei tule koskaan ilmaiseksi ja yrittämättä, pitää panna itsensä likoon ja erikoisella tavalla tuottaakseen toiselle iloa ilman, että on mitään vaatimuksia siitä, että saisi itse jotain vastaavaa yhtä hyvää.
Opin edellisen parisuhteen hoitamistavan vaikeimman kautta eli uskottomuuden. Se uskottomuus oli vain läpikäytävä ja kasvettava parisuhteessa henkisesti sellaiseen mittaan, että ymmärsi sen, kuinka hienoa on, kun vierellä on ihminen, joka jo sen yhteisen historian vuoksi omaa joukon taitoja, joita ei muilla ole. Hienointa kaiken sen myrskyn jälkeen on, kun ilman sanoja ja tehostettua rakkausluritusta ( jota joutuu uudessa suhteessa varmisti käyttämään) toinen ymmärtää. Pelkästä kosketuksesta. Pelkästä katseesta.
Kyse on tunteista, ei niitä saa puristettua, vaikka haluaisi.
Kaikilla tilanne ei välttämättä koskaan ole pitkässä suhteessakaan ollut tuollainen: että ymmärrettäisiin yhdestä katseesta tai kosketuksesta. Huh, enemmänkin väännetään rautalangasta niin eiköhän silloin ole parempi että heippa. Mutta onnea teille, joilla on hyvä yhteys, sitä ei oikeasti kannata pelkän kylmän panon takia heittää menemään. Rakkaus on hieno asia eikä sitä kannata koskaan tuhlata säätyyn, ikään tai ihonväriin katsomatta heittää menemään.
P.S. ei rautalankaa väännetä. Onneksi huomasin virheen.
En oikeastaan koskaan kirjoita, että korjaan. Nyt teen sen väärinkäsityksen välttämiseksi. Rautalanka on tuttu juttu. Yhteys oli täysin kadonnut. Hukkunut kiireeseen, stressiin, salasuhteeseen, mutta löysimme sen sieltä ja mikä parasta yhdessä. Se ei ollut helppoa, ei mikään sormia napsauttamalla juttu, vaatii aikaa ja yhteisiä karkaushetkiä ahdistavasta elinpiiristä toisaalle. Emme voineet liikkua omalla paikkakunnalamme yhdessä missään. Nyt yhteys on vahvempi kuin koskaan ja siksi olen siitä niin iloinen.
Ehkä valaisen vielä sen verran, että parisuhteemme on ollut sikäli poikkeuksellinen, että siihen on kuulunut vapaus ja vastuu. Puoliso on aina päässyt kaljoille kavereidensa kanssa ja en muista, että menoista olisi koskaan edes kiistelty. Emme ole vain ihmisiä, jotka kulkevat käsikynkkää tapahtumista ja kaupoista toiseen. Olemme siis avioliitossa, mutta emme sellaisessa symbioosissa, ettei itsenäinen vastuullinen elämä kodin ulkopuolella olisi mahdollista. Emme myöskään sorki toisten syömisiä ja juomisia kyttäämällä, emmekä muutoinkaan. Sormus ei ole meille kahle ja sitä ei muuten kumpikaan pidä, koska muutoinkin muistaa olevansa avioliitossa. Virheitä tehdään, koska täydellistä ihmistä ei ole olemassa - onneksi.
No kelle naiselle???
Koska tapoihini ei kuulu syödä kahdesta kuormasta.
Tällä hetkellä pohdin, luovunko alkavasta ihmissuhteesta, joka ei tuota hyvää oloa vaan enemmänkIn ahdistusta ja riitauttavia tunteita.
Oikeastaan olen jo päätökseni tehnyt ja oloni on helpompi.
Tuskinpa.
Miten voit kommentoida toisen ajatuksia noin, täysin tuntemattoman sinulle?
Vai, oliko kyseessä vastaus ap.kysymykseen? Sen ymmärtäisin, mutta muussa tapauksessa kommentointi on lievästi sanottuna kipeää.
Kenelle tää kysymys oli?! Ja mitä kysyit?
eli en aio erota, vaikka kuinka yrittäisit painostaa minua siihen. Nyt menemme päiväunille hänen kanssaan ja sitten illalla elokuviin.
Täällä on taas näitä sisälukutaidottomia liikenteessä.
Mukavaa päivän jatkoa.
Se nyt tuskin kuuluu kenellekään tänne.
Miksi kysyt...Sun takiasi voisin erota vaikka heti, oot ihana. Ei tää helppoa kuitenkaan ole
Ei heti voi erota, on siinä se harkinta-aika aina.
Olen kyllä miettinyt, että kannatisiko ammattiliitosta erota. Vielä on harkinnassa, puntaroin onko jäsenyydestä hyötyä vai ei.
Voisin hyvinkin, jos tapahtuisi jotakin minkä takia pitäisi. Eihän sitä kukaan nyt ihan tyhjän takia viitsi, varsinkaan jos elämä on muuten tasaista. Pitäisi varmaan tapahtua jotakin erityistä, rakastua johonkin aivan peruuttamattomasti tai muuta sellaista.
Puolisosta ja kirkosta jo erottu. Mistä muusta voi erota?
jos ei perusteluja,ei vastausta.
Nettideitti riittää
osoitteeni on toisaalla. liian henkilökohtainen kysymys. En mielelläni kirjoita tänne suhteistani..
Kyllä.
Absolut yes, mutta vasta tavattuani sinut. Tahdon erota oikein kunnolla, sanoen sen ääneen ja sydämen pohjasta, tarkoittaen, en salaa kierrellen etukäteen:)
Ehkä mies sinun kannattaa jättää se eukkosi. Meillä on ollut sen verran hauskaa ja käyt ahkerasti mun luona. Paljon paremmin meillä menee jutut yksiin kun nykysesi kanssa sulla. Tiedät, että pystyn tarjoomaan paljon parempaa ja estottomampaa elämää. Ei kun hyppäät nyt lopullisesti kyytiin etkä jää nysväämään sen harmaan hiirulaisen kanssa. Tehdään virallista tästä yhteisolosta. Valehtelet vaan itsellesi ja sille naisraukalle.
Voithan itsekin hoitaa asian tuon surkean miesraukan puolesta, kun hänestä itsestä ei ole sanojaksi. Voipi vaikka emäntä hyppiä riemusta, kun pääsee eroon valehtelevasta petturista ja sinä otat sellaisen mielissäsi vastaan.
Varmasti hoidan asian loppuun mikäli äijä ei sitä tee. Hän on jo minun. Ikinä ollutkaan sen naisen. Näkee miten mies nauttii.