Oon siis parikymppinen femme, joka on kiinnostunut toisista femmeistä ja mieluiten vielä reippaasti vanhemmista..
Oon tosi "heteronnäkönen" enkä kiinnitä huomiota missään, lisäksi oon itse maailman huonoin tekemään alotetta.
Eli onko muita samassa tilanteessa? Kukaan ei tiedä sun olevan lesbo, joten kukaan ei yritä ees mitään (paitsi miehet) ja ite et taas uskalla tehä asialle mitään.. Tiedän, olen nössö, mutta ois kiva tietää onko muilla samoja ongelmia...
Oon tosi "heteronnäkönen" enkä kiinnitä huomiota missään, lisäksi oon itse maailman huonoin tekemään alotetta.
Eli onko muita samassa tilanteessa? Kukaan ei tiedä sun olevan lesbo, joten kukaan ei yritä ees mitään (paitsi miehet) ja ite et taas uskalla tehä asialle mitään.. Tiedän, olen nössö, mutta ois kiva tietää onko muilla samoja ongelmia...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo, aina pitää erikseen mainita, jos haluaa tuoda asian esiin. Tosin kovin usein en edes halua tuoda :) Vain harvat ja valitut tietää, lähinnä vaan lähimmät ystävät sekä tietty kaikki entiset ^^ Ei se niin merkittävä juttu minussa ole, että siitä välttämättä tarvitsisi kovaan ääneen huudella, varsinkaan ihan missä vain. Vastaan, jos kysytään, mutta eihän kukaan juuri koskaan kysy :D Ellei sitten ole kuullut huhuja ja halua varmistuksen asialle...
Täälläkin on yksi. Olen niin naisellinen, että jos sanon olevani lesbo niin suurin osa luulee että vitsailen. Ärsyttää, kun minua ei oteta tosissaan. Olen lesbo ja sillä siisti. En ole hetero enkä bi, mutta kukaan ei usko minua. Lisäksi en uskalla tehdä kenenkään suuntaan aloitetta. Olen ujo.
Mulla ei ole kriteeriä siitä, että kumppaninkin pitäisi ehdottomasti olla femme... Mut siis mä olen todennut, että "heteromaisena" femmenä täytyy olla rohkea tehdä aloitteet pitkälti itse. Ja senkin jälkeen voi varautua siihen, että aloite tulkitaan mukavan heterotytön käytöksenä, eikä siihen oikein uskalleta sitten vastata. Siis mua ei ole kertaakaan tullut nainen iskemään tai tehnyt sitä ensimmäistä aloitetta, eikä suuntautumisestani tietämätön nainen ole koskaan flirttaillut mulle. Kun mä itse teen aloitteita tai flirttaan, niin siitä seuraa lähinnä hämmentynyt "not sure if lesbian or just being nice" -ilme. Yleensä pitää outata itsensä, jotta mikään voisi edetä.
En oikeasti edes tiedä, mitä se heteromaisuus minussa on, kun olen aina ollut luonteeltani ja asenteeltani poikatyttö, enkä mikään prinsessamekkofemme. Mutta juuri heteromaiseksi mua kuvaillaan ja mulle on sanottukin ettei uskallettu tehdä mitään "heteromaisuuden" takia. Tietenkään ei voi olettaa, että aloitteet tulevat vain muilta. Mut kaipaisin edes sitä, etten olisi niin näkymätön muille naisille tai lesboille. Että arjessa olisi edes jotain pientä flirttiä. Tiedättekö just niitä pieniä hetkiä kun sä kävelet opiskelu- tai duunipaikan käytävällä tai seisot liikennevaloissa ja sun katse kohtaa vastaantulijan katseen. Te vilkaisette toisianne tavalla, josta te kumpikin tiedätte että siinä oli jotain. Kun olen butchimpien kavereideni kanssa, näen miten heitä katsotaan, miten helposti heitä lähestytään. Ja toki miesten katseiden ja aloitteiden kautta tiedän, mitä missaan.
Ja siis lisäyksenä, että mulla on kans ollut korkea kynnys oppia tekemään aloitteita, koska jännitän uusille ihmisille puhumista. Elekielellä flirttailu on aina ollut mulle helppoa, mutta kun pitäis olla se joka alkaa puhua ihanalle mimmille, niin puihin meneminen ja kömpelö sönkkäys on melkeinpä taattu :) Harjoittelun alla yhä. Olipas mulla avauduttavaa huh huh....
"Mut kaipaisin edes sitä, etten olisi niin näkymätön muille naisille tai lesboille. Että arjessa olisi edes jotain pientä flirttiä. Tiedättekö just niitä pieniä hetkiä kun sä kävelet opiskelu- tai duunipaikan käytävällä tai seisot liikennevaloissa ja sun katse kohtaa vastaantulijan katseen. Te vilkaisette toisianne tavalla, josta te kumpikin tiedätte että siinä oli jotain."
Seuraavan kerran kun kohtaat liikennevaloissa kiinnostavan naisen niin katso häntä silmiin. Jos hän on juuri sinusta kiinnostunut, hän katsoo sinua takaisin.
"Kun olen butchimpien kavereideni kanssa, näen miten heitä katsotaan, miten helposti heitä lähestytään"
Sinun butch-kavereita katsotaan ja lähestytään, koska kyseiset ihmiset ovat nimenomaan kiinnostuneita butcheista ja tai siitä koko persoonasta, ei vain suinkaan ulkonäöstä. Sellainen nainen, joka on kiinnostunut vain femmeistä ei katso päinkään butchia eikä lähesty butchia olkoon vaikka kuinka 100 % lesbo.
Itse esim. olen kiinnostunut vain ja ainoastaan femmeistä eikä missään nimessä tulisi ikinä mielenkään katsella ketään butchia tai miesmäistä/poikamaista saati sitten lähestyisin niitä. Huolimatta siitä, että pitää olla femme niin pitää olla myös terveellä tavalla itsevarma, fiksu jne. eli pelkkä ulkoinen olemus ei riitä jos muuten on täys k_pää, persoonallisuushäiriöinen tai poikkeuksellisen tyhmä/ilkeä/epäkohtelias tms.
Ongelma ei siis ole suinkaan siinä, että kukaan ei mukamas katselis heteronaisen näköisiä, vaan ongelma on sinun korvien välissä eli siis ujous sekä kenties heikko itsetunto (siis ajattelet, että kukaan nainen ei voisi lähestyä heteronnäköistä, mikä on oikeasti täyttä soopaa).
Omakohtainen näkymys on tästä se, että kun olen femmempi saan helposti katseita ja huomiota (usein myös silloin kun sitä todellakaan ei kaipaa) varsinkin kaikisssa gaytapahtumissa. Jos taas olisin miesmäisempi olisin pelkkää ilmaa monelle. Ymmärrän tämän kyllä toki itsekin, enhän itsekään katsele miesmäisiä laisinkaan. On myös olemassa heteromiehiä, jotka pitävät lyhythiuksisista, poikamaisen vartalon omaavista ja pienirintaisista naisista, jotka eivät meikkaa jne. Muutenkin aivan täyttä p_skaa tuo, että femmelesboja kukaan nainen saati sitten toinen femmenainen lähestyisi tai katsoisi. Itse olen paljon saanut toisilta naisellisilta naisilta katseita, iskuyrityksiä jne. koko elämäni ajan siis niin, että itse olen femme ja se toinenkin on femme.
Kysymys on vaan lähinnä kokemuksen puutteesta, omasta asennevammasta, alemmuudentunteesta ja heikosta itsetunnosta. Pitää vain itse olla tarpeeksi rohkea ja katsella ympärillä olevia ihmisiä. Kukaan tuskin tulee kotoa hakemaan eli niitä naisia liikkuu siellä missä yleensäkin ihmisiä liikkuu. Kysymys ei myöskään välttämättä ole siitä, että femmeys estäisi sen, että sinua ei katsota. Kysymys myös voi olla sinun koko persoonasta (ei vain heteromaisuudesta) ja siitä kiinnostaako se muita ihmisiä, milloin ja missä. Alemmuudentuntoinen ihminen, joka häpeää itseään tuskin ketään viehättää. Jos puhuminen on sinulle vaikeaa, käytä vahvoja puoliasi hyväksi eli sitten elekieli ja enemmän vaaan silmiin katsomista. Kiinnostuksen ilmaisemiseen ei aina tarvitse sanoja. Katsekontaktista näkee onko toinen kiinnostunut vai ei, siis sellaisesta pitkästä katsekontaktista. Siitä on helppo jatkaa elekielellä. Ajattele positiivisesti!
Oj ja aj. Nyt sattui arkaan paikkaan. Entä jos on ujo ja arka. Itsetunto huono monien yksinäisten vuosien jälkeen.
Voinko sitten ajatella etten kenellekään ole taakaksi, etenkään ihmiselle josta pidän. Toivon hänelle hyvää seuraa ja tietysti onnea elämään.
Vai saisiko vielä toivoa että löytäisi jonkun joka voisi arvostaa ja tukea elämässä eteenpäin. Olisi joku jolla on myös samassa asiassa vaikeuksia. Muilla elämän alueilla olen vähän parempi. Kuinka parin löytäminen voi olla näin vaikeaa. Akateemiset lesbot ketjusta löytyy duunarille paljon lisää muistettavaa. Tuntuu joskus ettei tunteisiin asti voi päästä ikinä. Esteitä on niin kamalan paljon. Joskus mietin että opin arvostamaan tätä nykyistä elämää koska paukut vaan ei muuhun riitä. Ja monesti tullut siihen tulokseen että voisi olla paras niin.
Sä tulkitsit nuo poimimasi kohdat ja monen muun sanomani asian vähän väärin tai vedit niistä omia johtopäätöksiä. Selvennettäköön pari asiaa.
En ajattele, että kukaan nainen ei koskaan katso tai lähesty ketään femmeä. Puhuin omista menneistä kokemuksistani. Enkä ajattele, että kukaan ei koskaan tule lähestymään tai katsomaan juuri minua. Yritin sanoa, että jos tietää sen heteromaisuuden muodostavan kynnyksiä muille, niin silloin kannattaa itse olla ekstra-aktiivinen. Mä sanoin, et aloitteet saa tehdä _pitkälti_ itse. Kyllä minua on ikinä katsottu ja mä olen vastannut katseeseen, mutta se on nimenomaan jäänyt araksi vilkuiluksi ja he ovat odottaneet että minä teen aloitteen ja lähestyn. Ja nämä henkilöt ovat siis jälkikäteen _itse sanoneet_ sen kynnyksen johtuneen "heteromaisuudesta". Ei se tietenkään tarkoita, että kaikki aina johtuisi heteromaisuudesta, mut tottakai se alkaa turhauttaa, kun tietää ettei _jotkut_ kenties mahtavat tyypit uskalla tehdä aloitetta, koska mä näytän heterolta.
Mä en myöskään väitä, että vetovoima ja toisten lähestyminen on kiinni pelkästä ulkonäöstä tai femmeydestä tai heteromaisuudesta. On päivän selvää, ettei tällaisissa asioissa ole kysymys pelkästä ulkonäöstä, mutta tässä ketjussa pääpaino oli ulkonäköasioissa eikä persoonassa. Siksipä, kun puhuin minuun kohdistuvista hetero-olettamuksista ja butch-kavereistani ja muusta, puhuin sellaisista tilanteista ja kokemuksista, jotka ovat selvästi olleet attribuoitavissa ulkonäköön liittyviksi. Sori jos se ei käynyt tarpeeksi selvästi ilmi. Se on myös jännä, että muut ihmiset kokevat mut mukavaksi ja lähestyttäväksi persoonaksi -myös aloitteita tekevät miehet- mutta naisten aloitteet ovat lähinnä sitä arkaa vilkuilua, joka ei etene mihinkään ellen minä vie sitä eteen päin.
Ja kyllä, mä todellakin haen katsekontaktia, enkä tuijota asfalttia (ja lähestyn ja puhun siitä jännittämisestä huolimatta). Ja kyllä, mä olen flirtti persoona ja mä kaipaisin sitä elämääni paljon enemmän, mutta eipä meitä naisista kiinnostuneita naisia ole joka kulman takana flirttailemassa toisillemme ja kuten sanoit, ei kaikkia edes kiinnosta kaikki. Heteromaisuus on lähinnä se pahanmakuinen kirsikka kakun päällä.
Btw tuo katsekontakti on mielestäni vähän monitulkintainen juttu, josta voisi käydä kokonaan oman ketjunsa. Me ollaan kaikki niin erilaisia. Toiset eivät kiinnostuneena uskalla katsoa pitkään vaan vilkuilevat. Toiset vilkuilevat ilman syvempää kiinnostusta. Toiset luovat pitkiä katseita kiinnostuneena. Minulla on kuulemma tosi usein sellainen pitkä katse, että näytän kiinnostuneelta, vaikka oikeasti saatan vain olla kiinnostunut siitä, mitä joku sanoo.