Esikoisuudessa monet seurakunnat näyttävät kilvoittelevan ehtoollisen ottamisessa seurakuntiensa rukoushuoneisiin. Onko paine käynyt kovaksi, vai onko kyseessä mahdollisesti oman tottelevaisuuden osoitus tai miellyttämisen tarve "ylemmän tason" suuntaan? Vai onko kiireessä kysymys siitä, että tämä uusi käytäntö saadaan ajettua nopeasti sisään mahdollisimman monessa seurakunnassa mahdollisimman nopeasti? Silloin on kyseessä kirkkopoliittinen taktikointi. Useissa seurakunnissa tarvetta ei liene järjestää ehtoollista itse, vaan syyt uuteen käytäntöön löytynevät muualta. Olen saanut sellaisen käsityksen, että kirkon taholta ehtoollijumalanpalvelukset on voitu monissa paikoin järjestää siten, että jakajina toimivat miespapit.
Sitäkin kummallisemmalta tuntuu hosuminen ja myllytys tässä asiassa. Olen kuullut sanottavan, että oman lapsensa kastattaminen kirkossa ei ole väärin. Ehtoollisen nauttiminen kirkossa ei ole väärin. Jos näin on, niin miksi sitten omat sakramentit? Ei tällaista ristiriitaista viestintää voi ymmärtää.
Eri paikkakuntien eli seurakuntien painostaminen neuvojen tottelemiseen on asiatonta. Seurakunnat ovat itsenäisiä hyvin pitkälle. Niitä ei voi pakottaa valitsemaan niitä saarnaajia, jotka valitaan ulkopulisten toimesta, eikä erottaan heitä. Niitä ei voi pakottaa ottamaan vastaan lähetyksiä tai lähetysmiehiä, joita he eivät halua ottaa vastaan. Heitä ei voi pakottaa ottamaan käyttöön järjestelyjä vastoin heidän omaa tahtoaan ja ymmärrystä siitä, mikä heille on hyväksi.
Näin opetti Luther ja näin on kirkko toiminut alkukirkosta lähtien. Lukekaa kirkkohistoriasta. Antaako Pyhä Henki tänä aikana toisenlaisia neuvoja? Vai onko Pyhä Henki ollut nukuksissa tuhansia vuosia ja herännyt vasta nyt toimimaan ja antamaan viisautta? Uskokoon ken tahtoo.
"Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen." Apt. 6:3
"Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa" Apt. 15:22
Tiituksen saarnaajakumppanin valitsemisesta:
"Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, joka on meidän toimitettavanamme itse Herran kunniaksi ja oman alttiutemme osoitukseksi." 2 Kor 8:18
"Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on - sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen - Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä." 1 Kor. 5:3-5
Sitäkin kummallisemmalta tuntuu hosuminen ja myllytys tässä asiassa. Olen kuullut sanottavan, että oman lapsensa kastattaminen kirkossa ei ole väärin. Ehtoollisen nauttiminen kirkossa ei ole väärin. Jos näin on, niin miksi sitten omat sakramentit? Ei tällaista ristiriitaista viestintää voi ymmärtää.
Eri paikkakuntien eli seurakuntien painostaminen neuvojen tottelemiseen on asiatonta. Seurakunnat ovat itsenäisiä hyvin pitkälle. Niitä ei voi pakottaa valitsemaan niitä saarnaajia, jotka valitaan ulkopulisten toimesta, eikä erottaan heitä. Niitä ei voi pakottaa ottamaan vastaan lähetyksiä tai lähetysmiehiä, joita he eivät halua ottaa vastaan. Heitä ei voi pakottaa ottamaan käyttöön järjestelyjä vastoin heidän omaa tahtoaan ja ymmärrystä siitä, mikä heille on hyväksi.
Näin opetti Luther ja näin on kirkko toiminut alkukirkosta lähtien. Lukekaa kirkkohistoriasta. Antaako Pyhä Henki tänä aikana toisenlaisia neuvoja? Vai onko Pyhä Henki ollut nukuksissa tuhansia vuosia ja herännyt vasta nyt toimimaan ja antamaan viisautta? Uskokoon ken tahtoo.
"Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen." Apt. 6:3
"Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa" Apt. 15:22
Tiituksen saarnaajakumppanin valitsemisesta:
"Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, joka on meidän toimitettavanamme itse Herran kunniaksi ja oman alttiutemme osoitukseksi." 2 Kor 8:18
"Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on - sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen - Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä." 1 Kor. 5:3-5
Vastaukset 24
Vanhimmat
Valhetta koitetaan sumuttamalla levittää ja nopeasti, ilman asianmukaisia yhteisiä vuosikokouksen päätöksiä. Jos ihmiset nyt tietäisivät joutuvansa vapaakirkon jäseniksi, siviilirekisteriin ja tuomarin vittäviksi avioliittoihin, niin moni kypsä aikuinen ei menisi mukaan.
Se on aivan sama mikä kirkon nimi on. Tärkeintä on että siellä saarnataan puhdas ja eläväksi tekevä Jumalan sana, jossa vallitsee oikea Kristuksen hallitusmuoto. Toisin sanoen siellä vanhimmat ovat niillä paikoilla joka heille kuuluu. Seurakunnan Herrana on edelleenkin Herramme Jeesus, joka aikojen lopulla tuomitsee kaikki elävät ja kuolleet heidän tekojensa mukaan.
Vapaa kirkko onkin lopulta hyvä nimi parempi, kuin Orjien kirkko eli synnin orjien kirkko. Vapaaksi kristityt ovat ostettu Hänen kalliilla sovintoveren voimalla.
Jeesus sanoo:"Ilman minua, ette voi mitään tehdä" Ei edes pilkkanne satuta, kuin itseänne. "Sen minkä teette yhdellekin minun pienimmistä sen te teette Minulle"
Eikö olekin lohdullisia sanoja, Hän on pientenkin puolustaja ja Voimallinen.
On sinulla pataljoonan murheet, aivan liian suuret pienille hartioille.
Tällaisia typeriä tokaisuja, kuten Rivijäsen yllä näyttää mallia, on tarjolla asiallisen keskustelun ja asiallisen kyseenalaistamisen vasta-argumenteiksi.
Kai näistä nyt jokainen täysijärkinen näkee, minkälaisin perusteluin sakramentit on kaapattu.
"On sinulla pataljoonan murheet, aivan liian suuret pienille hartioille."
Tämän kirjoittaja varmaan tietää, ettei Helsingin seuduilla ole riittävästi miespappeja, joita voisi pyytää nimellä kastamaan pienokaisen. Vai miten on?
Siitä syystä jouduttiin Helsingissä menemään omiin kaste- ja ehtoolliskäytäntöihin.
Samoin Joensuun seuduilla ei esikoiset olleet huomanneet ollenkaan, että seurakunnissa oli aina ollut miespappeja saatavilla. Huonojen työvuorojen sattuessa oli aikaisemmat miespapit tulleet palvelemaan jopa uusilta paikkakunniltaan myös esikoisia.
Esikoiset puolestaan julistivat keskuudessaan, ettei seitsemään vuoteen ole ollut miespappia. (Oliskohan syytä pyytää anteeksi?)
Tästä tulee vain se ristiriita, että yhteisömme säännöissä pitäydytään Martti Lutherin opetukseen. Sen mukaan kasteen ja ehtoollisen suorittaminen on aina papin virka. Se ei riipu papin kelvollisuudesta tai kelvottomuudesta mitenkään, vaan liittyy siihen, että hän suorittaa tehtävää itse Kristuksen puolesta.
Tässä valossa esim. muun seurakuntalaisen kaste on väärin. Ikävintä on, että se rikkoo yhteisömme sääntöjä ja on siksikin laitonta.
Kun sellaiseen on yhdistyksemme hallitus ryhtynyt, niin se on ylittänyt toimivaltansa.
Myös kirkkolaki tulee rikottua siksi, että jäsenet ovat myös kirkon jäseniä. Virka-aseman anastukselta ei vältä ilmoitus, että tämä ei ole evankelis-luterilaisen kirkon ehtoollinen, vaan ehtoollisen jakajan ja/tai kastajan täytyisi erota ensin kirkosta, vapautuakseen virka-aseman anastusrikoksesta. Myös kirkon jäsenen osallistuminen muun tunnustuksen mukaiseen ehtoolliseen on arveluttavaa.
GP, OM ja puhähenki ovat näin päättäneet.
Joka vastustaa GP:tä ja OM:ä, vastustaa pyhää henkeä, joka on heidät lähettänyt ja se on pyhän pilkkaamista. ( mukaillen GP:n saarnaa jouluna 2014, jossa hän esitteli hengellisen hallituksen).
Siis lyhykäisesti: GP:n ja OM:n mielipiteen vastustaminen on synti, jota ei saa koskaan anteeksi.
Masturboinnin synnin saa onneksi anteeksi, jos ensin ripittäytyy. Pelkkä uskominen ei riitä. Näin Lapissa.
Taidat olla saattojoukossa jos ei ole synnintuntoa ei ole myöskään armon tuntoa
Minä alan melkein pitämään tuosta saattojoukko sanasta, se on ihan käytännöllinen sana.
Jos et ole samaa mieltä, saattojoukkoon mars!
Ei ole synnintuntoa, siis saattojoukossa. :)
Hassunhauskoja ilmaisuja, puolin jos toisinkin!
Luterilaisuus katsoo vallan kuuluvan seurakunnalle, ja opettaa, että on noudatettava hyvää järjestystä ja menettelytapaa. Tarkoituksena on säilyttää rauha ja rakkaus seurakunnissa.
"Niinpä me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Jumalan seurakunnalla on aina ja kaikkialla tilanteen vaatiessa täysi oikeus ja valta muuttaa, lisätä tai vähentää kyseessä olevia menoja, kunhan se tapahtuu harkitusti, pahennusta herättämättä ja säädetyssä järjestyksessä. Tällöin on pidettävä silmällä sitä, mikä missäkin tilanteessa parhaiten hyödyttää ja edistää hyvää järjestystä, kristillistä kurinalaisuutta, evankelista hurskautta ja kirkon rakentumista. Ulkonaisissa adiaforakysymyksissä on mahdollista omaatuntoa loukkaamatta myös antaa periksi uskossaan heikoille, niin kuin Paavali opettaa (Room. 14) ja osoittaa omalla esimerkillään (Ap.t. 16:3; Ap.t. 21:26, 1 Kor. 9:19)."
Kirkkomme Tunnustuskirjat: 10. Kirkolliset tavat, joista käytetään nimitystä adiafora, ehdonvallan eli yhdentekevät asiat
Ja tässä Johann Gerhardin sitaatti seurakunnan vallasta. Seurakunnan valtaa voidaan yrittää heikentää sillä, ettei kristittyjä opeteta, tai heitä kielletään lukemasta Raamattua tai muuta opettavaa kirjallisuutta. Bellarmin oli jesuiitta, katolilainen kardinaali ja edusti vastauskonpuhdistusta:
"Bellarmin esittää vastaväitteen: Koska kansa on oppimatonta, se ei voi arvioida pastorinsa oppia muuten kuin vertaamalla sitä aikaisemmin virassa olleitten ja vakituisten pastoreittensa oppiin. Vastaamme: Tämän osoittaa vääräksi berealaisten esimerkki, jotka joka päivä tutkivat kirjoituksia, oliko asia niin kuin Paavali ja Barnabas olivat esittäneet, Apt. 17:11. Sääntönä, jolla oppia on arvioitava, he eivät pidä vakinaisten pastoreiten oppia, vaan Pyhää Raamattua, johon Pyhä Henki suosittaa sitä. Kansan oppimattomuudella, josta Bellarmin puhuu, on alkunsa paavikunnassa pyhän Raamatun lukukiellossa, mistä kirkonryöstöstä sen alullepanijat aikanaan tekevät ankaran tilin. Emme tee lampaista paimenia, vaan käskemme heitä olemaan lampaita ja pysymään lampaina; niin tehdessän emme halua heidän olevan ymmärtämättömiä lampaita, jotka eivät osaa eivätkä halua tehdä eroa paimenten ja susien välillä."
Tomus sextus. Locus vicemus tertius. S. 59.
Kristillisyydessä ei käy laatuun noudattaa sokeaa kuuliaisuutta saarnaajia, vanhimpia tai mitään auktoriteettia kohtaan. Tämä on vakava asia, ikuisuuskysymys. Jos joku näin kaikesta huolimatta uskoo, hänen on tiedettävä, että kyseinen käytäntö seuraa katolisen kirkon uskoa ja toisaalta myös maallisen vallan esimerkkiä. Ristiriitaista kyllä, esikoisuudessa tahdotaan noudattaa niiden tahojen esimerkkiä, joita ne eniten haukkuvat tai kavahtavat, Rooman kirkkoa ja maallista esivaltaa.
Minun sielustani ei yksikään hengellinen satraappi vastaa, eikä koskaan pysty vastaamaan, enkä minä anna sieluani toisen ratkaisujen varaan, enkä omaatunotani arpanappulaksi.
Olisiko paikallaan ottaa aikalisä ja pohtia omien mielipiteiden kestävyyttä?
Luther kirjoittaa seurakunnan oikeudesta näin:
"Kristus näet toimii päin vastoin: hän ottaa piispoilta, oppineilta ja kirkolliskokouksilta sekä oikeuden että vallan arvioida oppia ja antaa sen jokaiselle kristitylle sekä kaikille kristityille yhteisesti, kun hän sanoo Joh 10:4: "Minun lampaani tuntevat minun ääneni", ja samoin 5. jae: "Minun lampaani eivät seuraa vieraita, vaan pakenevat heitä, koska eivät tunne vierasten ääntä", ja samoin 8 jae: "Niin monta kuin heitä on tullutkin, he ovat varkaita ja rosvoja: mutta lampaat eivät ole kuullet heitä".
Tästä tosiaankin näet selvästi, kenellä on oikeus arvioida oppia. Piispoilla, paavilla, oppineilla ja kenellä hyvänsä on valta opettaa, mutta lampaiden tulee arvioida, opettavatko he Kristuksen ääntä vain vierasten ääntä....
...Ja taas toisessa kohdassa Kristus sanoo Matt. 7:15 "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia." Katsohan, tässä Kristus ei anna arvosteluoikeutta profeetoille eikä opettajille, vaan opetuslapsille ja lampaille. Sillä kuinka kukaan voisi kavahtaa vääriä profeettoja, ellei saisi panna heidän oppiaan epäilyksenalaiseksi eikä tuomita ja arvostella sitä."
Samoin kolmas raamatunkohta, Paavalilla, 1 Tess. 5:21: "Koetelkaa kaikki; pitäkää se, mikä on hyvää." Katsopa, ei hän tässä käske hyväksymään mitään oppia tai säädöstä, ellei sitä ole tutkinut ja hyväksynyt se seurakunta, joka sitä kuulee. Sillä tämän koetteleminen ei ole opettajien asia; vaan opettajien on ensin tuotava esiin opetuksensa, ja sitä tulee sitten koetella. Siis tässäkin on arvostelu otettu opettajilta ja annettu opetuslapsille kristittyjen keskuudessa; niin että kristittyjen kesken asia on aivan toisin kuin maailman kanssa. Maailmassa herrat käskevät, mitä tahtovat ja alamaiset hyväksyvät sen. Mutta teidän keskuudessanne, sanoo Kristus, ei niin saa olla, vaan kristittyjen kesken on jokainen toisen tuomari ja toisaalta myös toisen alamainen. Kuitenkin ovat hengelliset hirmuvaltiaat tehneet kristikunnasta maallisen esivallan."
Seurakunnan oikeudesta.
Luther kirjoittaa seurakunnan oikeudesta näin:
"Kristus näet toimii päin vastoin: hän ottaa piispoilta, oppineilta ja kirkolliskokouksilta sekä oikeuden että vallan arvioida oppia ja antaa sen jokaiselle kristitylle sekä kaikille kristityille yhteisesti, kun hän sanoo Joh 10:4: "Minun lampaani tuntevat minun ääneni", ja samoin 5. jae: "Minun lampaani eivät seuraa vieraita, vaan pakenevat heitä, koska eivät tunne vierasten ääntä", ja samoin 8 jae: "Niin monta kuin heitä on tullutkin, he ovat varkaita ja rosvoja: mutta lampaat eivät ole kuullet heitä".
Ompa hyvä lainaus Lutherilta. Kyllä se häkkellyttää kun ihalainen, tuomarit ja muut hengellisetjuomarit ja-huorat ottavat yhtettyä piispoihin ja pappeihin ja kuulevat niitä enemmän kuin sitä mitä Henki seurakunnalle sanoo.
Näin kyllä, mutta oppia tulee arvioida Raamatun pohjalta, ei innostuneisuuden tai auktoriteettiuskon tai sokean kuuliaisuuden pohjalta.
Muuten meidän kristillisyytemme perustuu joko demokratiaan tai diktatuuriin.
Näinhän se on. Papeilta ja piispoilta on otettu pois oikeus ja valta arvioida oppia ja annettu se seurakunnalle eli kristityille. Juuri siksi GP:n ja OM:n opetusta on seurakunnalla oikeus ja valta arvioida ilman että syytetään vastaanseisojaksi ja PH:n pilkkaajaksi.
Ei ihme, että olet häkeltynyt, kun et tunne kristillisyyden perus asioita. Kristillisyys ei ele sen kummemmin demokratiassa kuin diktatuurissa, vaan alennuksessa.
Takapenkin pertsa, miksi viette sitten kristillisyyden asioita pappien ja piispojen arvioitavaksi? Suuri joukko kristityitä Amerikassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa luottaa siihen, mitä Pyhä Henki vanhimpien kautta kirkastaa ja heidän neuvon vastaavat sydämissämme jaa ja aamen. Heillä on hyvän paimenen ääni. On vai joku hullu suomalainen, joka vastustaa ja kapinoi heitä vastaan. Näinhän se on ollut aina. Moosesta ja Aaronia vastaa kapinoitiin ja napistiin. Joku pappi onkin kysynyt, että mistä israelin kansa alkoi. Oikea vastaus oli, napista, koska raamatussa on, että kansa alkoi napista.
Mistä sepe, eikun häkeltynyt olet kopioinut tämän Lutherin tekstin?
Kerro jo viimein, mitä ne peruasiat ovat? Mitä alennus tässä tapauksessa on?
Alennus, kuuliaisuus, yhteinen ymmärrys. Näistä on tullut fraaseja, joita ei kukaan ymmärrä mitä ne ovat. Kun olet ymmärtäväinen, kerro meille tyhmille ja eksyville, mutta rakenna meidät sanan varaan. Nyt sinulla on ainutlaatuinen tilaisuus kirkastaa oikea tie.
Vanhan kirkon opettajille annettakoon myös puheenvuoro. Tällä kertaa kirkkoisä Cyprianus, joka toimi Karthagon piispana ja oli merkittävä kristinuskon alkuvaiheen teologi ja kirjoittaja. Alkukirkossa mm. Agustinus Aurelius ja Ambrosius, milanon tuleva paimen valittiin siten, että kirkkokansan ollessa koossa seurakunta äänesti huudoillaan heidät piispaksi.
Seurakunnan valtuuksiin kuuluu myös valvoa kaikkea, mikä seurakunnassa tapahtuu ja tarvittaessa erottaa saarnaaja virastaan, tai puuttua muihin epäkohtiin, kuten harhaopetuksiin. Näin Cyprianus:
"Saman opettaa kertomus Koorahista, Daatanista ja Abiramista, jotka vastoin Aaronia, pappia, vaativat itselleen oikeutta uhrata. Myös silloin Herra Mooseksen kautta käskee, että kansan tulee erottautua heistä, etteivät tulisi osallisiksi samaan rikokseen ja etteivät kuolisi samassa synnissä. Sen tähden on Herran määräyksille kuuliainen ja Jumalaa pelkäävän seurakunnan erottauduttava paheellisesta johtajasta, eikä osallistua pyhää häpäisevän papin uhreihin, sillä onhan juuri seurakunnan valta valita arvollisia pappeja ja hylätä arvottomia.
Myös sillä on jumalallinen arvovalta puolellaan, että pappi valitaan kansan läsnäollessa kaikkien silmien alla ja julistetaan arvolliseksi ja kykeväksi julkisen ratkaisun ja todistuksen kautta, kuten 4 Moos. 20 Moosen saa jumalallisen käskyn: "Ota Aaron, sinun veljesi, ja Eleasar, hänen poikansa jne." Jumala tahtoo, että pappi asetetaan koko synagogan edessä ja Hän antaa meille siten opin, että pappien asettamisen tulee tapahtua ainoastaan avustavan seurakunnan tieten. Kansan läsnäollessa tulee pahojen rikkomukset paljastaa, hyvien ansioita ylistää ja pidettäköön sitä järjestystä oikeana ja pätevänä, joka on tutkittu ensin siten, että kaikki ovat äänestäneet ja antaneet arvostelunsa. Niinpä Pietari kääntyy kaikkien koolla olevien opetuslasten puoleen, kun oli kyseessä apostolin asettaminen Juudas Iskariotin tialle. Ja apostolit eivät noudattaneet sitä ainoastaan piispojen ja pappien, vaan myös diakonien asettamisessa. Diakonien asetus tapahtui huolellisesti ja varovaisesti koko seurakunnan koolla ollessa. Onhan mahdollista, että vihitään arvottomia, ei Jumalan tahdon, vaan inhimillisen oletuksen mukaan. Tähän Jumala ei mielisty, kuten Hän profeetta Hoosean kautta sanoo: "He ovat asettaneet kuninkaita, mutta se ei ollut minusta" Hoos. 8:4."
Jumala oli laittatunut Mooseksen ja Aaron johdattajaksi Israelin kansalla. Kansa kapinoi usein heitä vastaan. Tänä aikana on Laestadiuksen jälkeen vanhimma seurakunnan johdattajia. Heitäkin vastaan on kapinoitu usein eri syistä.
Kooran kapinasta:
4. Moseksen Kirja 16
1. Ja Kora Jetseharin poika, joka oli Levin pojan Kahatin poika, otti kanssansa Datanin ja Abiramin Eliabin pojat, ja Onin Peletin pojan Rubenin pojista,
2. Ja he nousivat Mosesta vastaan: niin myös Israelin lapsista kaksisataa ja viisikymmentä miestä ylimmäisistä, kansalta kutsuttua, kuuluisaa miestä,
3. Ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat heille: se on teille ylen paljo; sillä kansa on kaikki pyhä, ja Herra on heidän kanssansa, ja miksi te korotatte teitänne Herran kansan päälle?
11. Sinä ja kaikki sinun joukkos nostatte kapinan Herraa vastaan. Mikä Aaron on, että te napisette häntä vastaan?
12. Ja Moses lähetti kutsumaan Datania ja Abiramia Eliabin poikia; mutta he sanoivat: emme sinne tule ylös.
13. Vähäkö se on, että sinä olet meidät maalta tuonut ulos, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, tappaakses meitä korvessa, vaan teet sinus vielä päämieheksi meidän ylitsemme, ja tahdot myös hallita meitä?
14. Jalosti sinä olet meidät johdattanut siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, ja annoit pellot ja viinamäet perinnöksi. Tahdotkos vielä näiltä miehiltä silmät puhkaista? emme tule sinne.
15. Silloin vihastui Moses sangen kovin, ja sanoi Herralle: älä käännä sinuas heidän ruokauhrinsa puoleen! En minä heiltä ottanut aasiakaan, ja en ole heidän yhdenkään pahaa tehnyt.
9. Ja Kora kokosi heitä vastaan kaiken kansan, seurakunnan majan oven eteen: silloin Herran kunnia näkyi kaikelle kansalle.
20. Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:
21. Eroittakaat teitänne tästä joukosta, niin minä äkisti heidät hukutan.
22. Mutta he lankesivat kasvoillensa ja sanoivat: Jumala, kaiken lihan henkein Jumala! jos yksi mies on syntiä tehnyt, tahdotkos antaa vihas julmistua kaiken kansan päälle?
23. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
24. Puhu kansalle ja sano: paetkaat Koran, Datanin ja Abiramin majain ympäriltä.
25. Ja Moses nousi ja meni Datanin ja Abiramin tykö, ja vanhimmat Israelista seurasivat häntä,
26. Ja puhui kansalle, sanoen: paetkaat näiden jumalattomain ihmisten majain ympäriltä, ja älkäät ruvetko mihinkään heidän omaansa, ettette myös hukkuisi kaikissa heidän synneissänsä.
27. Ja he pakenivat Koran, Datanin ja Abiramin majain ympäriltä; mutta Datan ja Abiram kävivät ulos, ja seisoivat majainsa ovella emäntinensä, poikinensa ja lapsinensa.
28. Ja Moses sanoi: siitä teidän pitää tietämän Herran minua lähettäneeksi, kaikkia näitä töitä tekemään, niin ettei se ole minun omasta sydämestäni:
29. Jos he kuolevat niinkuin kaikki ihmiset kuolevat, eli kostetaan, niinkuin kaikille ihmisille kostetaan, niin ei Herra ole minua lähettänyt.
30. Mutta jos Herra tässä jotakin uutta tekee, niin että maa avaa suunsa ja nielee heidät kaikkein kanssa, mitä heillä on, niin että he elävinä menevät helvettiin, niin teidän pitää tietämän, että nämät miehet pilkkasivat Herraa.
31. Ja tapahtui, koska hän kaikki nämät sanat puhunut oli, halkesi maa heidän altansa.
32. Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät, ja heidän huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tykönä olivat, ja kaiken heidän tavaransa.
33. Ja he menivät elävänä helvettiin, kaikkinensa kuin heillä oli, ja maa peitti heidät, ja he hukkuivat kansan seasta.
34. Ja koko Israel, joka heidän ympärillänsä oli, pakeni heidän parkunsa tähden. Sillä he sanoivat: ettei maa meitäkin nielisi.
35. Ja tuli läksi Herralta, ja poltti ne kaksisataa ja viisikymmentä miestä, jotka suitsutusta uhrasivat.
41. Toisena päivänä taas napisivat koko Israelin lasten joukko Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat: te olette tappaneet Herran kansan.
42. Ja koska kansa kokoontui Mosesta ja Aaronia vastaan, ja kuin he käänsivät heitänsä seurakunnan majaan päin, katso, pilvi peitti sen ja Herran kunnia näkyi.
43. Ja Moses ja Aaron menivät seurakunnan majan eteen.
44. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
45. Paetkaat tästä kansasta; sillä minä surmaan äkisti heidät, ja he lankesivat kasvoillensa.
46. Ja Moses sanoi Aaronille: ota savuastia, ja pane tulta siihen alttarilta, ja heitä suitsutusta siihen. Ja mene nopiasti kansan tykö ja sovita heitä: sillä vihan julmuus on Herralta käynyt ulos, ja rangaistus on jo alkanut.
47. Ja Aaron otti niinkuin Moses hänelle sanoi, ja juoksi kansan keskelle, ja katso, rangaistus oli jo ruvennut kansan seassa: ja hän suitsutti savutusta, ja sovitti kansan.
48. Ja seisoi kuolleitten ja elävitten välillä; niin rangaistus asettui.
49. Mutta ne kuin rangaistuksesta kuolivat, oli neljätoistakymmentä tuhatta ja seitsemänsataa; paitsi niitä, jotka Koran kapinassa hukkuivat.
50. Ja Aaron palasi Moseksen tykö, seurakunnan majan oveen ja rangaistus asettui.
Näin. Koorahin joukko oli juuri Mooseksen ja Aaronin virkatehtäviin sekaantuja.
Puhut kokonaan asian vierestä.
Esikoisuudessa on kehuttu, miten meillä rakennetaan Jumalan sanan varaan. Sille pitää löytyä pohjaa, muuten se on pelkkä korulause, jolla hämätään yksinkertaisia ihmisiä.
Lapin vanhimpia vastaan ei voi edes kapinoida, kun heidän kannastaan ei voi ottaa mitenkään selvää, miten se liittyy Jumalan sanaan. Sinä et mitä ilmeisemmin tiedä, mihin Jumalan sanaan LV:n päätös perustuu, kun et ole sitä kertonut. Tuskin sinulle on sitä edes kerrottu, miten voisit tietää.
Mooses sentään kertoi kaiken, mitä Jumala oli kansalle käskenyt kertoa, hän oli täysin avoin Jumalansa ja kansansa edessä. Mooseksella ja Aaronilla oli Jumalan sanan lupaus (2 Moo. 4), että Jumala puhuu heidän kauttaan, mutta LV:sta ei sellaista lupausta ole olemassa. Raamatun rinnalle ei uutta ilmoitusta oteta, se on selvää jokaiselle terveen uskon omaavalle.
Seurakunnan Herra on Kristus, ja Hänen sanansa pätee. Sen ei tarvitse alistua minkään ihmisvallan orjuuteen.
kun ihminen luonnollisesti kuolee,ruumis on tunnistettavissa samaksi ,joka hän on ollut eläissään,ruumis ei kuitenkaan tunne mitään,ei näe mitään eikä kuule mitään.Samoin on hengellisesti kuolleen kanssa.kavahtakaamme sitä tilaa.
Tauta1 omaa ilmeiseti kokemuksen hengellisestä kuolemasta.
Se itsenäisyys on harhaoppisten ominaisuus...
Jeesuksen evankeliumia Matteuksen mukaan:
12:30 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
Jeesuksen evankeliumia Luukkaan mukaan:
11:23 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
Niin, kyllähän sinä ymmärrät, jos hyvää tahtoa riittää. Kristus on seurakunnan Herra, mutta ihmiset eivät sitä ole. Paimenten valta perustuu yksin Jumalan sanan valtaan.
Jumalan suuntaan ei itsenäisyyttä ei ole, eikä totuuden ja uskon suhteen, mutta ulkoa tulevan ihmisten inhimillisen määräysvallan suhteen kyllä.