Onko ajokillasi nimi?

Jos ajokillasi autoa tarkoitat, niin nimiä on monia. Paska, romu, rumapaska ja olen ajokkiani joskus jopa homopaskaksi kutsunut. Ja ajokkini oikea ristimänimi on Opel.

Oletko antanut koskaan ajokillasi nimeä? - on niillä kaikilla ollut, Adolf Rutiloff, Noita, Pulkka, Muru...

Entä puhutko sille joskus? - en, mutta silitän rattia

Ovatko autot mielestäsi feminiinisiä vai maskuliinisia? - ei ole kumpaakaan, ihan vaan sukupuoleton eläin

Entäs jos omistaakin moottoripyörän, feminiini vai maskuliini? Onko sillä nimi? - en omista muuta kuin puutarhajyrsimen, silläkin on nimi

Onko ajokillasi luonnetta? - jep, pieni ja kehräävän pippurinen. Hyvin totteleva. Kun painan jarrua se sanoo "saamasi pitää" ja otsa kolahtaa rattiin.

Ei niillä minun keksimiä nimiä ole ollut, mitä nyt viime viikolla, kun tarttu lumihankeen.
Kyllä ne maskuliinisia nimiä oli, kun en tuota v-alkuista käytä.
Kyllä tuohon vanhukseen jo tuli tunnearvoa, kun sen kanssa yl 20 vuotta matkaa taitettiin, eikä välille jättänyt.
Sen saisi museorekisteriin, oli tarkoitus itse sitä laitella, mutta kun ei peltihommista ole taitoa, eikä niin kiinnostustakaan
Nyt olen vähän ajatellut, jos annan sen jollekin, joka laittaa sen uuteen loistoon. Siinä on tekniikka täydessä iskussa, eikä korikaan huono ole, 123 mersu.
Nykyinen arkipäivän ajopeli on siitä seuraava mersu.
Ravattiautona on fiiatti, joku järjestys se olla pitää.

Tuossa nurkalla norkoilee, sielua sillä on kummasti ja nimikin, taputtelen ja kehun sitä jatkuvasti, hyvä tyttö. Sillä on erinomainen kuuntelutaito, se tietää kaikki salaisuuteni, ja uskollinen se on, ei kerro kellekään mitään. Se huolehtii, että pääsen paikasta toiseen ja välillä se haluaa käydä tapaamassa tuon naapuri korjaamon nuoria miehiä, niin kuin minäkin, sen vuoksi sillä on hyvä kunto. Kulkupelini ulkoisesta olemuksesta pidän hyvää huolta, vaahtopesusta se tykkää, mutta sisäinen siivo on samalainen kuin minullakin, ensin alas äärille ja sieltä huipulle, sellaista elämää elämme yhdessä autoni ja minä.
Se odottaa koko ajan, että siitä tulisi tärkein ja se pääsisi talliinsa, nyt sen täytyy vain katsella ulkopuolelta, kaikkea romua, kirjoja, tilkkuja, kankaita ja lankojaa, niille se on hieman mustasukkainen. Mutta eräänä päivänä se suuttuu ja valloittaa tilansa takaisin. Siitä olen aivan varma.
Musiikki on meidän yhteinen intohimomme, molempien sormet napsuvat kun kauniisti soi ja aina soi kun moottorimme hyrräävät.
Tämän päivän säästä se ei tykkää, silloin sen talvitassut kitkailevat ja liiruavat tien laidasta laitaan ja jäinen tie saa sen hieman jännittyneeseen tilaan, lohduttelen sitä jatkuvasti, kyllä me tästä selviämme, me yhdessä, me kaksi rohkeaa, huomenna on aina parempi päivä.
Tulevaa kesää se odottaa kovasti, on saanut muka vihjeitä, uudet maisemat odottavat sitä ja yhdessä koemme uusia jännittäviä haasteita, olen ne sille hiljaisesti jo luvannutkin. Hyvä yhteinen elämä meillä siis.

Mulla oli kauan sitten pikkuinen Fiat ja sitä kutsuin fiaskoksi. Totta puhuen se oli aika hyvä kulkupeli vaikka se oli jo vanha, koska joskus piti ihmetellä millä se kulki kun tankilla ei tarvinnut 'asua'. Naureskelin usein, että pissillä varmaan.

Sitten kerran talvikelillä uraisella tiellä kotoa lähtiessä ajoin sen katon kautta metsän puolelle. Pelkääjän puolen etukulma niiasi nätisti ja katossa oli iso lommo. Siihen loppui fiaskon tarina.

Eipä ole keksittyä nimeä ajokillani,mutta luonnetta on varmaankin,jotain petojen sukua taitaa olla hän..
Täytyy kai nimetä nyt ja päädyn antamaan seuraavassa kasteessa,konepesussa naisen nimen hänelle.Mietin että minkä niminen olis yhtä luotettava,tehokas,nopea ja kaunis kuin kulkuneuvoni?
...........................Miete tauko...........

Entisen tyttöystävän mukaan,annan ninen Susanna.Kovin paljon ei yhtäläisyyksiä löydy,mutta yksi on.Kas kun Susa,siis autoni syö akkuja..On oikein perso pattereille ja entinen Susanna söi lamppuja ja oli kaunis,nopea,pelasi pesäpalloa.Maila oli kuitenkin liian pelottava kapine minun kurissapitoon joten täytyi paeta takakentälle etsimään neliapiloita.
Tarkemmin kun ajattelen niin huomaan paljonkin yhtäläisyyksiä,esimerkiksi sporttisuuden,vitaviivaisuuden,jne.
Taas kerran kun olin edellistä "nimetöntä" autoa vaihtamassa,ei sattumoisin ollut heti tarjolla sulavalinjaista sedania,ehdotti myyntitykki että olisi tarjolla hyvin varusteltu farkku..Kun vielä jatkoi kauppaamista ja ylistystä kuinka mahtuu koira tai lastenvaunut hyvin konttiin.Sanoin vähän tylysti:Minulla ei ole koiraa ja marsukin on kuollut aikaa sitten.Näytänkö sinusta joltain saamarin farmarilta?Sain sedan mallisen kun odotin pari kuukautta.Olisipa silloin ollut autollani nimi,olisin sanonut vain että tahdon Susan;)
Ai niin,unohtui kertoa että Susanna sanoi illalla usein:Sammuta tuo lamppu niin otan sen suuhun:)

Tottahan toki, se on kaikkein kalleinpani, Tyyris Tyllerö, omaa sukuaan Rahareikä

Autollani ei ole nimeä . En puhu autolleni, vaan talitiaiselle joka asuu moottoritilassa ja matkustelee mukanani pitkin poikin.

Juu, lempeän Saaran sylissä istun joka aamu reilun puoli tuntia kunnes olen työpaikan parkkipaikalla. Johan sen nimikin sanoo,että aika feminiininen taitaa olla.
En minä sille muuten puhu mutta joskus tulee aika rumasti sanottua kun pitää vaihtaa sille uusi silmä. Niin on ahtaassa raossa, että kädet on naarmuilla ja kipeät sen toimenpiteen jälkeen. Elämänsä ehtoopuolella alkaa Saara jo olemaan, 11 vuotta vanha mutta hyvätapainen ja uskollinen ystävä on ollut. Ikinä ei ole pettänyt vaikka Esson baarin "automiesten" mukaan Citikka on aina pajalla.