Sainpa jo kahvikupposen kätöseeni ( ei niinkään ´kätöset ´, työläisnaisen vahvat kämmenet), Aamulehtiki jo tullut on, jossa suurin kirjaimin - Petollisen liukas keli vie jalat alta. On ne tääl meillä rohkeita poikii nää tummat nuorukaiset, jotka uskaltautuu jäätikköjen yli höperöille vanhuksille lehden postiluukkuun saakka jakamaan.
Miks katulampuissa on nii kirkas häikäisevä valo, että silimiin ihan sattuu, jos uskaltaa pimmeyteen kurkata ikkunoistaan. No, enpä mie mittää kyl näi pimmeessä näkiskää. Helmikuun eka, huhhuijaa ja heipparallaa, kevät lähenee.
Tuostapa juolahti mieleeni poikani (huomenna täyttää 54v, ihan liianki tolokku mies on) riipaisevan vaikeet kysymykset pari-kolme vuotiaana Hesa-Stadissa bussilla kulkiessamme. 1. kysymys: Meneekö tuo savu ulkona Jeesukselle ruuaks? Pakkaspäivä silloin tais olla. Toinen kiperä kysymys oli, kun hän tarkasteli ihmisiä bussissa, että miks tolla sedällä on noin iso nenä? Lapset on nii viisaita.
Siinäpä miettimisii näi aamuvarhaisella - sas-se.
Miks katulampuissa on nii kirkas häikäisevä valo, että silimiin ihan sattuu, jos uskaltaa pimmeyteen kurkata ikkunoistaan. No, enpä mie mittää kyl näi pimmeessä näkiskää. Helmikuun eka, huhhuijaa ja heipparallaa, kevät lähenee.
Tuostapa juolahti mieleeni poikani (huomenna täyttää 54v, ihan liianki tolokku mies on) riipaisevan vaikeet kysymykset pari-kolme vuotiaana Hesa-Stadissa bussilla kulkiessamme. 1. kysymys: Meneekö tuo savu ulkona Jeesukselle ruuaks? Pakkaspäivä silloin tais olla. Toinen kiperä kysymys oli, kun hän tarkasteli ihmisiä bussissa, että miks tolla sedällä on noin iso nenä? Lapset on nii viisaita.
Siinäpä miettimisii näi aamuvarhaisella - sas-se.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulipa mieleeni ratikkamatka Mannerheimintiellä. Poika katseli ikkunasta ja Mannerheimin patsaan kohdalla totesi: "Ja siinä menee marski. Kopoti kopoti."
Tätini mies sanoi Mannerheimia aina mannerheikiksi. Sutki kaveri se oli, eli 90 vuotiaaksi. Heillä oli ja on edelleenkin paljon lapsia nyt jo monessa polvessa.
Oli taitava tekemään puusta kaikkea, veneitä taloja, huonekaluja. Muista hänen sota-aikanakin olleen aina kotirintamalla. Kuten sanoin, sutki kaveri.
Paikallisjunan vaunuissa oli vastakkainistuttavia penkkejä ja piti jalat asetella niin, ettei vastapäisen koipiin sotkeutunut. Kerran matkustin esikouluikäisen kuopukseni kanssa , kun vastapäätä rojahti viinaksille haiskahtava mieshenkilö. Hän alkoi tyttärelleni sönköttää, että on sinulla likka hyvännäköinen äippä. Alkoi sitten tarkemmin kuvailla mieleisinä pitämiään ulkoisia ominaisuuksiani. Nappasin tyttöä kiinni kädestä ja vauhdilla lähdimme karkuun seuraavaan vaunuun. Tyttö heläytti kovaan ääneen : mutta äiti, se setähän vain kehui sua !
Poikani oli kolmivuotias ja sanavalmis. Minkäs sille voi, että hän kirkkaalla äänellä julisti raitiovaunussa: "Minä en tykkää tosta tädistä, kun se on niin vanha!" Ei siinä äitiparka mitään ehtinyt tehdä, sanottu mikä sanottu. Ja se täti oli ehkä arvostelun ansainnutkin, sillä hänellä oli valkaistu kihara permanentti, mustaksi vedetyt kulmakarvat ja huulipuna kirkkainta punaista. Ikää ei niillä keinolla todellakaan voinut peittää, joten totuus tuli lapsen suusta kenenkään toivomatta.
Iteritiikki on huuheltava väliin mäkeen tuhdilla paloviinahörpillä. Viinillä seei lähe. Sain joululahjaksi unkarilaista Törley kuohuviiniä.
Törkeen hapokasta. Kyllä sitä voi kurkun kurlausnesteenä käyttää. Ykstoistarosenttista ei oo tarkotettukaan kokovartalopuudutukseen vaan seurustelujuomaksi.