Ja kun tapasimme, miehen lapsi oli 8 kk ikäinen joten olen tutustunut häneen jo vauvana. Olen kuin äiti hänelle ja puhuttelenkin itseäni äitinä, myös lapsi sanoo aina äiti. Koska on oikee hetki sanoo etten oo oikee äiti hänelle? Murtuuko hänen sydän kun en olekkaan oikee, ja lapsi tykkää minusta aivan kauheasti. Minusta oli luontevaa kutusua itseäni äidiksi ja kun hoitelin kuin omaani niin meillä on lapsiäidi suhde. Lapsen oma äiti on alusta asiti ollut vihainen ja ei tykännyt, mutta minkäs mahtaa, kun kersa on täällä olen hänen äitinsä. Mitä pahaa siinä on jos on monta äitiä, sehän on rikkaus lapselle. Nyt vaan lapselle on viakee alkaa kertoon etten ookkaan oikee äiti. Mut toisaalta tarviiko sitä edes kertoo? Naurattaa tuon oikeenä idin raivo ja mustasukkaisuus... mutta me viis välitämme. Kaikki uskoo meidän talossa et olen lapsen äiti ja se on mukava asia minusta.
Olemme seurustelleen jo 2 vuotta
pienikivavalhe
9147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
BLAAAAA, BLAAAAAA
Jaahas, lässykälle maistuu taas huikka.
Multipersoona nyt taas äitipuoli(tai uusiäiti(äidinkuvatus) ja huomenna yh sutturan vihaaja !
On tuo varmaan totta. Kyll se lapsi pitää kaikkia isin naisia äitinään kun vauvana heihin tutustuu. Ajatelkaa kun hän on joskus aikuinen niin tekee samat kaoottiset virheet kuin isänsä kun siihen on petettu.
Ei sinun juttusi ole koskaan tosia, pelkkää valhetta ja provoilua.
Lapseni äidin uus mies on asunut lapseni kanssa suurinpiirtein siitä kun tyttö oli vuoden, eikä todellakaan sano sitä äijää isäksi.
Mutta kas kummaa, lapseni sanoo mua kyllä usein vahingossa äidiksi vaikka isä olenkin. Hassua.
Juu tuo aloittaja on provo... Mutta, minun lapseni sanoo isäpuoltaan isäksi. Se asia on lapselle jopa niin tärkeä, että joskus uhmaiän tienoilla (2v) lapsi itkussaan sanoi, että hän haluaisi vaihtaa isää, ja haluaisi että "Juuso" olisi hänen isä. Siitä se hänen mielessään lähtikin.
Isäpuoli on ollut osa lapseni elämää siitä lähtien kun lapsi oli 1v. Nyt lapsi on 7v. Lapsi ei siis muista aikaa ennen isäpuolta.
En ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapselle hänen biologisesta isästään. (Vaikka todellakin syytä olisi ollut!) Olen hillinnyt kieleni, ja kerta toisensa jälkeen tsempannut lasta lähtemään biologisen isänsä luokse -silloin kun isä toisinaan on halunnut lasta tavata.
Tapaamiset eivät koskaan ole olleet säännöllisiä. Pisin väli ettei isästä mitään kuulunut, on ollut 3kk. Toisaalta, sen jälkeen haki lapsen ja palautti vasta viikon päästä. Se onkin pisin pätkä, jonka lapsi on biologisen isänsä kanssa ollut. Yleensä on yhden yön yli 1-2 kertaa kuussa. Tämä on siis se määrä, jota biologinen isä ehdottaa.
Lapsi ei halua mennä isänsä luokse. Hän sanoo ettei siellä ole hyvä olla. Se ei minua yllätä, koska elin sen sairaan sekopään kanssa 5 vuotta. Hän on erityisen haastava mies, eikä ihan terve. Asialle en mitään voi. Voin ainoastaan tsempata lastani, ja keksiä joka kerta, että voihan siellä jotain mukavaakin olla yms.
Näissä olosuhteissa lapsi sitten joskus 3v jälkeen päätti, että hänellä on kaksi isää. Niin on siitä lähtien ollut, enkä missään nimessä ole sitä kieltänyt. Molemmista isistä hän käyttää joskus tarkennuksen vuoksi nimitystä "Juuso"-isi ja "Pekka"-isi.
Niin tarhassa kuin ystäväpiirissäkin ihmiset tietävät, että lapsella on kaksi isää, ja mitä lapsi sillä tarkoittaa. Lapsi itse tietää, että biologinen isä on se "oikea", mutta hänelle isäpuoli on kuulema tärkeämpi.
Ei ihme, kun isä on mitä on...
Voi kun munkin miehen lapsi oli fiksu ja järkevä, mutta ei osaa sanoa minua äidiksi ei vaikka kuin lahjon tai komennan. Minusta on ikävää että antaa hienon tilaisuuden mennä ohi eikä edes kunnioita minua. Mutta tiesin mitä odottaa, huonosti kasvatettu, häirikkö ja muutenkin laiska lapsi, samanlainen kuin äitinsä. mItä muuta voi odottaa. En syytä itseäni, vaan kyllä vika on lapsessa ja hänen äidissään. Olen kaikkeni yrittänyt mutta ei ymmärrä omaa parastaan, säälin sitä niin, mutta minkäs teet.
"...häirikkö ja muutenkin laiska lapsi, samanlainen kuin äitinsä. mItä muuta voi odottaa."
Ja etenkin samanlainen kuin isänsä ja isänsä uusi hutsu. Eli sinä.