mitä ihmettä teen? masentaa, itsetunto pakkasen puolella, tuntuu ettei kukaan huomaa tai vaan välitä. etten vain kuulu tänne.
samanlaista ollut noin 3-4 vuotta. periaatteessa kaikki on ihan ok, vaikka ei ystäviä, vanhemmat eronneet vuosi sitten, elinikäinen sairauskin iski tasan 3 vuotta sitten päälle...
ehkä ja todennäköisestikin tähän liittyy myös ikä, mutta se ei voi selittää kaikkea. täytän siis pian 17, lukion aloitin syksyllä ja sielläkin menee ihan ok, vaikka lievää alamäkeä onkin. siellä vaan saan olla niin yksin. tai onhan siellä sellasia kavereita, mutta ne jää sinne.
niin.. kai mulla lievä paniikkihäiriökin on, vaikkei sitä ole todettu varsinaisesti.
musta tuntuu etten vaan kestä tällasta olotilaa loputtomiin. tuntuu että elämä on yhtä sairaalassa juoksemista, väsymystä ja pänttäämistä. apua olen kyllä saanut, sairaalan kautta passitettiin psykologille ja psykiatrille, masennuslääkkeitäkin olen syönyt. psykologista ei oikeastaan ollut mitään apua, sillä en vaan osaa puhua vieraalle ihmiselle sllä tavalla. lääkkeet auttoi vähän aikaa, mutta en halua elää pillereiden varassa koko nuoruuttani!
mulla on ihana poikaystävä, joka on kestäny mua kohta puoli vuotta. kuuntelee kyllä jos mulla jotain huolia on, mutta musta tuntuu ettei se oikein ymmärrä mua.. kun en itsekään ymmärrä. pelkään, että pilaan senkin jutun olemalla liian etäinen ja sulkeutunut, masentunut ilman varsinaista syytäkään.
mä vaan haluan pois täältä, en kuulu tänne. haluaisin unohtaa kaiken, alottaa vaan alusta.
en vaan enää jaksa yrittää.
samanlaista ollut noin 3-4 vuotta. periaatteessa kaikki on ihan ok, vaikka ei ystäviä, vanhemmat eronneet vuosi sitten, elinikäinen sairauskin iski tasan 3 vuotta sitten päälle...
ehkä ja todennäköisestikin tähän liittyy myös ikä, mutta se ei voi selittää kaikkea. täytän siis pian 17, lukion aloitin syksyllä ja sielläkin menee ihan ok, vaikka lievää alamäkeä onkin. siellä vaan saan olla niin yksin. tai onhan siellä sellasia kavereita, mutta ne jää sinne.
niin.. kai mulla lievä paniikkihäiriökin on, vaikkei sitä ole todettu varsinaisesti.
musta tuntuu etten vaan kestä tällasta olotilaa loputtomiin. tuntuu että elämä on yhtä sairaalassa juoksemista, väsymystä ja pänttäämistä. apua olen kyllä saanut, sairaalan kautta passitettiin psykologille ja psykiatrille, masennuslääkkeitäkin olen syönyt. psykologista ei oikeastaan ollut mitään apua, sillä en vaan osaa puhua vieraalle ihmiselle sllä tavalla. lääkkeet auttoi vähän aikaa, mutta en halua elää pillereiden varassa koko nuoruuttani!
mulla on ihana poikaystävä, joka on kestäny mua kohta puoli vuotta. kuuntelee kyllä jos mulla jotain huolia on, mutta musta tuntuu ettei se oikein ymmärrä mua.. kun en itsekään ymmärrä. pelkään, että pilaan senkin jutun olemalla liian etäinen ja sulkeutunut, masentunut ilman varsinaista syytäkään.
mä vaan haluan pois täältä, en kuulu tänne. haluaisin unohtaa kaiken, alottaa vaan alusta.
en vaan enää jaksa yrittää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hidasta tahtia. Ehkä kärsit stressistä ja tarvitset aikaa itsellesi ja asioiden ajattelemiseen ja setvimiseen. Pidä taukoa seurustelusta jos voit.
et sinä ole yksin jos sinulla ihana poikaystävä joka yrittä ymmärtää.ainakin hän yrittää.
ei teidän mitään taukoa kannata pitää jos sinulla ei oikeen ole ketään jolle kertoa.olen itsekin kärsinyt vakavan masennuksen.syöny pillereitä joista ei ollut mitään hyötyä.oikeastaan olin masentunut ilmaan mitään näkyvää syytä.minulla on edelleen sama poikaystävä kuin silloin vaikka hän jättiki minut siinä välissä kahdesti.ei kestäny.en halua pelotella.en tiedä auttaako tämä mitään.
nyt olen justkoht kunnossa vaikka pelkäänki masentuvani uudestaan.elämään tehdyt muutokset ovat auttaneet henkistä parantumista.
olen kanssa lukiossa kun en muutakaan keksinyt.oli minulla ennnen ystäviä mutta nyt ne ovat muualla ja ei ne sitten varmaan mitään ystäviä ollut kerran eivät enää välitä.joten olen yksin mutta onneksi minulla on poikaystävä joka tukee.
halusin kirjoittaa sinulle kun sinulla oli niin samoja juttuja kuin minulla oli vielä alle vuosi sitten.
olen selvinnyt ja toivon samaa sinulle.