Kun ihminen on toisen kimpussa, on elämä silloin kyllä todella pientä, se on kutistunut olemattomaksi, pieneksi, arvottomaksi ja vähäpätöiseksi. Olemassaolomme tarkoitus hämärtyy, kun kaivamme toisen ihmisen napaa ja etsimme sieltä tarkoitusta omalle olemassaolollemme.
Voisiko elämämme tarkoitus olla etsiä vikoja toisistamme ja saada toiselle ihmiselle mahdollisimman paha mieli? Senkö vuoksi me hengitämme, että saisimme tukahdutettua toisen ihmisen hengityksen, vaikkei se lisää omien päiviemme määrää eikä varmasti lisää olemassaolomme tarkoitusta. Siinä ei ole mitään lisäarvoa meille, vaikka kuinka painaisimme muita kuvitellen että nousemme itse silloin muita ylemmäs. Kipu ei poistu sillä että tuotat kipua toiselle ihmiselle, huonovointisuutesi ei helpota vaikka kuinka yrittäisit siirtää omat ongelmasi toisen ihmisen ongelmiksi. Jokainen hetki jolloin kiusaat toista ihmistä on sinun elämästäsi pois, se on se menetetty hetki jonka olisit voinut tehdä jotain hauskempaa. Elämää ei pysty elämään kuvitteellisen pilvilinnan harjalta, jossa luulet saavasi valtaa toisiin ihmisiin keskittymällä heidän vikoihinsa ja heidän elämäänsä. Oma elämä vaan jää silloin elämättä, ne kaikki hetket jotka sinulle on annettu jotta käyttäisit ne johonkin sinulle tärkeään asiaan, johonkin, millä on oikeasti merkitystä.
Ei elämän tarkoitus ole olla pientä. Elämän tarkoitus on olla nautinnollista, kaunista, värikästä, ihmisten tarkoitus on olla suuria, suvaitsevaisia, onnellisia. Ymmärrän sen kyllä että elämä voi olla ihmiselle liian tuskallista, jos joutuu miettimään omaa elämäänsä silloin kun asiat eivät ole niin kuin halusit ja suunnittelit. Tuskin kukaan meistä ajatteli lapsena että minusta se tulee suomi24 palstan kunkkukiusaaja, koska sellainen elämäntehtävä nyt tuskin on mistään kotoisin, tietysti se on helppo valinta silloin, jos omassa elämässä ei ole enää mitään arvokasta. Toisen ihmisen kiusaaminen antaa silloin edes jonkinlaisen tunteen vallasta tai luulon siitä, että olisi jotenkin yläpuolella muiden, jotenkin fiksumpi, viisaampi, edes jossain onnistunut.
Vähintä mitä voit ihmisenä tehdä on se että alat elää omaa elämääsi ja ratkot omia ongelmiasi jättäen ihmiset joiden elämästä ja ongelmista sinulla ei ole minkäälaista kuvaa rauhaan. Pitäisi kasvaa ihmisenä sen verran, että elää omaa elämäänsä, ei toisten ihmisten elämän kautta.
Voisiko elämämme tarkoitus olla etsiä vikoja toisistamme ja saada toiselle ihmiselle mahdollisimman paha mieli? Senkö vuoksi me hengitämme, että saisimme tukahdutettua toisen ihmisen hengityksen, vaikkei se lisää omien päiviemme määrää eikä varmasti lisää olemassaolomme tarkoitusta. Siinä ei ole mitään lisäarvoa meille, vaikka kuinka painaisimme muita kuvitellen että nousemme itse silloin muita ylemmäs. Kipu ei poistu sillä että tuotat kipua toiselle ihmiselle, huonovointisuutesi ei helpota vaikka kuinka yrittäisit siirtää omat ongelmasi toisen ihmisen ongelmiksi. Jokainen hetki jolloin kiusaat toista ihmistä on sinun elämästäsi pois, se on se menetetty hetki jonka olisit voinut tehdä jotain hauskempaa. Elämää ei pysty elämään kuvitteellisen pilvilinnan harjalta, jossa luulet saavasi valtaa toisiin ihmisiin keskittymällä heidän vikoihinsa ja heidän elämäänsä. Oma elämä vaan jää silloin elämättä, ne kaikki hetket jotka sinulle on annettu jotta käyttäisit ne johonkin sinulle tärkeään asiaan, johonkin, millä on oikeasti merkitystä.
Ei elämän tarkoitus ole olla pientä. Elämän tarkoitus on olla nautinnollista, kaunista, värikästä, ihmisten tarkoitus on olla suuria, suvaitsevaisia, onnellisia. Ymmärrän sen kyllä että elämä voi olla ihmiselle liian tuskallista, jos joutuu miettimään omaa elämäänsä silloin kun asiat eivät ole niin kuin halusit ja suunnittelit. Tuskin kukaan meistä ajatteli lapsena että minusta se tulee suomi24 palstan kunkkukiusaaja, koska sellainen elämäntehtävä nyt tuskin on mistään kotoisin, tietysti se on helppo valinta silloin, jos omassa elämässä ei ole enää mitään arvokasta. Toisen ihmisen kiusaaminen antaa silloin edes jonkinlaisen tunteen vallasta tai luulon siitä, että olisi jotenkin yläpuolella muiden, jotenkin fiksumpi, viisaampi, edes jossain onnistunut.
Vähintä mitä voit ihmisenä tehdä on se että alat elää omaa elämääsi ja ratkot omia ongelmiasi jättäen ihmiset joiden elämästä ja ongelmista sinulla ei ole minkäälaista kuvaa rauhaan. Pitäisi kasvaa ihmisenä sen verran, että elää omaa elämäänsä, ei toisten ihmisten elämän kautta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen samaa mieltä tuossa, että pitäisi elää omaa elämäänsä ja jättää toinen rauhaan. Varsinkin jos ei ole enää tekemisissä toisen kanssa, niin ei pidä alkaa utelemaan toisen elämästä, roikkumaan, kiusaamaan ja valehtelemaan toiselle. Pitäisi jatkaa vaan elämäänsä. Vinkki vain yhdelle. En ole kiusannut häntä, mutta olen saattanut sanoa aika suorasanaisesti asiani, koska toiselle ei vain mene jakeluun, että minua ei kiinnosta ja hän vain roikkuu minussa.