Onko hän narsisti? Äitini jumaloi siskoaan vaikka hänellä on myös oma perhe. Hän olisi halunnut että meidän perheemme muuttaisi hänen siskonsa viereen asumaan mutta kun se ei onnistunut äitini ei halunnutkaan enää kunnon asuntoa mistään muualta ja asumme lähes asuinkelvottomassa asunnossa. Onko tuollainen toisen idolointi tervettä? Äitini sisko on määräävä persoonallisuus joka nauraa ja pilkkaa myös äitiäni mutta äitini vain alistui. Äitini kuin pelkää häntä ja hänen teräviä kommentteja. Äitini muuttaa mielipiteensäkin miellyttääkseen siskoaan. Mutta myös muita ulkopuolisia ihmisiä äitini haluaa miellyttää aina. Tietyt henkilöt poissuljettuna, jotka tuntuvat saavan heti hänen inhonsa. Onko äitini narsisti, jota tämä toinen suurempi narsisti alistaa ja komentaa? Ainoastaan tämä hänen siskonsa on se kaikkein yli äidillemme ja tämän siskon lapsetkin ovat äidistä parempia kuin me, omat lapset. Mikä tässä ihmisessä mättää? Miksi hän tekee noin?
Äitini ei ole mikään kovin 'välkky' jos noin voi sanoa, vaan ennemminkin hän tuntuu osaamattomalle ja tietämättömälle. Hän kysyy aina muilta vielä varmistaakseen asian vaikka kaiken pitäisi olla hänelle selvää. Hän kysyy vielä montakin kertaa. Tästä seuraa aina ikäviä väärinkäsityksiä.
Esimerkkinä: Jos olemme kävelemässä kaupungilla paikasta a paikkaan b ja minä tiedän reitin, hän kuitenkin kysyy neuvoa muilta. Siis vastaantulevilta ihmisiltä ja samalla hän tekee asiasta kuin hässäkän, ihmiset luulevat hänen olevan eksyksissä. Minä olen mukana ja tiedän tarkkaan minne pitää mennä, mutta hän vielä varmistukseksi kysyy muilta. Eikä se ole yksi ihminen jolta hän kysyy, vaan useammalta koska hän ei oikein osaa, vaikka joku häntä neuvoisi ja neuvotkin saattavat olla sitä sun tätä. Minä koen tälläisen mitätöintinä. Äitini on kuin yksin liikkeellä vaikka mukaan olen lähtenyt minä joka tiedän.
Sama juttu jos kotona on joku ongelma niin äitini lähtee kysymään siskonsa perheeltä neuvoa vaikka kotona tiedettäisiin asiat paremmin. Asia liittyy usein meidän perheen omiin asioihin joihin ei edes haluaisi ulkopuolisten puuttuvan.
Ihmettelen kovasti miten tuollainen idolina pitäminen voi syntyä siskosten välille. Aivan kuin me, äitini oma perhe, olisimme niin huonoja ettemme kelpaa edes omia asioitamme ratkaisemaan vaan äitini haluaisi ratkaisuttaa ne siskollaan ja tuoda meille sopimattomat ja osin myös piloillaan varmaan sanotut ratkaisut. Jos joku ongelma tulee äidille tulee oikein hinku päästä silloin siskonsa luo. Onko äitini sitten vain joku typerä juoruakka, joka saa juorunaiheensa vaikka oman perheen ongelmista ja juoksee heti kertomaan siskolleen? Minusta on käsittämätöntä että ihminen jolla on oma perhe tekee noin. Minusta itsestä rupeaa tuntumaan sille ettei hän ole edes meidän äiti, aivan kuin hänelle olisi pakonomaista olla oman perheen äiti. Äitini vaikuttaa enemmän kuin hän olisi piikatyttö joka ruuat tehtyään ja siivottuaan tehtyään lähtee kiireesti kylään kavereiden luo.
Mikä hänelle mahtaa olla?
Äitini ei ole mikään kovin 'välkky' jos noin voi sanoa, vaan ennemminkin hän tuntuu osaamattomalle ja tietämättömälle. Hän kysyy aina muilta vielä varmistaakseen asian vaikka kaiken pitäisi olla hänelle selvää. Hän kysyy vielä montakin kertaa. Tästä seuraa aina ikäviä väärinkäsityksiä.
Esimerkkinä: Jos olemme kävelemässä kaupungilla paikasta a paikkaan b ja minä tiedän reitin, hän kuitenkin kysyy neuvoa muilta. Siis vastaantulevilta ihmisiltä ja samalla hän tekee asiasta kuin hässäkän, ihmiset luulevat hänen olevan eksyksissä. Minä olen mukana ja tiedän tarkkaan minne pitää mennä, mutta hän vielä varmistukseksi kysyy muilta. Eikä se ole yksi ihminen jolta hän kysyy, vaan useammalta koska hän ei oikein osaa, vaikka joku häntä neuvoisi ja neuvotkin saattavat olla sitä sun tätä. Minä koen tälläisen mitätöintinä. Äitini on kuin yksin liikkeellä vaikka mukaan olen lähtenyt minä joka tiedän.
Sama juttu jos kotona on joku ongelma niin äitini lähtee kysymään siskonsa perheeltä neuvoa vaikka kotona tiedettäisiin asiat paremmin. Asia liittyy usein meidän perheen omiin asioihin joihin ei edes haluaisi ulkopuolisten puuttuvan.
Ihmettelen kovasti miten tuollainen idolina pitäminen voi syntyä siskosten välille. Aivan kuin me, äitini oma perhe, olisimme niin huonoja ettemme kelpaa edes omia asioitamme ratkaisemaan vaan äitini haluaisi ratkaisuttaa ne siskollaan ja tuoda meille sopimattomat ja osin myös piloillaan varmaan sanotut ratkaisut. Jos joku ongelma tulee äidille tulee oikein hinku päästä silloin siskonsa luo. Onko äitini sitten vain joku typerä juoruakka, joka saa juorunaiheensa vaikka oman perheen ongelmista ja juoksee heti kertomaan siskolleen? Minusta on käsittämätöntä että ihminen jolla on oma perhe tekee noin. Minusta itsestä rupeaa tuntumaan sille ettei hän ole edes meidän äiti, aivan kuin hänelle olisi pakonomaista olla oman perheen äiti. Äitini vaikuttaa enemmän kuin hän olisi piikatyttö joka ruuat tehtyään ja siivottuaan tehtyään lähtee kiireesti kylään kavereiden luo.
Mikä hänelle mahtaa olla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lisäyksenä edelliseen : Äitini toimenkuvaan kuuluu siis ruuanlaitto perheelle, pyykkääminen ja siivoaminen ja kaikki nuo hän tekee yksinoikeudella. Kukaan muu ei saa niitä mennä tekemään. Hän tulee heti väliin jos joku muu tekee noita asioita. Sitten hän valittaa kuinka hän tekee niin paljon meidän eteemme, mutta jos menet tekemään jotain noista, hän tulee ja sanoo 'minä teen tämän'. Vaikka hän tekisi jo jotain muuta hän jättää sen kesken ja tulee väliin. Outoa ettei joku anna toisten tehdä. Emme kai kelpaa hänelle. Joskus sain tehtyä ruuan kun äitini ei ollut paikalla mutta hän ei koskenutkaan minun tekemään ruokaan, vaan syyllisti minut että olen mennyt tekemään sitä. Minä todella pidän tuollaista halveksuntana tai mitätöintinä, en mahda mitään mutta tuollainen ajatus siitä tulee.