Heis!
Haluisin tietää nuorten kantoja uskoon ja uskoviin nuoriin. mielellään fiksuja kommentteja mut tiiän ett joidenkin on vaikee olla kommentoimatta tyhmiä...
kuitenkin haluisin tietää mm.
miten usko vaikuttaa nuorten elämään ja koska ootte/kaverit on tullu uskoon?
onko paljon uskovia ystäviä, entä perhe? käyttekö nuorten tapahtumissa, missä?
ja kaikkee uskoon liittyvää.
Kiitos teille jotka jaksoitten vaivautua!! ja Siunausta teille!! :)
Haluisin tietää nuorten kantoja uskoon ja uskoviin nuoriin. mielellään fiksuja kommentteja mut tiiän ett joidenkin on vaikee olla kommentoimatta tyhmiä...
kuitenkin haluisin tietää mm.
miten usko vaikuttaa nuorten elämään ja koska ootte/kaverit on tullu uskoon?
onko paljon uskovia ystäviä, entä perhe? käyttekö nuorten tapahtumissa, missä?
ja kaikkee uskoon liittyvää.
Kiitos teille jotka jaksoitten vaivautua!! ja Siunausta teille!! :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ole uskovainen itse. Ehkä joskus nuorempana oli jotain uskomuksia, mutta ne on jäänyt taakse. Olen kohdannut tosiasiat ja en näe uskolle mitään sijaa elämässäni. Miksi uskoisin kaikenmaailman tarinoita? Uskontojakin on niin paljon erilaisia. Kiihkouskovaiset ovat ihme hurmostelijoita ja Porukassa tyhmyys tiivistyy. Olen ollut hyvin paljon tekemisissä uskovaisten kanssa ja seurannut heidän touhujaan. Eniten vituttaa juuri tuo "vain me" oppi. Ollaan tietävinään kaikki ja kritiikkiä ei suostuta kuuntelemaan. On hirveää ajatella, että olisin pienestä pitäen aivopesty johonkin kiihkokristillisyyteen (esim. Helluntailaiset, Jehovantodistajat, Vanhoillislestadiolaiset)
Olen 19 vuotias mies.
ite voin sanoo olevani uskovainen, luterilainen, tietenkin usko on koetuksella ainakin Aasian katastrofin jälkeen. En väitä ettenkö olis täysin synnitön, mutta saan anteeks mun tyhmät tekoni kun Jeesus on kuollu mun puolestä ristillä että saan synnit anteeks.
Mun ystävät on mulle silti tärkeitä uskovatko he vai eivätkö usko sillä ei oo merkitystä, enkä jaa ihmisiä mihinkään ryhmään "ei uskovaiset" vaikka tästä voi saada sellasen käsityksen.
Mun mielestä jokainen saa uskoa tai olla uskomatta mutta silti pitää osata hyväksyä ihmiset omina itsenään!
Hyvää jatkoa sulle Malibu!! :)
Jos ystäväsi ovat sinulle niin tärkeitä, kuinka kestät sen "tiedon" kanssa että kuolemansa jälkeen heitä rangaistaan ikuisesti täällä maan päällä tehdyistä synneistä? Jos sinulle kerran on sama mihin ystäväsi uskovat niin varmasti heissä on myös ns. uskosta osattomia. Oma uskoni kaatui tähän reilu vuosi sitten.
En hylkää ystäviäni sen takia että he eivät usko tai epäilevät uskoa, tietenkin monesti kun jutellaan rohkaisen heitä lukemaan Raamattua ja keskustelemaan Herran kanssa. En voi tehdä sen enempää koska en voi pakottaa heitä uskomaan, mutta silti ne ystävät on mulle tärkeitä! mitä tarkotat ns. uskosta osattomilla? toivottavasti sait vastauksen tiukkaan kysmään :) siunausta!
samaa kun ei-uskova. Tietysti on hienoa, että sinulla on tällaisia ystäviä, mutta minun oli mahdotonta elää siinä uskossa, että kavereitani ja valtaosaa maailman ihmisistä rangaistaisiin ikuisesti kuolemansa jälkeen. Tämä helvetti-kysymys on piinannut minua lapsuudesta asti, rippikoulun jälkeen ahdistus vain kasvoi. Usein olin epävarma omastakin autuudestani.
Sanot olevasi luterilainen. En tiedä ikääsi tai miten paljon olet syventynyt luterilaisiin opinkappaleisiin, mutta oletko ehkä huomannut, ettei luterilainen vanhurskauttamis-oppi eroa käytännössä mitenkään predestinaatiosta, ennaltamääräämisestä? Lutherin mukaan ihminen ei itse voi edes haluta pelastusta, vaan toisissa Jumala synnyttää tuon halun, toisissa taas ei. Halukkaille Jumala sitten antaa armonsa, toisin sanoen Jumala valitsee ketkä hän pelastaa, ketkä ei. Miten tämä voi olla oikeudenmukaista? Siinä toinen tiukka kysmä, jos vielä viitsit vastata.
Uskonnoton kun olen, en voi toivottaa siunausta, siispä toivotan sinulle lykkyä tykö:)
Nyt menee keskustelu syvälliseksi :) oon ite kasvanu uskoon eli isoäitini on uskovainen ja sitä kautta usko on ollu koko ajan tärkee osa mun elämää. tietenkin oon ihan ns. lapsen kengissä uskoon liittyvissä asioissa, mutta koko ajan opin uutta uskostani ja itsestäni.
Oma mielipiteeni on se että jos haluaa ottaa vastaan Herran niin se on kaikille mahdollista ja jokainen haluava saa pelastuksen. Mielipiteitä on monia ja ne sallitaan!
miksi niin autuas ja ihmisiä rakastava jumala rankaisee ihmisiä heidän kuoleman jälkeen jos joku ei häneen tämän jälkeen usko? olen luterilainen, mutta jostain syystä toi rankaisemisjuttu ei kuulosta järkevältä. niin lapsiansa rakastava jumala haluaa kiduttaa ihmisiä? ei ei ei... pitäisi vissiin ruveta saarnaamaan tätä käsitystä...
Kuten aiemmassa viestissäni sanoin, en ole koskaan käsittänyt, miten rakastava Jumala voisi rankaista ketään ikuisesti maan päällä tehdyistä synneistä. Olen ollut uskossa, mutta reilu vuosi sitten kieltäydyin enää uskomasta, koska en voi uskoa, ymmärtää enkä hyväksyä edellä kuvaam,ani kaltaista Jumalaa.
Ei muut oo mitään sitä arvostelemaan. Mä olen itte uskova, mutta uskonnosta en mahda olla aivan varma, kai se teosofia....
Totta kai uskonto on jokaisen oma asia, sehän on 2000-luvun Suomessa selvä. Kun nykyään sanotaan että uskonto on jokaisen oma asia sillä yleensä tarkoitetaan, ettei aiheesta haluta puhua. Seksistä puhutaan kyllästymiseen asti mutta uskonnosta on tulossa tabu! Harmillinen suunta kehityksellä.
toisille se ei kuulu mikä on eikä niillä oo oikeutta tulla siitä haukkuun... Kuten monesti näyttää käyvän. Ja sitte monia syrjitään uskonnon vuoks ja kaikkee sellasta, niin se on tosi raivostuttavaa.
En tarkottanu tolla oma asia jutulla ettei siitä vois keskustella ... Enkä sitä että jokainen saa itte valita uskontonsa (mutta totta kai silti saa...).
Silleen vaan, että sais olla ihan vapaasti esim. muslimi ilman että heti tultas haukkuun ja syrjittäs ja pidettäs outona.