En ole vihainen sinulle, vaikket reagoinut siihen mitenkään. Surullinen vain aika ajoin.. kaipaillessani sinua.. ajattelen aina, ettet sinä kaipaa etkä mieti minua.
Minä olen sinulle vain jokin muisto.. en mitään muuta. Mielelläni kyselisin kuulumisiasi.. se ei vain ehkä sovi kuvioon enää.. mitä ihmettä pitäisi tapahtua, että tämä loppuisi.
Sinä oot sellainen kuin olet. Löit ne "luukkusi" minulle täysin kiinni. Aikani yritin etsiä takaisin. Mutta sinä et halunnut odottaa minua. Et halunnut kuunnella minua, etkä puhua minulle. Se satuttaa.
Miten kauan kaikesta jo on. Yhä nämä tekevät minut surulliseksi. Sinä mahdoton rakkauteni. Miksi rakastankaan sinua näin.
Jätän paljon kirjoittamatta. Tiedäthän millainen oon.. tunnethan minua sen verran. Sen kaiken hellyyden.. sen kaiken.. jätän kirjoittamatta. Pidä itsestäsi huolta rakkaani. Rakastan sinua elämäni loppuun asti.
Minä olen sinulle vain jokin muisto.. en mitään muuta. Mielelläni kyselisin kuulumisiasi.. se ei vain ehkä sovi kuvioon enää.. mitä ihmettä pitäisi tapahtua, että tämä loppuisi.
Sinä oot sellainen kuin olet. Löit ne "luukkusi" minulle täysin kiinni. Aikani yritin etsiä takaisin. Mutta sinä et halunnut odottaa minua. Et halunnut kuunnella minua, etkä puhua minulle. Se satuttaa.
Miten kauan kaikesta jo on. Yhä nämä tekevät minut surulliseksi. Sinä mahdoton rakkauteni. Miksi rakastankaan sinua näin.
Jätän paljon kirjoittamatta. Tiedäthän millainen oon.. tunnethan minua sen verran. Sen kaiken hellyyden.. sen kaiken.. jätän kirjoittamatta. Pidä itsestäsi huolta rakkaani. Rakastan sinua elämäni loppuun asti.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ihan hyvin kirjoitettu.
Perhe ehkä tässäkin voitti vaikka yrität vielä sotkun saada aikaiseksi. Hae apua oikeasti
Sori. Ei mahda koskea minua..
Oletko "uusMarilyn" alias "pgp" alias "Musta2"
alias Anne?
Ajattelin vain kun heti olit TUNNISTAMASSA aloittajan tällä anonyymillä
palstalla.
En ole Ap.
Terveisin,
Pölyä_tuulessa
Hae sinä apua saatanan tunnistaja.
Kenenkä perhe voittaa, jos ei jonkun kanssa ala olemaan? Ei kovinkaan moni eroa pelkästään jonkun ihmisen takia. Lisäksi, jos joku kärsii onnettomassa suhteessa ja jää siihen ja vaikka masentuu niin siitä se perhe vasta kärsiikin. Tai joku joutuu monesta kolauksesta kärsimään samalla hetkellä ja pitäisi samalla lapsetkin hoitaa. Kärsikää ihan keskenänne ja selitelkää asiat aina itsellenne parhain päin.
Ja taas joku tietää kuka kirjoitti ja kenelle, voi pyhä jysäys.
Ja taas joku tietää kuka kirjoitti ja kenelle, voi mahroton sentään.
LAINAUS AP:n TEKSTISTÄ:
"Sinä oot sellainen kuin olet. Löit ne "luukkusi" minulle täysin kiinni. Aikani yritin etsiä takaisin. Mutta sinä et halunnut odottaa minua."
VASTAAN:
Aikasi yritit etsiä takaisin? Niinkö? Jos kirjoitit tämän kirjeen minulle tänne anonyymille palstalle, niin se olisi ollut parempi lähettää suoraan sähköpostiini.
Valitettavasti en voinut enkä voi jäädä mitään epämääräistä odottamaan.
Olen elänyt aviomieheni kanssa jo lähemmäs 20 vuotta, joten vaikkei minulla lapsia olekaan, en ole halukas tuhoamaan parisuhdettani.
Toivottavasti aloitus oli tarkoitettu jollekulle toiselle eikä minulle. Tuntemani ihmiset uskaltavat kyllä lähestyä IRL. (Ja salaiseen ihailijanressukkaan en usko!)
Aloitus on miehelle ja kirjoitettu kirje on perinteinen kirje.
Eli ei koske sinua -kaan.
Mitä ihmeessä sinä parisuhteessasi onnellinen ihminen etsit täältä? Tai kuvittelet löytäväsi täältä? Ja näet kuvittelemasi ihailijan teksteissä, jotka eivät oikeastaan edes sovi sinulle.
Käsitän kirjeen kirjeenä. En palstakirjoituksena tai sähköpostina.
Voi elämäni menneet ja tulevat keväät.
Hieno teko kirjoittaa kunnon vanhan ajan kirje toiselle. Toivotaan että se mies saa sen ja on sen verran älliä että vastaa edes jotain takaisin.
Sinussa taitaa piileä romantikon vikaa?
Sai jo ennen joulua..
Oonhan minä liiankin kanssa romantikko. Siitä saa kärsiä sitten kuin kätkönsä hukannut kettu.
Hänellä vain ei ole mitään sanottavaa minulle.
Tai sitten hän ei ole vastannut, koska ei ole saanut kirjettäsi.
Hän valvoisi täällä 0.54.. sitäkään en usko. Näistä hänen pitäisi minut jo tunnnistaa.. kirjeistä se kaikki alkoi, lopulta ne kai kääntyivät itseään vastaan.. itkin ja revin niitä ja senkin hän tietää. Miksi se kirje ei olisi mennyt perille. Kyllä minä uskon, että on mennyt. Minulle vaan ei ilmeisesti mene mikään perille. Tai sitten minussa se "perillä" on niin kaukana, että vie tavallista enemmän aikaa :D
edes moisen kirjeen..
Miksipä hän ei olisi sitä saanut?eli, jos et ole saanut kirjettä, et ole hän.
Olen kirjoittanut hänelle monta kirjettä. Postittanutkin muutaman, muutaman antanut käteen ja muutaman repinyt surusta sekaisin.
joku ihminen taas olisi tulossa käymään, jos päästän, mutta tuollaisista, en usko että kukaan loukkaantuisi "jättitissi" ja "hhih", jutuista.
Saisi hyvää tarinaa kyllä, jos kirjoittaisi.
Eiköhän aleta - ihan kirjailijoiksi kirjoittamaan legendaa. Keksitään pojat tytöiksi ja päinvastoin. Anoppi tai äiti taustalla tukee toisena naisena olemista, koska heillä on omakohtaisia kokemuksia kaikki ne kiiltävät korut ja hepenet päällä - sieltä se oppi taisi tullakin. Juodaan viinaa tai viiniä ja huurupäissä legedaa isketään. Ainakin puolet kuvitellaan ja sävelletään itse välittämättä vastapuolen tunteista. Sitten ihmetellään, kun ei taaskaan onnistunut, mutta saatiinpas tarina - ehkä kuitenkin herttasarjaa. Seotaan jännästi ja päästetään taas piru iholle ja siitä se alkaa - mikä pörinä pöntössä.
Mitä oikeen selität ja kelle edes vastaat?
Toinen voi kaivata sinua vielä enemmän kuin sinä häntä. Et voi olettaa etteikö toinenkin kaipaisi.
Millä mitalla sinä mittaat kaipuuni määrää? Sillä tunnillako, joka lenkkiini vierähti, jonka kävelin ja itkin häntä. Tätä hörhöä sydäntäni, tätä kaupunkia, joka on joskus kuin tulvillaan häntä. Hän ei ole täällä. Entä ne kävelemäni kilometrit, kuusi kilometriä ikävää. Ne hitaat kaipuun tunnit. Se aika, jonka odotan. Se turha mennyt ja tuleva aika. Tämän satutetun sydämeni tuskan ja kivun määrä ja virheitteni ja väärien valintojeni paino. Höyhen olen niiden rinnalla.
Kyllä minä voin olettaa.. olisinkin väärässä. Korjaisipa hän väärinkäsitykseni. Mutta ehkä hän ei korjaa sitä, mikä ei ole korjattavissa. Ei sillä kaipuulla ole mittoja tai rajoja. Joskus tuntuu, että se vain kasvaa ja syvenee. Hän on ihana ja suloinen, voin rakastaa näinkin. Ehkä se näin on vähiten ahdistavaa, onnellisinta. Vaikka tuota edellistä nyt ei usko naapurin erkin emäntäkään. Pitää ajatella positiivisesti. Rakkaus näin ei vaadi, vangitse saati kahlitse
Hyvää yötä sinä ihana ja suloinen, nuku hyvin ja lämpimästi.