Åiti kuollut vuosia sitten. Äidin ja isän omaisuutena yhteinen pikkutila, jossa isä asuu edelleen.Edesmenneellä äidillä metsäpalsta, perintönä omilta vanhemmiltaan. Noiden arvo lienee samaa luokkaa keskenään. Yksi osakas halusi metsäpalstan, mutta kaksi muuta eivät suostuneet, koska se verotuksellisesti olisi liian vaikeaa. Siis ilmeisesti olisi pitänyt suorittaa pesän jako. Näihin aina liittyy paljon muutakin, mutta olisiko se pesänjako jotenkin väärin, koska onhan leskellä kuitenkin elinaikainen käyttöoikeus heidän yhteiseen kotiinsa. Mikä siisnä pesänjaossa niin hirveää olisi. Jakamaton kuolinpesä voi olla elinikäinen riesa, kun kolmannen polven lapsenlapsiakin on jo kymmenkunta. Selvyys vain.
Jakamaton kuolinpesä.
yyyyyymmmm
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Todellakin, lapset tulevat osakkaan kuoltua vanhempansa sijaan ja jako voi viivyteltynä vaikeutua etenkin lasten alaikäisyyden takia. Jos metsäpalsta ja tila ovat perukirjassa (verottajan hyväksymänä) saman arvoiset, niin yhteisen tilan puolikas huomioituna perintönne on verotuksessa metsä + 1/4 tilasta koska 1/4 menee leskelle tasinkona. tehtäessä ositusta perillisten/lesken ja Jakoa osakkaiden kesken käytetään perukirjan sijaan käypiä päivän arvoja. Jos jaossa sovitte metsän yhdelle, niin hän maksaa tasinkona perintöosansa mukaisen erotuksen muille ja maksaa varainsiirtoveron perintönsä ylittävästä osuudesta. Jos taas myytte metsän kuolinpesänä niin ostajan perintöosan ylittävältä osuudelta voi hinnasta riippuen pesälle tulla luovutusvoittoveroa. Tavoitteena metsä yhdelle, niin koko pesän jaossa lesken jälkeen erotus metsän/osuuden välillä pienenee ja 4% vero säästyy.
Mahtaakohan vero olla ainoa syy jaon jallittamiseen ja ajauduttuanne lohkomisiin kulut ylittänevät verot.
Käytä asiantuntijoita.Kyseessä näyttäisi olevan,vanhan-avioliittolain
aikana vihityt.Perunkirjasta selviää,osakkaat.
Älkää ihmeessä jättäkö kuolinpesiä jakamatta (hallintaoikeuden voi jättää aina leskelle). Niistä tulee vuosien ja kymmenien vuosien saatossa sellainen sekasotku ettei niistä ota selvää kukaan. Meillä tuli jo siitä kun äidin kuolinpesä jätettiin jakamatta ja kun isä kuoli, kuolinpesillä oli eri perilliset - aika vääntöä oli vaikkei mitään riitaa.
Veljeni osti tontin kuolinpesältä ja kauppakirjaan tarvittiin yli 50 henkilön suostumus myyntiin kun kuolinpesä oli kymmeniä vuosia vanha ja osakkaita jo kuollut oli erottu ja menty uusiin naimisiin, oli lapsia, lapsenlapsia jne. Ei hän olisi saanut sitä edes ostettua kun kaikki valmiiksi riitelivät mikä osuus kuuluu kenellekin.
Onneksi välittäjä oli fiksu ja sanoi, että myykää nyt vaan ensin ja tapelkaa sitten keskenänne rahoista.
Mutta ei leski aina hyväksy jakoa, ei siis salli sellaista jostain syystä.
Jos yksikin osakas vaatii jakoa se on tehtävä, vaikka sitten kalleimman kautta eli käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan tekemänä pakkojakona.