Ihastumisen kohde voi olla epäsopiva, ihastus ei saa vastakaikua tai kumpikaan ei saa sanottua mitään. Elämää pitää jatkaa eteenpäin ja unohtaa epäsopiva ihastus. Miten olette onnistuneet tämän tekemään? Tuntuu ettei ihastus lähde mitenkään mielestä. Olen huolehtinut, ettei missään nähdä. Yrittänyt lenkkeillä ja kotikaan ei montaa kertaa ole ollut näin siisti. Olen miettinyt miksi näin kävi ja miten olla ettei näin kävisi toiste. Kaikki apu otetaan kiitollisuudella vastaan.
Epäsopiva ihastuminen
Niinmiten
10195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei sitä kannata unohtaa, vaan tehdä niin että epäsopivasta tulee sopiva. Itsellä vähän sama tilanne ja otin etäisyyttä, mutta kohta aion yrittää uudelleen. En suostu jättämään tilannetta tähän.
Välitän toisesta liikaa ja tämä erossa olo on ollut kauheaa.
Mä kirjoitin paljon runoja siitä, joita en koskaan näyttänyt kellekään. Kun sen olon purkaa jonnekin ylös, tai johonkin juttuun niin se kans lähtee pois. Ihastuminen on ihana tunne vaik se oliskin myös vähän surullista ja kivuliasta. Olis ihan hirveetä jos ei koskaan kehenkään ihastuis.
Tuon kirjoittamisen olen huomannut helpottavan. Ja täälä keskustelupalstalla olen huomannut etten ole ainoa jolle on käynyt näin. Runoja en ole kokeillut, mutta taidan nyt koittaa.
Onhan ihastuminen kivaa, silloin kun se tapahtuu. Surulliseksi se muuttuu vähän myöhemmin. Nyt pitää oppia, että nämä jutut ei ehkä ole mua varten. Tiedän mille ihastuminen tuntuu ja se saa riittää.
Erossavaieikö, onnea matkaan!
"Nyt pitää oppia, että nämä jutut ei ehkä ole mua varten. Tiedän mille ihastuminen tuntuu ja se saa riittää."
Marttyyriksi ei kannata alkaa vaan tässäpä järkevämpi ehdotus: jatka elämää.
Jos teistä ei tule mitään niin sitten kannataa jatkaa etsintöjä. Kuitenkin, me kaikki tahdomme rakkauden ja parisuhteen, miksi siis luovuttaa? Ei tarvitse niska limassa ketään etsiä, mutta voi aina silloin tällöin yrittää. Ei siihen kuole.
Minkäänlaista etsintää en ole ikinä harrastanut. Enkä nytkään. Tuosta tuli vaan niin paha mieli. Elämää on toki tarkoitus jatkaa. Varovaiseksi vaan tulin. Ja haluan pois mielestä tämän asian.
Oma neuvoni on, että vaali sitä tunnetta ja nauti siitä. Ihan vaan tunteena, ei sen tarvitse johtaa mihinkään eikä mitään odotuksia tarvitse olla sen ihmisen suuntaan. :) Eli toisinsanoen, päästä irti ihmisestä mutta ole kiitollinen kokemuksesta. :) Itse patosin ensirakkauden jättämän järkytyksen seurauksena ne hyvätkin tunteet ja siitä seurasi vaan lisää ongelmia koska kadotin osan itseäni todella pitkäksi aikaa sen sijaan että olisin pitänyt sen osan itsestäni tietoisuudessa. Olisin säästynyt monelta karmealta kokemukselta jossa laitan oman onneni toisen varaan, jos en olisi sulkeutunut. Kuitenkin, rakkaus ja tunteet, ne ovat kuin hiukset, vaikka niitä yrittää leikata niin ne kasvavat vaan. Ne eivät lopu, ikinä. Kaikki kantavat niitä mukanaan. :) Ota tuo tunne, se positiivinen osa mitä koet, osaksi itseäsi ja jätä murhe siitä ettet saa sitä henkilöa taaksesi. Koska ei se henkilö sinulle sitä tunnetta anna, kun se on jo sinussa.
Tuota en tullut ajatelleksi. Oli tässä hyvääkin ehkä. Ja tapahtunut asiahan tämä nyt on.
Itse vaan odotin että aika auttaisi unohtamaan. Märehdin asiaa viikko tolkulla, mutta lopulta päästin irti. Huomasin itselleni parhaaksi keinoksi tunteiden tukahduttamiseen, että menin tunteita kohti. Kohtasin tunteet, ja ne pikkuhiljaa haalistuivat. Olen sitä mieltä, että kannattaa käsitellä jonkun aikaa tunteita ja ihastusta ja sitten päästää irti.
Tuota, tunteiden kohtaaminen ja läpikäyminen ei ole sama asia kuin tukahduttaminen. Tukahduttaminen on päinvastaista toimintaa... Just saying. :) Tuo mitä kuvailit on normaali prosessi ja niin sen pitää mennäkkin. Et sinä mitään tukahduttanut vaan pääsit yli.
Ihastuin vahingossa parhaaseen ystävääni: mielentasolla en aluksi digannut hänestä kuin kaverimielessä, keho sanoi toisin. Kihelmöintiä vatsassa, jännite lähekkäin oltaessa, samassa sängyssä nukkuminen - "no ei, pidän hänestä vain ystävänä". Mutta hänen jutellessaan muille (potentiaalisille seurustelukumppaneille), tulin todella mustasukkaiseksi. Ihastumista ilmassa,kääk.
Ylipäästäkseni etsin netistä samankaltaisia kertomuksia ("never fall for a straight girl" etc.) ja koetin selventää itselleni, että välillämme ei tulisi koskaan tapahtumaan mitään, hänen vihjailuistaan huolimatta. Elämän aikana kohtaa lukuisia muita mahdollisuuksia, joten turha jäädä yhden ihanan perään kipuilemaan. Jos samanmielistä seuraa kaipaa, on netti sen etsimiseen paras työkalu. Ylitse pääsemiseen taas auttaa muu toiminta: aloita uusi harrastus, käy eri kaupassa kuin tavallisesti, kutsu tuttavia kylään (juhlimaan mitä vain, avecit mukaan!).. yllätä itsesi ja muuta arkeasi :) Uudet ajatus- ja toimintamallit auttavat