Voin kirjoittaa tänne, ja tiedän että kukaan ei tunnista eikä oikeasti välitä. Mutta voin kirjoittaa, että saisin tämän ulos ja pois mielestä, hetkeksi irti minusta itsestäni.
En tule koskaan oikeasti ymmärtämään sydämessäni, miksi en saanut sinua. Kaikkeni tein. Silti ajoit minut pois ja syytit minua mieheksi joka ei antanut itseään tai tehnyt oikeita asioita. Tein kaiken mitä pyysit ja enemmänkin. Silti halusit satuttaa, olla välittämättä. Sydämeen sattuu syvälle. En usko, että voin koskaan enää kokea sitä mitä koin sinun kanssasi. Tiedän että sinä pärjäät, ja luulen myös, että hankaluuksien vuoksi et koskaan oikeasti tuntenut näin. Se on sinun onnesi.
En tiedä mitä on mennä eteenpäin. Muuta kuin hengittää. Se on päivä päivältä vaikeampaa. Ehkä se hetki vielä tulee, etten enää vaivaudu tekemään edes sitä.
Mitä voi tehdä jos joku on vienyt sydämen, murskannut sen, ja sitten jättää tähän kylmään maailmaan pumppaamaan verta joka ei enää sisällä mitään? Sielu ja koko elämänsisältö meni mukanasi pois. Uutta elämää tulee, tietenkin. Mutta nyt en tiedä mistä, miten, milloin.
Olisinpa iljettävä valehtelija, pelimies, sydämetön hullu vailla oikeita tunteita. Nyt olisin vapaa. Olisipa se päivä jo huomenna, että vapautuisin näistä kahleista. Tiedän, ettei ole. Mutta ehkä se päivä joskus vielä koittaa. Kun se tapahtuu, olen viisaampi. Mutta en yhtään vähemmän minä.
En tule koskaan oikeasti ymmärtämään sydämessäni, miksi en saanut sinua. Kaikkeni tein. Silti ajoit minut pois ja syytit minua mieheksi joka ei antanut itseään tai tehnyt oikeita asioita. Tein kaiken mitä pyysit ja enemmänkin. Silti halusit satuttaa, olla välittämättä. Sydämeen sattuu syvälle. En usko, että voin koskaan enää kokea sitä mitä koin sinun kanssasi. Tiedän että sinä pärjäät, ja luulen myös, että hankaluuksien vuoksi et koskaan oikeasti tuntenut näin. Se on sinun onnesi.
En tiedä mitä on mennä eteenpäin. Muuta kuin hengittää. Se on päivä päivältä vaikeampaa. Ehkä se hetki vielä tulee, etten enää vaivaudu tekemään edes sitä.
Mitä voi tehdä jos joku on vienyt sydämen, murskannut sen, ja sitten jättää tähän kylmään maailmaan pumppaamaan verta joka ei enää sisällä mitään? Sielu ja koko elämänsisältö meni mukanasi pois. Uutta elämää tulee, tietenkin. Mutta nyt en tiedä mistä, miten, milloin.
Olisinpa iljettävä valehtelija, pelimies, sydämetön hullu vailla oikeita tunteita. Nyt olisin vapaa. Olisipa se päivä jo huomenna, että vapautuisin näistä kahleista. Tiedän, ettei ole. Mutta ehkä se päivä joskus vielä koittaa. Kun se tapahtuu, olen viisaampi. Mutta en yhtään vähemmän minä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kerroitko naisellesi että halusit hänet. Ehkei naisesi tiennyt sinun tunteista eikä siitä mitä ajattelit ylipäänsä teistä. Se mikä oli sinulle selvää niin oliko se naisellesi. Jos jonkun haluaa, niin se täytyy tehdä selväksi niin, että toinen sen myös ymmärtää. Että puhutte samaa kieltä ja ymmärrätte sitä myös molemmat.
Kyllä tiesi. Kaiken. Ei vain välittänyt.
No eihän se sinun syysi ole, jos toinen ei rakastanut tarpeeksi.
Tämän avulla juuri yritän päästä eteenpäin. Se ei tosiaan ole minun syyni. Harmittaa, kun annoin niin paljon.
Entä jos lähettäist naisellesi kimpun punaisia ruusuja ja kirjoittaisit korttiin, että haluaisit tavata ja jutella. Saisit ainakin vastauksen ja voisitte oikoa väärinkäsitykset, jos niitä välillänne on. Etkö oikeasti halua tietää, mitä hän tuntee sinua kohtaan?
Ei, en enää. Se piste on ohitettu. Surullista, mutta en näe että voin enää itse yrittää mitään. Yritin jo niin paljon. Miksi yrittäisin taas.
Annan ajan nyt viedä tämän tuskan pois.
Tuli ilta - sydämeeni putosi helähtäen
ambrankeltainen pisara,
joka tuoksui myskiltä.
Tuli yö - sydämeni heräsi väristen
ja avasi suuren, tumman teränsä
verestä kostean.
Tuli aamu - ruusunpunainen valo
täytti ruumiini kuin kuultavan astian.
Sydämeni putosi maahan
kuin murskattu kukka.
Tuli päivä - katselin hymyillen
haaltuneita lehtiä pienten jalkain juuressa.
Minulla oli ollut sydän.
Saanko kysyä, epäilikö hän sinua asioista?
Miksipä et saisi. Epäili. Ihan kaikesta mahdollisesta. Mikään epäilys ei ollut totta. Se, mitä hänelle annoin ei riittänyt ja jokaisen kulman takana vaani petos. Surullisinta tässä on se, että olin täysin ja yksinomaan omistautunut hänelle. Ihan koko ajan, ilman ainoata poikkeusta. Mutta hänen kuvitelmissaan olin petollinen, katala huijari. Olen paljon asiaa miettinyt, ja jostainhan tuollainen pelko ja epäily lähtee. Onko se sitten oma käytös ja/tai tunteet joita heijastaa toiseen. Epävarmuus. Tai jotain muuta. Mutta onkohan mitään niin surkeaa kuin se, että elämänsä toiselle omistavasta ihmisestä tehdään mielikuvituksessa kamala ihmisen irvikuva, etkä voi itse asialle _yhtään mitään_ :-( ?
Jatkan elämääni tietäen, että löydän joskus ihmisen, joka osaa arvostaa sitä mitä voin tarjota. Se ei ole kuu taivaalta, mutta ainakin se on parisuhde, jossa minua ei tarvitse pelätä. Odotan sitä päivää kun voin kokea luottamuksen, molemminpuolisena ja järkkymättömänä. Romantikkona edelleen luulen, että niinkin voi elämässä olla.
Olen kokenut jotain vastaavaa joka jotenkin muistuttaa tarinaasi, mutta silti ei kuitenkaan. Itse olin alkavassa suhteessa joka tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Jokin tuntui kuitenkin oudolta enkä saanut siitä koskaan selkoa. En usko että mua olisi petetty sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta monesta pienestä petymyksestä ja lunastamattomasta lupauksesta kasvoi yksi iso harmaa möykky. Sitten kun hän laittoi sen päälle pienen pienen valheen, tiesin etten voisi koskaan enää olla varma siitä voinko luottaa häneen. En voinut laskea sellaisen varaan. En omien kokemusten jälkeen enää kestäisi niin hataraa luottamusta.
Uskon silti että ehdin rakastua häneen ja hyvästijättö teki todella kipeää. Mutta minulla ei ollut enää vaihtoehtoja.
En tiedä mikä sinun tarinasi on. Sanot että olit luotettava mutta silti sinua epäiltiin. Luottamusta voi murentaa niin monin tavoin. Toivon silti ettei teidän tarina loppunut väärinkäsitysten vuoksi tai sellaisten asioiden vuoksi jotka olisi voinut selvittää. Voihan se ehkä kuitenkin olla niinkin että meitä molempia odottaa joku joka on vielä parempi ja joku kaunis päivä nämäkin menneet suhteet ovat vain hailea muisto joka opetti meille jotain tärkeää.
Voimia taipaleellesi, aika haalista ja joku päivä olet taas valmis rakkauteen. Toivon sinulle hyvää ja voimia jatkoon, vaikutat mukavalta ihmiseltä.
Kuulostaa liian tutulta. Toivon että olet eri ihminen. Minun suhde kaatui kuvitelmiin valheista ja väkisin kaivettuun osoitukseen minun kelvottomuudesta. En ole koskaan törmännyt vastaavaan. Luulen että tällä ihmisellä tulee olemaan kylmä tulevaisuus sen huomaamisessa, että hän todella menetti ihmisen, joka oli luotettava ja sitoutunut suhteeseen. Siinä vaiheessa kun sen huomaa, miten toimii muut ihmiset ja miten sitä kuviteltua petosta voi löytää mistä ja kenestä vain, niin minä olen jo kaukana poissa.
Annan itseni seuraavaksi ihmiselle, joka ymmärtää minua ja mun arvon. Hän ei sitä tehnyt ja saa nyt etsiä täydellisen ihmisensä ja kokea mitä maailmalla on tarjota.
En selkeästi ole se ketä ajattelet. En missään vaiheessa kaivellut hänen kelvottomuutta, päinvastoin, hän on ihmisenä todella ihana ja yritin saada meidän jutun toimimaan. Mutta meidän tavat toimia ja elää suhteessa eivät vaan menneet yksiin.
Minun pettymykset olivat ihan konkreettisia asioita jotka sanottiin ääneen, mutta jätettiin toteuttamatta, unohdettiin tai ei käsitelty lainkaan. Ja kyllä oli selkeitä valheitakin, niitä en voi kuvitella, koska koin ne itse.
Olen kanssasi samaa mieltä että joku menetti luotettavan ja suhteeseen sitoutuvan ihmise. En halua, enkä aio alkaa sättimään ketään. Katkeruus on paha tunne ja se pitää pahaa oloa yllä. Petosta voi tosiaan olla kenessä vaan, siinä olet oikeassa. Ne helmet, tai se yksi ainoa helmi, pitää vaan etsiä.
Itse aion katsoa eteenpäin koska uskon että minua varten on jossain joku joka haluaa minut tällaisena kuin olen. Hienoa että sinäkin ajattelet niin!
Lisään vielä että olen minäkin ajoittain vihainen ja pettynyt. Tekee pahaa huomata ettei rakastettu tarpeeksi, jos se rakkautta oli alkuunkaan. Olen itkenyt paljon ja toisinaan edelleenkin kouraisee todella syvältä. Tämä tarina sattui ja sattuu vieläkin kun ajattelen sitä. Täytyy vaan jatkaa matkaa ja yrittää jaksaa. Kaikkea ei voi saada ja näin kävi tässä tapauksessa. Tsemppiä sinullekin!
Kuulostaa tutulta. Yritin itse kaikkeni että olisin saanut toisen osapuolen ymmärtämään, mille hyvä suhde perustuu mutta hänellä oli ja varmasti tulee aina olemaan omat prioriteetit ja itsekkäät tarpeet. Halusi kaiken mutta ei antanut sitä takaisin mitä itse tarvitsin. Petyin syvästi. Aika parantaa. En aio tätä palstaa enempää tällä asialla kyllästää, ja jätän muutenkin taakseni sen miksi en kelvannut. Itsekkäälle ihmiselle löytyy varmasti vastinkappale joka rakastaa ilman että hänen tarvitsee tehdä oma osuutensa. Mulle se ei riitä, enkä usko että riittää kellekään joka toista oikeasti rakastaa.
Hyvä että sain kirjoittaa tänne tunnoista ja näkyy olevan monen muunkin kohtalo. Nyt jätän tämän anonyymin palstan taakseni ja keskityn elämään tuolla maailmassa. Uutta kohti :-)!
Eli luottiko hän sinuun?
Ainakaan minä en luottanut. Nimenomaan siitä oli kyse.
Tapahtuiko kaikki irl vai täällä palstalla?
sinusta minä välitän vaikka en ole hän. muista se ystävä.
Kauniita ajatuksia mutta eikö pahinta ole se ettei se jota eniten rakastit pidä tunteitasi minään. Vapaudut tunteestasi vielä ja sitten huomaat ettei nainen ollutkaan sitä mitä kuvittelit.
Mistä muuten tiedät, että kaivattusi tietää 100varmasti ikäväsi kohdistuvan häneen?
Ethän ole oululainen?
Aloittaja, kirjoituksesi on kuin minun kynästäni. Olen kokenut aivan saman ja koen edelleen. Eivät nämä tunteettomat ymmärrä mitä ovat meille aiheuttaneet. Toiset täällä vaan sattuvat olemaan herkempiä, kuin toiset. Yritä jaksaa ja etsiä niitä ilonaiheita elämän yksinkertaisista ja pienistä asioista. Kukka kasvaa täyteen mittaansa kun jaksat jutella sille ja antaa valoa ja ravintoa.
Tutustuin viime syksynä mieheen, jonka tapasin 2 kertaa. En ymmärrä kyllä yhtään, että miksi tapasin, alun alkaenkin jokin tökki ja pahasti. Hän oli ailahtelevainen teoissaan ja puheissaan mutta kuitenkin sanoi rakastavansa minua ja meidän suhteen olevan kuin elokuvasta -haloo! Kyseli rakastanko myös ja yritti väkisin syöttääminuun ajatuksia ja tunteita, joita ei herännyt. Hän pommitti minua koko ajan viesteillä ja painosti minua samaan ja suuttui kun en vastaillu ja sanoi, että vaadin häneltä mutten itse anna mitään. En koskaan vaatinut häneltä mitään. Hänen käytös oli tasapainotonta ja tunteensa ylimitoitettuja. Oli hirveän stressaavaa minulle se loputon rakkauden tunnustelu yms, joille ei mielestäni ollut mitään pohjaa. Estin hänet fbssä ja whats appissa ja toivon, etten koskaan törmää häneen. Luonnollisesti en kerro kaikkea tässä mutta hän piti omia kuvitelmia totena ja väitti suuhuni sanoja, joita en koskaan ollut sanonut ja tämä kaikki tapahtui alle kuukaudessa..