Vilpittömän kristityn harras toive on, että veljet ja sisaret voisivat keskustella asiallisesti ja kiihkottomasti. Meidän pitäisi saada esille kaksi asiaa. Totuus, niin että se, joka on arka, pelokas ja monella tavalla horjuva, voisi saada uskolleen kiusauksissa, koettelemuksissa ja myös kaikelle tekemiselleen vankka pohja. Silti Kristus opettaa meitä säilyttämään malttimme ja rakastamaan jokaista, jopa sitä, joka meidän mielestämme on vihollinen tai muuten inhottava ihminen.
Raamattu opettaa (Ef. 4:11-20), että meidän tulee kasvaa ymmärryksessä, mutta pahassa olla lapsia, ja opettaa käyttämään Jumalan sanaa kaikessa viisaudessa (Kol. 3:16), ja tutkimaan Jumalan tahtoa (Room. 12:2).
Tällä foorumilla on esitetty uutta ehtoolliskäytäntöä puolustavilta useita kysymyksiä, mutta vastauksia ei ole saatu. Päinvastoin, reaktiot ovat olleet usein ikäviä ja murheellisia, tosin poikkeuksiakin on.
Ihmiselle, jonka asia lepää heikolla pohjalla on tyypillistä reagoida epäasiallisesti. Hengellisessä mielessä se tarkoittaa epäkristillistä käytöstä tai kielenkäyttöä. Vertailukohtia tällaiselle käytökselle voi hakea arkielämästä. Jos koira on arka, se haukkuu pontevasti kun varas on kaukana, mutta luikkii häntä koipien välissä pakoon, kun varas tulee lähelle. Henkilö, joka omaa heikon itsetunnon joutuu pönkittämään egoaan ulkonaisilla tehokeinoilla, kuten uhoamalla ja nolaamalla toisia. Sodassa arkajalka taistelun ankarassa tiimellyksessä joutuu pelon valtaan, hän voi ampua kyllä paljon, mutta ilman mitään suuntaa ja päämäärää, tai hänkin voi luikkia tiehensä.
Tyypillistä heikoilla olevan henkilön käyttäytyminen on sellaista, että hän asiakysymysten ratkomisen käydessä ylivoimaiseksi käy kiinni henkilöön. Eli hän käy vastustajaksi mieltämänsä ihmisen henkilökohtaisten ominaisuuksien tai lankeemusten kimppuun. Kun asiaosaaminen (substanssi) loppuu, täytyy turvautua likaisiin temppuihin. Heikoilla olevan tahon viimeinen oljenkorsi on käyttää retoriikkaa tai haukkumista, parjaamista, pilkkaamista, pelottelua, uhkailuja, auktoriteetteihin tai joukkoihin vetoamista tai ympäripyöreitä itse asiaa sivuavia meriselityksiä. Kiusaajilla on taipumus turvautua vahvemman oikeuteen ja joukkovoimaan. Yksin hänkään ei ole mitään. Hän voi kerskua uudestisyntymisellään ja uskollaan, mutta tiukan paikan tullen niistä ei olekaan apua.
Kaikkein traagisinta on esimerkki sielunvihollisesta. Sielunvihollinen tietää, mikä on ihmisen heikon kohta, se on se kuuluisa akilleen kantapää. Se sama, johon Jumala sanoo käärmeen pistävän vaimon siementä, tilanteessa, jossa sen pää eli valheellinen käsityskanta on murskattu. Se tarkoittaa sitä, että paholainen käy kristityssä kaikken arimpaan kohtaan, eli hänen heikkouksiinsa, synteihinsä ja lankeemuksiinsa. Kristitty voi langeta samaan keinoon. Kun hän ei saa tahtoaan ja kestämättömiä mielipiteitään läpi, hän ryhtyy sanoessaan ettet voi olla oikeassa osoittamaan, että olet tuollainen ja langennut tuossa ja tuossa. Otammeko omientuntojemme syyttäjästä esimerkkiä? Historiasta on opittu se, että sodassa hyökkäävä osapuoli yleensä häviää sodan. Näin siksi, että hän tiedostaa hyökänneensä aiheetta viattoman kimppuun ja aiheuttaneen hänelle vahinkoa. Siksi sodan käydessä ankaraksi syyllinen osapuoli menettää rohkeutensa ratkaisutaisteluissa ja joutuu viimein häviölle. Tämä on Jumalan tapa tehdä tuomioita historiassa.
Jokainen voi henkilökohtaisesti Jumalan edessä ja käsi sydämellä miettiä, onko tällainen toiminta Kristuksen rakkauden ja totuuden mukaista. Kristityn pitää olla valmis seisomaan asiansa takana, kohtaamaan tosiasiat sellaisenaan ja käsitellä ongelmat rehellisesti ja avoimesti kuin mies. Ja myöntää olevansa väärässä, jos niin osoittautuu, eikä kiemurrella tilanteessa, jossa omat ihmisperäiset aseet käyvät tylsiksi.
Raamattu opettaa (Ef. 4:11-20), että meidän tulee kasvaa ymmärryksessä, mutta pahassa olla lapsia, ja opettaa käyttämään Jumalan sanaa kaikessa viisaudessa (Kol. 3:16), ja tutkimaan Jumalan tahtoa (Room. 12:2).
Tällä foorumilla on esitetty uutta ehtoolliskäytäntöä puolustavilta useita kysymyksiä, mutta vastauksia ei ole saatu. Päinvastoin, reaktiot ovat olleet usein ikäviä ja murheellisia, tosin poikkeuksiakin on.
Ihmiselle, jonka asia lepää heikolla pohjalla on tyypillistä reagoida epäasiallisesti. Hengellisessä mielessä se tarkoittaa epäkristillistä käytöstä tai kielenkäyttöä. Vertailukohtia tällaiselle käytökselle voi hakea arkielämästä. Jos koira on arka, se haukkuu pontevasti kun varas on kaukana, mutta luikkii häntä koipien välissä pakoon, kun varas tulee lähelle. Henkilö, joka omaa heikon itsetunnon joutuu pönkittämään egoaan ulkonaisilla tehokeinoilla, kuten uhoamalla ja nolaamalla toisia. Sodassa arkajalka taistelun ankarassa tiimellyksessä joutuu pelon valtaan, hän voi ampua kyllä paljon, mutta ilman mitään suuntaa ja päämäärää, tai hänkin voi luikkia tiehensä.
Tyypillistä heikoilla olevan henkilön käyttäytyminen on sellaista, että hän asiakysymysten ratkomisen käydessä ylivoimaiseksi käy kiinni henkilöön. Eli hän käy vastustajaksi mieltämänsä ihmisen henkilökohtaisten ominaisuuksien tai lankeemusten kimppuun. Kun asiaosaaminen (substanssi) loppuu, täytyy turvautua likaisiin temppuihin. Heikoilla olevan tahon viimeinen oljenkorsi on käyttää retoriikkaa tai haukkumista, parjaamista, pilkkaamista, pelottelua, uhkailuja, auktoriteetteihin tai joukkoihin vetoamista tai ympäripyöreitä itse asiaa sivuavia meriselityksiä. Kiusaajilla on taipumus turvautua vahvemman oikeuteen ja joukkovoimaan. Yksin hänkään ei ole mitään. Hän voi kerskua uudestisyntymisellään ja uskollaan, mutta tiukan paikan tullen niistä ei olekaan apua.
Kaikkein traagisinta on esimerkki sielunvihollisesta. Sielunvihollinen tietää, mikä on ihmisen heikon kohta, se on se kuuluisa akilleen kantapää. Se sama, johon Jumala sanoo käärmeen pistävän vaimon siementä, tilanteessa, jossa sen pää eli valheellinen käsityskanta on murskattu. Se tarkoittaa sitä, että paholainen käy kristityssä kaikken arimpaan kohtaan, eli hänen heikkouksiinsa, synteihinsä ja lankeemuksiinsa. Kristitty voi langeta samaan keinoon. Kun hän ei saa tahtoaan ja kestämättömiä mielipiteitään läpi, hän ryhtyy sanoessaan ettet voi olla oikeassa osoittamaan, että olet tuollainen ja langennut tuossa ja tuossa. Otammeko omientuntojemme syyttäjästä esimerkkiä? Historiasta on opittu se, että sodassa hyökkäävä osapuoli yleensä häviää sodan. Näin siksi, että hän tiedostaa hyökänneensä aiheetta viattoman kimppuun ja aiheuttaneen hänelle vahinkoa. Siksi sodan käydessä ankaraksi syyllinen osapuoli menettää rohkeutensa ratkaisutaisteluissa ja joutuu viimein häviölle. Tämä on Jumalan tapa tehdä tuomioita historiassa.
Jokainen voi henkilökohtaisesti Jumalan edessä ja käsi sydämellä miettiä, onko tällainen toiminta Kristuksen rakkauden ja totuuden mukaista. Kristityn pitää olla valmis seisomaan asiansa takana, kohtaamaan tosiasiat sellaisenaan ja käsitellä ongelmat rehellisesti ja avoimesti kuin mies. Ja myöntää olevansa väärässä, jos niin osoittautuu, eikä kiemurrella tilanteessa, jossa omat ihmisperäiset aseet käyvät tylsiksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaikkein paras esimerkki suunnan muutoksesta oli Saul, joka vainosi raa'asti Jeesuksen opetuslapsia. Se oli murroksen aikaa, Jumala oli asettanut Lakiliiton ja siihen liittyvän temppelijärjestelyn (esikuva todellisesta temppelistä, jossa Jeesuksen veren kautta sovitetaan todella Aadamin uskovien jälkeläisten synnit). Siksi vaikka Saul vainosi näitä, hän toimi vastoin nyt paljastunutta uutta kristillistä järjestystä, Jeesus oli täyttänyt Lain ja kuolemallaan teki sen vanhentuneeksi. Uusi liitto oli astunut voimaan ja se oli nyt Jumalan hyväksymä, vaikka Jerusalemin temppelissä vielä suoritettiinkin uhrimenoja Lain mukaan. Ne eivät olleet enää Jumalan hyväksymiä, Laki oli vanhentunut. Vaikka siis Saul oli vainooja, hän oli vilpitön, ja uskoi vilpittömästi, että nyt nämä Jeesuksen seuraajat olivat poikenneet pois totuudesta. Mutta Herra Jeesus puhui hänelle kirkkaudesta ja se johti Saulin näkemään todellisen tilanteen muutoksen. Hän tunnusti, että hän oli ollut tietämätön ja että hän oli vähäisin kaikista, koska oli vainonnut totuutta. Hänestä tuli voimallinen kansojen apostoli Paavali.
Tätä ei voi suoranaisesti yhdistää aiheeseen, mutta se osoittaa, miten jännittäviä vaiheita ja ihmiskohtaloita Raamattu sisältää ja että Jumala näkee sydämen. Ihminen näkee sen, minkälaiselta toinen näyttää, mutta Jumala näkee sydämen, joka on salassa.
juuri näin,otetaan rauhallisesti annetaan niiden jotka haluavat käydä, ehtoollisella kirkossa,ja niiden jotka haluu käydä ruksalla.Ja lopetetaan asian vatvominen.
Lapinlikkaa on oikeassa. Ne jotka haluavat nauttia ehtoollisen rukoushuoneella, annettakoon heille siihen mahdollisuus. Kukaan ei ole koskaan estänyt ketään nauttimasta ehtoollista kirkossa, eikä tule jatkossakaan estämään.
Ne jotka ottivat Helsingin päätöksen rauhallisesti, eivät ole syynä tilaanteeseen, mikä on syntynyt. Syynä syntyneeseen tilanteeseen ovat Tapani Ihalainen ja kaikki ne jotka alkoivat selvittelemää asiaa netissä, lehtienpalstoilla ja kirkon pappien sekä piispojen kanssa. Monet heidän esittimänsä asiat on osoittautuneet valheiksi, joten mitään esteitä omalle ehtoolliselle ei ole.
Syy vastarintaan löytyykin jostakin muualta kuin esitetystä asioista. Kapinallisten kirjoitusta on tullut esille raha, pilkkanimet ja rakkaus ja kiintymys kirkkoon, sen musiikkiin ja laveampaan evankeliumiin yms.
Tämä on vihollisen juoni. Oma valvominen jää vähemmälle, kun syyttelee vain toisia, vai onko kaikilla edes ollutkaan mitään valvomista?
Olen kyllä havainnut ,että sinulla on teräviä kysymyksiä , mutta oikeesti sinä.
et halua asettaa oikeita vastauksia , vaikka niitä sinulla varmasti olisi , Niin miksi
pitää olla kahden laista taakkaa. Tarkoitan tällä sitä , että tiukis on tiukkis mutta'
missään ei sanota että meidän pitää olla kuin tiukkis .
,
Tarkoitan täälä sitä että he on ottaneet sellaisen Roolin ,ja luulee että se on ainoa
tie autuuteen , vaikka sen kyllä Raamattu kieltää , sitä ei haluta úskoa ,vään kehite-
tään moonia sepustuksia joilla voitaisiin ,oikea uskovainen kan´mmeta sivuun .
.
Me , jotka emme voi sietää Sakramentin ottajia ,varsinkaan " omiinkäsiin "koska meistä se tuntuu rienanakselta , ja heistä meissä on monta vaivaa ,eikö näistä .
pitäisi päästä' yhteisymmärrykseen , siis keskusteluja ja keskusteluja .
.
Niissä asia ei etene koska ,Jääräpäisyys on iskenyt , ei kuunnella ,ei kommenttiakan .
Vaan me ,olemme sanoneet et sakramentti tulee SE TULEE. varmaan arvasit kuka
nyt niuhotti. Tämä EI korjaannu ENNEN kun saarnaajat tekevät parannuksen .
.
Ja kaikki tuikasti vaativat poikotoidaan 3 vuodeksi ja 1 pv,
.
Toinen asia Lappi ei voi olla lutto paikka ,jos siell äei ole parenpaa kuin tänään.
.
kun siitä on erottu alkaa vasta juhla vuosi ,kuin ennen Israelissa . Silloin siellä
oli 7 vuosiviikkoa eli 49 vuotta sellaista elämää kuin silloin oli ja se juhla vuosi
oli 50:n Tästä voisi päätellä jotain.,
Ajatteleeko nykyiset vanhimmat sitä yhtään millaiseen eristäytyneeseen porukkaan ovat johtamassa nuorisoa ja tulevia sukupolvia ,vai ajattelevatko vain itseään,kun ei iäkkään mukaan ole enää,kuin puolineljännestä jäljellä ,tällä toiminnalla erottaumalla kirkon toiminnasta ollaan menossa sivuraiteille siltä tieltä mitä vanhat saarnaajat ovat saarnanneet,kun meillä on kuninkaat holhoojina ja kuningattaret imettäjinä saamme kirkon suojassa vapaasti kokoontua,Näin on saarnanneet nekin saarnaajat,jotka nyt ovat ottamassa sakramentit omiin käsiin,mistä nyt ovat saaneet sellaisen ylösvalaistuksen,että piispoja ja pappeja ei tarvitse kuunnella.
Voi teitä, te armon penikat, jos ette voi riitelemättä ja tappelematta olla! Koska ei ole enää yhtään kousin (kurin) pitäjää, niin tulevat Jatunin hurtat teidän päällenne ja repivät teitä kappaleiksi, vielä ryöstävät teiltä niitä muruja, kuin te saitte Herran pöydältä. Kyllähän te olette nähneet, kuinka yksi penikka laskee itsensä armon alle, koska yksi iso hurtta karkaa hänen päällensä. Mutta jos kaikki penikat yksimielisesti karkaisit yhden ison hurtan päälle, voisit he kukatiesi henkensä pitää.
Mutta jos penikat rupeavat keskenänsä tappelemaan, niin tulevat Jatunin hurtat samaan kimppuun. Ja niinkuin koirain tapa on: joka kerran alle joutuu, sen päälle kaikki karkaavat, olkoon se viatoin eli syypää. Yksi pään ja toinen hännän puolesta purevat, kiskovat ja raatavat sitä raukkaa, joka alle on joutunut. Ja sentähden sanon minä teille jo edeltäpäin, te armon penikat: Jos ette ole sovinnossa, niin tulevat Jatunin isot hurtat ja tekevät teistä lopun.
Pitäkäät aina muistossa, mitä Vapahtaja sanoi opetuslapsillensa ennenkuin hän jätti heidät: Uuden käskyn minä annan teille, että te rakastaisitte teitänne keskenänne.
Tässä pieni osa hyvästijättösaarnasta kaaresuvannon seurakunnalle
2 Sunnuntaina paastosta 1849
Neljäs tutkistelemus: Meidän pitää viimeiseksi katseleman, kuinka armon penikat kaipaavat sitä, joka heitä on ruokkinut. Mutta tämä paikka on niin hellä, ettei sitä ole hyvä mainita. Että penikat kaipaavat sitä, joka heitä on ruokkinut, se nähdään siitä, että he istuvat tien vieressä ja odottavat ja katsovat sinnepäin, kuhunka heidän ruokkijansa meni, ja ikävöitsevät ja vaikealla äänellä surkuttelevat. Mutta ilmanki yksi Isä taivaassa kuulee heidän äänensä ja ruokkii heidän sielujansa, koska nälkä tulee.
Kukapa on tähänkään asti ruokkinut ja ylöspitänyt heidän sielunsa, muu kuin se taivaallinen Herra Jeesus, joka kuulee kaikkein köyhäin, viheliäisten ja alaspainettuin huokaukset. Ja mihinkäpä muualle on orpolasten turva, kuin sen taivaallisen Isän tykö, joka on isä kaikkein ylitse, kuin Isän nimellä mainitaan taivaassa ja maan päällä.
En suinkaan minä ole heitä ruokkinut eli ylöspitänyt, vaan se, joka kaarneen pojat ylöspitää, se antaa myös pääskyisille ja tiaisille heidän elatuksensa. Armon penikat vinkuvat ensin, koska he kaipaavat sitä, joka heitä ruokkinut on, mutta viimein he menevät johonkin loukkoon, panevat päänsä toinen toisensa päälle ja vinkuvat siellä. Minä toivon kuitenki, että taivaallinen Armahtaja, joka antoi Kananean vaimolle muutampia armon muruja, armahtaa myös näitä armon penikoita, ja antaa heille jonku palaisen, niinkuin myös kova nälkä käskee heitä itse alkaa hakemaan jotaki syötävätä.
Ja koska nyt lähestyy se aika, että meidän pitää erkaantuman, että minun täytyy mennä, kuhunka Isäntä on määrännyt, nimittäin muita varkaita haukkumaan, niin täytyy minun jättää nämät armon penikat Isän haltuun siinä uskalluksessa, ettei hän anna heidän nälkään kuolla. Sillä jos hän antaa ruoan kaarneen pojille, koska he alkavat hänen tykönsä huutamaan, vissimmästi hän antaa ruoan tiaisille ja pääskyisen pojille ja armon penikoille, koska he nälän tähden vinkuvat.
Jääkäät siis hyvästi Isän haltuun, kaikki armon penikat. Jääkäät hyvästi, kaikki tiaiset ja pääskyisen pojat. Se armollinen Herra Jeesus varjelkoon teitä haukan kynsistä ja ruokkikoon teitä hyttyisillä. Jääkäät hyvästi, Jeesuksen karitsat, jotka ylimmäinen paimen on temmannut raatelevaisen suden hampaista. Herra Jeesus vieköön teitä parhaalle laitumelle ja ruokkikoon teitä parhailla vainioheinillä, koska talvi tulee.
Jääkäät hyvästi, te pienet maitojyvät, jotka olette vielä kasvamassa Jumalan pellossa. Antakoon siementen Herra hyvän ja soveliaan ilman, että tulisitte täytetyksi ruoalla, ennenkuin pakkainen tulee, että te tulisitte kauniimmaksi eloksi ja nisun jyväksi, joita elomiehet kokoavat aittaan. Varjelkoon elon Herra tämän pikku peltopalaisen lumisateesta ja rajuilmasta, ettei pakkainen panis näitä maitojyviä ennenkuin elonaika tulee!
Jääkäät hyvästi, te vastasyntyneet lapset, joita se taivaallinen Vanhin on vasta synnyttänyt suurella tuskalla ja veren vuodatuksella. Jääkäät hyvästi, te vasta syntyneet lapset, jotka makaatte ja parutte tämän maailman kylmän lattian päällä. Nostakoon Vanhin teitä ylös tämän maailman kylmän lattian päältä, pesköön puhtaaksi elämän vedellä ja kääriköön puhtaisiin liinavaatteisiin ja painakoon teitä rintaansa vasten, pankoon rintansa parkuvaisten lasten suuhun, että he heittäisit parkumasta ja ilolla katselisit synnyttäjänsä päälle.
Jääkäät hyvästi, kaikki talvitiaiset ja kesäpääskyiset. Se taivaallinen Vanhin, joka antaa kaarneen pojille ruokaa oikealla ajalla, koska he hänen tykönsä huutavat, antakoon teille maitoa, voita ja hunajata, koska teille nälkä tulee, ja suojelkoon teitä ja varjelkoon kaikki pienet tiaiset haukan kynsistä.
Jääkäät hyvästi, te pulmukaiset ja satakieliset, jotka olette yksinäiselle matkamiehelle laulaneet ja visertäneet kalliissa puussa. Antakoon Jumala armonsa, että minäkin saisin kuulla pulmukaiset ja satakieliset visertävän Jumalan ja Karitsan edessä taivaan valtakunnassa, ja elämän puussa veisaavan uutta virttä!
Rukoilkaat te myös minun edestäni, joka olen niinkuin yksinäinen lintu oksan päällä, että se armollinen Herra Jeesus antais minulle voimaa ja rohkeutta huutamaan kaikille eksyväisille matkamiehille, että he pyörtäisit takaisin elämän tielle, ja kaikille murheellisille ja alaspainetuille, että he nostaisit päätänsä ylös synnin unesta ja huutaisit: "Herra Jeesus, armahda meidän päällemme!" Amen.
Tässä vielä saarnan loppu osa
Kyllä onkin Ihalaisen "poika" päässyt isoon rooliin, kun on koko esikoisliikkeeseen saanut kumppaneineen kirjotuksillaan näin suuren mullistuksen aikaan. Uskon vakaasti, että häntä pitää enemmänkin kiittää ja kannustaa,kuin pilkaten väheksyä. Hänellä & kumpp.on sydämessään valtava huoli hengellisen kotinsa tilasta, jossa mellastavat täysin oudot opetukset vieden suurta joukkoa harhapoluille. Hän on enemmänkin uskonpuhdistaja kuin herätysliikkeen hajoittaja. Totuuden tuojia tarvitaan, sillä valitutkin tulevat viimeisinä aikoina eksytetyíksi. Sakramentit ovat suuria kysymyksiä, ja sen toiminnan muuttaminen ei saakaan olla vain pienen porukan päättämä asia. Aina on painotettu,kuinka toimintaa ja tapoja ei tässä kristillisyydessä tule muuttaa - mutta upps ! kuinkas nytten meinaa käydäkään ? Eikö nuoriso, jota on SK:nkin haastattelujen mukaan valtaenemmistö essuista, yhtään hämmästele sitä katoa, mikä on käynyt keski-ikäisten ja vanhempienkin seuroissa kävijöitten kohdalla ?Jotain ihan pikkuasiaa suurempaa on nyt seurakunnassa tapahtunut. Herra meitä kaikkia hoitakoon kuitenkin perille asti.
Ehtoollisia voivat sitä haluavat viettää omana aikanaan rukoushuoneilla. Onhan tosiaan rukoushuoneita annettu esim. keuhkojen röntgen kuvaukseen, silloin kun niitä vielä tehtiin koko kansalle.
Sitä ei saa kuitenkaan yhdistää herätysliikkeeseen, joka on koko olemassaolonsa aikana ollut kirkon sisäinen herätysliike ja siten kirkkolain alainen yhdistys.
Ei pidä omista itsekkäistä lähtökohdista pyrkiä saamaan herätysliikkettämme irti kirkosta, koska kirkko tosiaankaan ei ole julistanut meitä pannaan. Me olemme kirkon sisäinen herätysliike ja kirkossa on silloin eläviä kristityitä jäseninä, eihän sellaista voi kuolleeksi sanoa.
Jokainen irja ja kari vastaa itse teoistaan ja puheistaan. Samalla perusteellahan voisi meikäläisyydestäkin erota, kyllä täälläkin monenlaista tossunpyörittäjää löytyy.