Ujous = Ujoudessa on kyse nimenomaan ensireaktiosta uusien ihmisten seurassa. Ujona pidetty ihminen saattaa olla tuttujen seurassa hyvinkin toisenlainen, vilkas ja puhelias.
https://www.nyyti.fi/tietoa/ujous/
Itse olen aina ollut tempperamentiltani ujo, mutta aikuisuudessa se oli aika huomaamatonta. Nyt viimeisinä vuosina se itseluottamuksen laskun seurauksena on tullut esille jälleen näkyvämmin.
Viimeiset vuodet olen välillä kokenut ahdistusta katsellessani ympärilläni olevia ihmisiä. Kaikki niin itsevarmoja..Kyyneliä joutunut pidätteleen itse kun muistan ajan josta ei edes montaa vuotta (kolme) kun vielä olin itsevarmempi ja rohkea ja nyt kaikki se joka silloin oli helppoa on niin vaikeaa. Slloin itseluottamukseni katosi ja ujous tempperamentissani alkoi hallitseen.
Minua luonnehditaan nykyään uudessa paikassa kuin paikassa "ujon oloinen rauhallinen ihminen. Epävarma itsestään ja osaamisestaan. Tarvitsee rohkaisua"
Niin... sellainen kuvaus minusta tuli kun olin lapsi ja teini, mutta nyt se kuvaus on palannut. Minusta tuntuu että, lapselta suvaitaan ujoutta ja arkuutta, mutta aikuisessa se piirre muita ärsyttää tai ihmiset ei osaa suhtautua ujoon ja epävarmaan aikuiseen.
Ehkä liikun ulospäin suuntautuneiden maailmassa tai sitten uraputkeen pääsee kiinni vain tuollaiset ihmiset, Ujohkot katoaa jonnekin työttömyyskortistoihin tai häviää työhön jossa he eivät ihmisiä näe.
Hyvin minut tuntevathan minua harvemmin luonnehtii ujoksi koska, muutun itsekseni kun alan tunteen oloni kotoisammaksi ja tilanne on tutumpi... mutta uusissa tilanteissa tuntuu että ulkopuoliset ei ymmärrä ujon tempperamenttia ja sitä miten ujompi käyttäytyy. Pitäisi olla niin itsevarma heti.
Ujon tempperamentilla sitä välillä miettii onko lokeroa edes tehty sellaisille joilla se uuteen sopeutuminen kestää pidempään ja jotka "puhkeaa kukkaan" hitaammin eli muuttuu omaksi itsekseen hitaammin?
Ujohkoa pidetään heikkona, puolususkyvyttömänä, avuttomana, osaamattomana.
Aliarvioidaan.Olen kokenut tuon niin monesti. Olen myös nähnyt ne ihmettelevät ilmeet kun se aluksi ujo onkin noussut parissa kuukaudessa menestyjäksi ja asiat itsevarmoin ottein hoitavaksi, puheliaaksi ja hyvinkin rohkeaksi. "kotiutuminen" vai vie ujolla tempperamentilla kauemman jos edessä uusi tilanne.
Hän tulee kuorestaan hitaampaa pois.. ujo ei silti ole mikään "päältä käveltävä" ja jos sitä ei ole ymmärtänyt niin se ehkä on yllätys sitten kun se ujo tulee sieltä kuorestaan..
https://www.nyyti.fi/tietoa/ujous/
Itse olen aina ollut tempperamentiltani ujo, mutta aikuisuudessa se oli aika huomaamatonta. Nyt viimeisinä vuosina se itseluottamuksen laskun seurauksena on tullut esille jälleen näkyvämmin.
Viimeiset vuodet olen välillä kokenut ahdistusta katsellessani ympärilläni olevia ihmisiä. Kaikki niin itsevarmoja..Kyyneliä joutunut pidätteleen itse kun muistan ajan josta ei edes montaa vuotta (kolme) kun vielä olin itsevarmempi ja rohkea ja nyt kaikki se joka silloin oli helppoa on niin vaikeaa. Slloin itseluottamukseni katosi ja ujous tempperamentissani alkoi hallitseen.
Minua luonnehditaan nykyään uudessa paikassa kuin paikassa "ujon oloinen rauhallinen ihminen. Epävarma itsestään ja osaamisestaan. Tarvitsee rohkaisua"
Niin... sellainen kuvaus minusta tuli kun olin lapsi ja teini, mutta nyt se kuvaus on palannut. Minusta tuntuu että, lapselta suvaitaan ujoutta ja arkuutta, mutta aikuisessa se piirre muita ärsyttää tai ihmiset ei osaa suhtautua ujoon ja epävarmaan aikuiseen.
Ehkä liikun ulospäin suuntautuneiden maailmassa tai sitten uraputkeen pääsee kiinni vain tuollaiset ihmiset, Ujohkot katoaa jonnekin työttömyyskortistoihin tai häviää työhön jossa he eivät ihmisiä näe.
Hyvin minut tuntevathan minua harvemmin luonnehtii ujoksi koska, muutun itsekseni kun alan tunteen oloni kotoisammaksi ja tilanne on tutumpi... mutta uusissa tilanteissa tuntuu että ulkopuoliset ei ymmärrä ujon tempperamenttia ja sitä miten ujompi käyttäytyy. Pitäisi olla niin itsevarma heti.
Ujon tempperamentilla sitä välillä miettii onko lokeroa edes tehty sellaisille joilla se uuteen sopeutuminen kestää pidempään ja jotka "puhkeaa kukkaan" hitaammin eli muuttuu omaksi itsekseen hitaammin?
Ujohkoa pidetään heikkona, puolususkyvyttömänä, avuttomana, osaamattomana.
Aliarvioidaan.Olen kokenut tuon niin monesti. Olen myös nähnyt ne ihmettelevät ilmeet kun se aluksi ujo onkin noussut parissa kuukaudessa menestyjäksi ja asiat itsevarmoin ottein hoitavaksi, puheliaaksi ja hyvinkin rohkeaksi. "kotiutuminen" vai vie ujolla tempperamentilla kauemman jos edessä uusi tilanne.
Hän tulee kuorestaan hitaampaa pois.. ujo ei silti ole mikään "päältä käveltävä" ja jos sitä ei ole ymmärtänyt niin se ehkä on yllätys sitten kun se ujo tulee sieltä kuorestaan..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ujot ihmiset yleensä fiksuja, kuuntelevat ensin ja katselevat, ennen reagointia. Pitäisin ennemminkin selviytyjätyyppinä.
Ujot on kuulemma ihan petoja sängyssä ;)
Niinpä, nukahtavat heti, eivätkä edes kuorsaa!
Siellä saattaa olla vaikka minkälaisia mielikuvitusrikkaita ajatuksia kehittymässä, ja vanhan sanonnan mukaan syvissä vesissä ne isoimmat kalat asustavat:) Ihan kaikki ei saakaan ihmisessä olla pinnassa, monikerroksisuus on paljon mielenkiintoisempaakin.
Oon ollut ujo aina. En enää tässä iässä juurikaan välitä mitä muut ihmiset ajattelee ujoudestani. Ujouteni ärsyttää minua tilanteessa jossa olen ujo ja jännittynyt ja en siitä syystä kykene ajattelemaan ja toimimaan selkeästi. Toisaalta ujous/epävarmuus toimii usein hyvänä merkkinä; varoittavana ihmisistä joiden kanssa ei natsaa ja sitten päin vastoin,ihastumisesta. Ujous on tunne, jota ei kannata väheksyä tai aliarvioida, vaan silläkin toimiva tarkoitus ihmisen evoluutiossa. Selviytyjätyypille ominaista kuten yllä joku sanoi.
Näkisin tuollaisen ihmisen pohjimmiltaan hyvin herkkinä.. Herkillä ihmisillä on taipumus käyttäytyä kylmässä maailmassa joko ujosti tai sitten päinvastoin peittää herkkyytensä sosiaalisuuden ja ystävällisyyden alle. Riippuu tosiaan temperamentista. Sitten ei ymmärretäkään myös että se sosiaalinenkin saattaa herkästi loukkaantua jne. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus säilyttää oma identiteettinsä.
Kyllä evoluutio on pitänyt huolen ja pitää edelleen huolen onneksi siitä että ajatteleva ihminen säilyy hengissä. Itse kutsuisin itseäni varautuneeksi, tai pidättyväksi, vaikka sosiaaliset taidot ovatkin ok. Ujot ovat usein myös tarkkaavaisia ja keskittyvät asioihin kaikessa mitä tekevätkin:)
He ovat yleensä aika herkkiä mut kun tutustuu niin he ovat upeita ja ystävällisiä. Sellainen kuva on minulle kehittynyt ajan kuluessa.Kohtelen niin kuin kaikkia muitakin ymmärtävästi ja kohteliaasti.
Ujoa on helpompi lähestyä, kuin sellaista kovaa puhujaa ja hyvin ulospäin suuutautunutta. usein olenkin ollut se, joka menee pois jaloista ja melusta ja lyöttäydyn sen ujon seuraan.
Luonnekuvausta ujosta tai ei ujosta ei voi tutustumatta tehdä. Ujolla voi olla ihan älytön huumori tms..
Iyse en ole mielestäni kovin ujo, mutta tykkään vain enemmin rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta.
Itse olen ollut ihan kuulemma vauvasta asti jopa ylisosiaalinen.. Neuvolakäynnillä jutellut muille vieraille lapsille jotka vaan oli tuijottaneet minua.. Ei ole lainkaan epätavallista että minuakaan ei ymmärretä oikein.
Ujoja on kiva rapsuttaa, ja antaa niille ruokakuppi ja leikata niiden kynnet:)
Hassua kyllä, kohtelen muita ihmisiä automaattisesti rohkeina vaikka itse olen ujo. Opittavaa siinä.
Elämän parhaita hetkiä ujona ja myös ei-ujona on se, kun hetkessä selättää varautuneisuutensa ja voittaa sillä jotain arvokasta. Joskus sen tekee ihan itsensäkin yllättäen:)