Laissahan häirintä on kiellettyä. Kuitenkin yksi ihmisryhmä harjoittaa häirintää ja kiusaamista "ammatin" varjolla. Tosiasiassahan etsivällä ei ole sen enempää oikeuksia kuin Matti Meikäläisellä. Hän ei ole minkään sortin viranomainen.
Matti Meikäläisen moraalikäsitystä vastaan yleensä sotii teeskentely, valehtelu, kieroilu, ahdistelu ja häirintä. Sen sijaan etsivälle se on ylpeyden aihe - ammatti.
Mistä on kyse etsivän palkkaamisessa erotilanteessa tai sen jälkeen? Vallankäytöstä. Jos siihen aiemmin käytettiin nyrkkiä tai ilkeitä sanoja, käytetään siihen sittemmin häirintää ja vallankäyttöä avuliaan rahasta kanssakiusaavan etsivän avulla.
Entä millainen on valvonta? Miten helppoa on ahdistuneen seuratun nousta etsivää vastaan? Etsivä vähät välittää työnsä henkisistä hedelmistä - epäluottamuksesta, peloista, kyynelmeristä, traumahäiriöstä ja ahdistuksesta. Hän on materiaalisen hedelmän, rahan, perässä. Uhri jää yksin haavojensa kanssa.
Ongelma on, että moni etsivä ei välttämättä lopeta silloinkaan, kun uhri morjestaa, kuvaa autoa tai juoksee ahdistuneena karkuun, sillä ainoa valvonta on etsivän moraali ja se ei useinkaan herätä. Uhrikin saattaa reagoida häirintään vetämällä pipoa silmille yrittäen olla reagoimatta ja näkemättä. Tämä on kiusatuilla tyypillinen reagointitapa. Etsivä ajattelee onnistuneensa, vaikka on synnyttänyt valtaisia haavoja.
Voidaan sanoa, että nostakoon uhri oikeusjutun. Mutta monestako kärsineestä on siihen? Ja millainen on jo valmiiksi valehteluun perustuva ammatti, jossa ainoa valvonta on jälkikäteen tehty haaste, vahinkojen jo ollessa pysyviä? Kuka siihen jaksaa vainoamisen jälkeen enää ryhtyä?
Matti Meikäläisen moraalikäsitystä vastaan yleensä sotii teeskentely, valehtelu, kieroilu, ahdistelu ja häirintä. Sen sijaan etsivälle se on ylpeyden aihe - ammatti.
Mistä on kyse etsivän palkkaamisessa erotilanteessa tai sen jälkeen? Vallankäytöstä. Jos siihen aiemmin käytettiin nyrkkiä tai ilkeitä sanoja, käytetään siihen sittemmin häirintää ja vallankäyttöä avuliaan rahasta kanssakiusaavan etsivän avulla.
Entä millainen on valvonta? Miten helppoa on ahdistuneen seuratun nousta etsivää vastaan? Etsivä vähät välittää työnsä henkisistä hedelmistä - epäluottamuksesta, peloista, kyynelmeristä, traumahäiriöstä ja ahdistuksesta. Hän on materiaalisen hedelmän, rahan, perässä. Uhri jää yksin haavojensa kanssa.
Ongelma on, että moni etsivä ei välttämättä lopeta silloinkaan, kun uhri morjestaa, kuvaa autoa tai juoksee ahdistuneena karkuun, sillä ainoa valvonta on etsivän moraali ja se ei useinkaan herätä. Uhrikin saattaa reagoida häirintään vetämällä pipoa silmille yrittäen olla reagoimatta ja näkemättä. Tämä on kiusatuilla tyypillinen reagointitapa. Etsivä ajattelee onnistuneensa, vaikka on synnyttänyt valtaisia haavoja.
Voidaan sanoa, että nostakoon uhri oikeusjutun. Mutta monestako kärsineestä on siihen? Ja millainen on jo valmiiksi valehteluun perustuva ammatti, jossa ainoa valvonta on jälkikäteen tehty haaste, vahinkojen jo ollessa pysyviä? Kuka siihen jaksaa vainoamisen jälkeen enää ryhtyä?
Vastaukset 63
Vanhimmat
No kun sinä kerran tämän tilanteen niin ilmeisen hyvin ja läpikotaisin tunnet, niin kerro sinä meille. Kuinka paljon tällaista häirintää esiintyy ja kuinka suuressa osassa niistä tehdään rikosilmoituksia? Entä kuinka suuri osuus niistä, jotka eivät tee rikosilmoitusta, on sellaisia, jotka ahdistuksissaan eivät kykene, ja kuinka paljon niitä, jotka viisveisaavat, jos joku täysin mattimeikäläisvaltuuksilla jaksaa jossain puskassa väijyä? Entä kuinka suuri osa yksityisetsivän tehtävänannoista sisältää tällaista epäasiallista käytöstä, kuinka moni vain asiallisia kontakteja, ja kuinka suuri osa menee seuratulta täysin ohi?
Odotan kaltaiseltasi asiantuntijalta faktoihin perustuvia vastauksia.
Miksi kirjoitat, että olen asiantuntija? Enhän sellaista kirjoittanut. Toisekseen jos asiaa ajattelisit järjellä etkä tunteella, ymmärtäisit, etten tietenkään voi tietää, moniko etsivä Suomessa sortuu moiseen. Enhän ole seuraamassa heistä jokaista. Aivan yhtä lailla voisit kysyä, moniko vetää kassasta välistä tai moniko oikeasti pettää puolisoaan. Eihän tällaista tietoa ole kuin Jumalalla.
Jos ihminen tietää toimivansa väärin, raportoiko hän sitä? Jos ihminen tietää, että hänen toiminnallaan on ollut vakavia seurauksia, mutta henkilö ei ole joutunut asiasta vastuuseen, raportoiko hän asiasta.
Samasta syystä moni etsivä voi jatkaa seuraamista pitkään senkin jälkeen, kun seurattava on tietoinen, silminnähden ahdistunut ja peloissaan. Sillä rahallahan perhe matkustaa Thaimaahan. Ainoa kontrollijärjestelmä on asiasta nostettu rikosjuttu. Rikollinen toimii samoin. Niin kauan annetaan palaa, kunnes jäädään kiinni ja tulee selittelyjen vuoro. Moni ehtii tienata toisia hyväksikäyttämällä sievoiset summat ennen kuin jää kiinni.
Nostan keskustelua mielestäni vakavasta aiheesta. Fakta, josta keskustelussa on hyvä lähteä, on se seikka että seuraavaa, salaa kuvaavaa, kuvia levittävää ja ahdistelevaa etsivää ei erota häiriköivästä ex-kumppanista, koulukaverista, naapurista jne. mikään.
Lisäksi näen ongelmana sen, ettei etsivä myöskään voi olla varma siitä, käytetäänkö hänen avuliaasti stalkkaamaansa infoa henkilön vahingoittamiseen. Etsivä on paikalla vain tienaamassa rahaa, ja viis veisaa siitä, miten tietoa käytetään vuosien päästä tai toisissa yhteyksissä. Tietoa voidaan käyttää esimerkiksi toisten toimesta uhrin henkiseen ahdisteluun. Olen lukenut esimerkiksi jutusta, jossa etsivä tuomittiin Yhdysvalloissa vankeuteen, sillä etsivän asiakkaalleen hankkima tieto johti seuratun kuolemaan ja oli siinä suurin edesauttava tekijä. Etsivä oli siis avunantaja murhaan.
Kirjoittelen myöhemmin lisää. Pitää herätä aikaisin töihin.
Noniin, ehdit siis mollaamaan yksityisetsivät, katsotaas mistä kaikesta...
- häirintää ja kiusaamista
- teeskentely, valehtelu, kieroilu, ahdistelu ja häirintä, edellisistä ylpeileminen
- vainoaminen
- stalkkaaminen
- vuosienkin pästä tapahtuva henkinen ahdistelu
jätin luultavasti moniakin tästä kehittelemiäsi johdatuksia muihin koiruuksiin pois, mutta pääsit varmaan kärryille.
Lisäksi esität, että mitään muuta kontrollikeinoa ei ole kuin etsivän oma moraali, vaikka rikoslaki pursuaa sopivia pykäliä noihin mainittuihin
Kaiken tämän tueksi sinulla ei ole heittää mitään muuta "faktaa" kuin joku jostain joskus lukemasi juttu, jossa etsivä olisi ollut tuomion arvoisesti myötävaikuttamassa uhrin itsemurhaan, mikä tietysti on uskottavuudeltaan raja-arvo nolla.
Palataan asiaan kun sinulla on esittää jotain sen tueksi, että kyseessä todella on mainitsemasi vakava, taajaan esiintyvä ongelma, jonka osalta todella puuttuvat kaikki yhteiskunnan oikeussuojakeinot, ja että yhteiskunnan pitäisi nopeasti jotenkin (miten?) reagoida asiaan.
Se, että uhri on liian väsynyt oikeussuojakeinoja käyttämään ei riitä. Se ongelma on kaikkien muidenkin rikosten ja oikeussuojakeinojen kohdalla.
Jään odottelemaan jotain perustetta sille miksi tätä aihetta pitäisi pitää jonkin kattavan kansalaiskeskustelun aiheena.
Minun alitajunnan sokkeloihin jäi tänä aamuna Tampereen seudulla toimiva joku lakitoimisto. En tiedä aiheesta juurikaan mitään. Täytyy alkaa ottamaan selvää.
Tässä muutamia ajatuksia aiheesta, turhaan vänkäämiseen en kuitenkaan lähde mukaan.
Siinä vaiheessa kun kansalaiskeskusteluun ei voi nostaa jotakin ammattiryhmää, on yhteiskunta rappiolla. Nähdäkseni on hyväkin, että puhumme politiikkojen moraalista, lääkärin vastuusta ja opettajien vallasta - samoin etsivistä ja ns. turvapalveluista.
Laki tarjoaa rajat kaikille ammattiryhmille. Lääkäriä, tuomaria ja sosiaaliviranomaista velvoittavat tietyt lait. Monia ammattiryhmiä myös valvotaan tiukasti - on Valviraa, kontrollijärjestelmiä, tarkastuksia. Useissa ammateissa myös kollegat tarjoavat kontrolloivan ja väärinkäytöksiin puuttuvan ympäristön, joka pitää "ruodussa". Ilman valvontaa ja kontrollia saatetaan lain osoittamat rajat ylittää helpommin, vaikka nuo rajat kuinka olisi määritelty. Esimerkiksi yksin putiikissaan toimivan yksityisyrittäjän on helppo olla lyömättä rahaa kassaan ja vetää välistä, kun taas yhteisötyöpaikoilla, joilla kollegojen kontrolli ja valvontajärjestelmät ovat tiukempia, houkutus ja siten tällainen toiminta on oletettavasti vähäisempää. Tilaisuus tekee monesta varkaan.
Rikoslaki toki tarjoaa etsivän häirinnän kohteeksi joutuneelle ja siitä psyykkisesti kuormittuneelle ja pysyvästi haavoittuneelle uhrille välineitä, mutta siinä suhteessa uhri on heikoilla. Ensinnäkin oikeusprosessiin lähteminen vaatii henkisiä voimavaroja ja valmiutta tulla henkisesti lyödyksi uudelleen toisen osapuolen yrittäessä kaikin keinoin todistaa uhrin sekopäisyyttä ja epäluotettavuutta. Toisekseen se vaatii usein rahaa. Kolmannekseen vaikka uhri olisi tietoinen seuraamisesta ja salakuvaamisesta ja se on traumatisoinut hänet, ei se tarkoita, että hänellä olisi pitäviä todisteita tai keinoja hankkia niitä. Ei hän ehkä voi järjestää salakuvaajia seuraamaan tilannetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uhrin kokemus olisi totta. Poliisi voi asettaa etsivän seurantaan, mutta seuratessaan uhria saattaa etsivä tulla tietoiseksi hakeutumisesta poliisin pakeille.
No jatketaanpa noista ajatuksistasi.
"Siinä vaiheessa kun kansalaiskeskusteluun ei voi nostaa jotakin ammattiryhmää, on yhteiskunta rappiolla."
Tältä osin olet oikeassa.
On kuitenkin keskustelua ja on keskustelua. Yhdenlainen keskustelu nojaa faktoihin, tunnistaa oikeita ongelmia ja miettii niihin ratkaisuja. Toisenlaisessa keskustelussa mennään ääripäihin ja yleistyksiin, leimataan koko ammattiryhmää muutaman oletetun mätämunan vuoksi, eikä omaa näkemystä perustella mitenkään oman mielipiteen ulkoisesti.
"Laki tarjoaa rajat kaikille ammattiryhmille. Lääkäriä, tuomaria ja sosiaaliviranomaista velvoittavat tietyt lait."
Kyllä. Kuten itsekin totesit, yksityisetsivät toimivat täysin mattimeikäläisen valtuuksin. Heitä siis koskettaa kaikki se lainsäädäntö, joka mattimeikäläistä koskettaa, heillä ei ole mitään siitä poikkeavia erityisiä velvollisuuksia tai oikeuksia.
"Monia ammattiryhmiä myös valvotaan tiukasti - on Valviraa, kontrollijärjestelmiä, tarkastuksia.
Niin, ja mitä enemmän valtaa ja erityisoikeuksia ammattiryhmälle on annettu, sitä tiukempaa kontrollin ja runsaampaa erityislainsäädännön on oltava. Taas jos toimitaan tavallisten mattimeikäläisten alueella, niin toimitaan tavanomaisten kontrollikeinojen ja yleisen lainsäädännön alueella.
" Esimerkiksi yksin putiikissaan toimivan yksityisyrittäjän on helppo olla lyömättä rahaa kassaan ja vetää välistä, kun taas yhteisötyöpaikoilla, joilla kollegojen kontrolli ja valvontajärjestelmät ovat tiukempia, houkutus ja siten tällainen toiminta on oletettavasti vähäisempää. Tilaisuus tekee monesta varkaan."
Pitää paikkansa. Täysin alasta riippumatta. Aika moni lääkärikin työskentelee yksin, samoin sosiaaliviranomainen.
"Rikoslaki toki tarjoaa...jne."
Niin, kaikki tämä pätee ihan kuin minkä tahansa rikosten kohdalla. Ei joidenkin yksityisetsivien mahdolliset lain väärälle puolelle menevät keinot ole tässä mikään poikkeus.
"Poliisi voi asettaa etsivän seurantaan, mutta seuratessaan uhria saattaa etsivä tulla tietoiseksi hakeutumisesta poliisin pakeille."
Täh?
Summa summarum:
Vielä siis jäi puuttumaan se konkretia, että millä perusteella meillä olisi nimenomaan yksityisetsivien ammattikunnan suhteen jokin valtaisa ongelma käsissämme, ja mitä sille pitäisi tehdä.
Heitänpä lopuksi tähän jatkoajatuksen sinulle mietittäväksi.
Yksityisetsivän tyypillisin toimeksianto on tietojen keruu, joka tapahtuu mattimeikäläisen keinoin. Seuranta, kuvaaminen julkisilla paikoilla, tiedonhaku julkisista lähteistä jne.
Eikös tällainen toiminta onnistu kaikkein parhaiten, ja tarjoa parhaat tulokset, jos seurattava ei huomaa koko seurantaa? Eikös seurattavan toiminta muutu jo pelkästän siitä, jos seuranta huomataan? Puhumattakaan siitä, jos häiritään, ahdistellaan ja mitä näitä nyt oli?
Miksi kukaan palkkaisi yksityisetsivän, joka saa aikaan vain huonoja ja vääristyneitä tuloksia?
Miksi kukaan yksityisetsivä toisaalta tarjoiaisi palveluksia, joista tulee vain huonoja tuloksia, ja mahdollisesti rikossyyte itselleen? Aika lyhyessä on sellaisen palveluntarjoajan ura.
Viime vuonna suomalainen yksityisetsivätoimisto joutui oikeuteen välitettyään väkivaltaisesta ja vainoavasta ex-puolisostaan eronneen naisen uuden olinpaikan vainoajalle, minkä seurauksena mies kykeni taas jatkamaan naisen vainoamista.
Joku myös taisi kysyä todellisia tapauksia tuon avunannosta murhaan syytetyn lisäksi. Googlettamalla löysin useita tapauksia maailmalta. Mitään tilastoa ei etsivien rikoksista ja tuomioista luultavimmin ole saatavilla, mutta uutisoiduista tapauksista tietoa kylläkin saa. Näidenkin suhteen on hyvä muistaa, että toki kyse on vain kiinni jääneistä. Todelliset rikosluvut kaikkien rikosten osalta ovat aina tietenkin suuremmat kuin mikä kiinni jääneiden ja tuomittujen lukumäärä on.
Amerikan maalla näyttää tuomioita lehtijuttujen perusteella tulleen ennen kaikkea sellaisen tiedon hankinnasta ja eteenpäin välittämisestä, mihin etsivällä ei ole oikeutta. Esim. kaksi naisetsivää oli hankkinut sosiaaliviranomaisten rekisteristä asiakkaaseen liittyvää tietoa, johon heillä ei ollut oikeutta, ja välittänyt tätä kiellettyä tietoa naisesta asiakkaalleen.
Juuri tähän toista ihmistä koskevan tiedon salaa hankkimiseen ja välittämiseen eteenpäin yksinomaan RAHASTA liittyy mielestäni suurin etsivän ammattiin liittyvä eettinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Lääkäri voi tiukasti säädeltynä ja valvottuna hankkia ja välittää minua koskevaa tietoa, mutta hän tekee sen minua koskevan työtehtävänsä, esimerkiksi diagnosoinnin, puitteissa, josta voin olla tietoinen tai päästä tietoiseksi. Tarvittaessa voin saada tietooni, mitä on välitetty ja kenelle ja voin jopa kieltää sen. Etsivä sen sijaan välittää hankkimaansa arkaluonteista ja YKSITYISTÄ tietoa eteenpäin RAHASTA - miltei kenelle tahansa, joka hankkiutuu asiakkaaksi ja maksaa. Olipa kyseessä sitten narsisti, joka haluaa ihmisen pihteihinsä ja niillä keinoin satuttaa, mustasukkainen puoliso tai veemäinen naapuri. Etsivä voi kuvata sinua puuhissasi ja jakaa kuvia asiakkaalleen. Hän voi kertoa puheistasi ja päivän ohjelmastasi - ja asiakas voi käyttää tätä tahtonsa mukaan. Etsivä ei häntä valvo, vaan sinua.
Tyypillisin rikos ammatissa siis Amerikan maalla oli juuri sellaisen tiedon hankkiminen rekistereistä, johon etsivällä ei ole oikeutta (esim. tekeytymällä eri henkilöksi) ja sen tiedon välittäminen vielä kolmannelle taholle (maksavalle asiakkaalle), jolla ei niin ikään ole siihen oikeutta.
Etsivät olivat Amerikan maalla kunnostautuneet jopa hakkeroinnissa - yksi oli murtautunut johonkin hyväntekeväisyyssivustoon selvittääkseen sen rahavirtoja asiakkaalle. Eli etsivän ja palkkarikollisen eroa on juttujen perusteella paikoin vaikea tehdä.
"Joku myös taisi kysyä todellisia tapauksia tuon avunannosta murhaan syytetyn lisäksi. Googlettamalla löysin useita tapauksia maailmalta."
Lähdeviittaus on tapana tällaisissa. Muuten jää vain niinsanotuksi nimettömiin argumentteihin vetoamiseksi. Ja ei, kanssakeskustelijan tehtäväksi ei voi asettaa tiedonhakua sinun väitteestäsi.
"Amerikan maalla näyttää tuomioita lehtijuttujen perusteella tulleen ennen kaikkea sellaisen tiedon hankinnasta ja eteenpäin välittämisestä, mihin etsivällä ei ole oikeutta. Esim. kaksi naisetsivää oli hankkinut sosiaaliviranomaisten rekisteristä asiakkaaseen liittyvää tietoa, johon heillä ei ollut oikeutta, ja välittänyt tätä kiellettyä tietoa naisesta asiakkaalleen."
Niin, tämähän on yksiselitteisesti rikos, johon mattimei... yksityisetsivällä ei ole oikeutta. Rikoksesta pitää tehdä rikosilmoitus. Niinkuin missä tahansa rikoksessa. Tämä jo käsiteltiin.
"Juuri tähän toista ihmistä koskevan tiedon salaa hankkimiseen ja välittämiseen eteenpäin yksinomaan RAHASTA liittyy mielestäni suurin etsivän ammattiin liittyvä eettinen ja yhteiskunnallinen kysymys. ... Etsivä sen sijaan välittää hankkimaansa arkaluonteista ja YKSITYISTÄ tietoa eteenpäin RAHASTA - miltei kenelle tahansa, joka hankkiutuu asiakkaaksi ja maksaa."
Ei ei ja ei. Johan tämä käsiteltiin. Yksityisetsivä toimii vain mattimeikäkäisen valtuuksin. Hänen tulee etsiä vain sellaista tietoa ja sellaisista lähteistä, joita kuka tahansa voi käyttää ja saada käsiinä.
"Tyypillisin rikos ammatissa siis Amerikan maalla oli juuri sellaisen tiedon hankkiminen rekistereistä, johon etsivällä ei ole oikeutta (esim. tekeytymällä eri henkilöksi) ja sen tiedon välittäminen vielä kolmannelle taholle (maksavalle asiakkaalle), jolla ei niin ikään ole siihen oikeutta. "
Niin, tämä jo käsiteltiin. Se on rikos, ja rikosta tulee käsitellä tässä asiayhteydessä ihan kuten missä tahansa muuallakin.
"Etsivät olivat Amerikan maalla kunnostautuneet jopa hakkeroinnissa - yksi oli murtautunut johonkin hyväntekeväisyyssivustoon selvittääkseen sen rahavirtoja asiakkaalle. Eli etsivän ja palkkarikollisen eroa on juttujen perusteella paikoin vaikea tehdä."
Ei, se on varsin helppoa. Etsivä toimii lain rajoissa. Rikollinen lain ulkopuolella. Ei etsivä ole etsivä rikkoessaan lakia, vaan rikollinen. Ihan kuten missä tahansa muussakin asiayhteydessä.
Tottakai rikollinen on rikollinen, se on päivänselvää, mutta missä vaiheessa on tullut kielletyksi nostaa esiin se, että tällainen harmaa alue on olemassa ja rikoksia näidenkin ammattien puitteissa tapahtuu? Vastaava ongelma nousee esiin, jos halutaan vaikkapa puhua miesten parisuhdeväkivallasta yleisellä tasolla, jolloin joku torppaa keskustelun välittömästi kaikkia miehiä syyllistävänä. Keskustelu kielletään ja ongelmat siivotaan maton alle.
Tuo Matti Meikäläis-analogia ei siinä mielessä ole mielestäni hyvä, että vaikka joku tarjoaisi minulle tonnin ja sanoisi seuraa tämän tyypin liikkeitä, kuvaa sitä salaa sen toimissa, tekeydy sen asiakkaaksi tai soluttaudu naapuripöytään ja äänitä sen keskustelut, en taatusti tekisi niin - ja minä olen Matti Meikäläinen! Jos henkilö ei sitä voi itse kysyä, ei hänen sitä tarvitse tietääkään. Jos hän ei luota toiseen ihmiseen, tuskin luottamusta rakentaa toisen salaa urkintakaan.
Mitä se syö, milloin käy töissä, ketä se tuntee ja mitä se sanoo tuntevansa? Kuvaa sitä sen elämää ja anna ne kuvat mulle? Salakuuntelu olisi tosi jees. Mä haluan tietää siitä kaiken! En taatusti lähtisi tekemään tuollaista ja tuo sotii Matti Meikäläisen moraaliani vastaan.
Miten muuten etsivä voi varmistaa, että hankittua tietoa ei käytetä väärin? Tuskin mitenkään. Iso riski on siinä, että avustaa rikoksen tekemisessä tai mahdollistaa henkisen pahoinpitelyn tahtomattaan vaikka kuinka olisi itse toiminut lain puitteissa. Tiedot ostanut ei kuitenkaan välttämättä toimi niin. Tässähän myydään laajalti avaimia toisen yksityiseen elämään - siten myös laajaa arsenaalia ihmisen satuttamiseen.
Mieleeni tuli, että asiakas voisi käyttää tietoa väärin esim. sekoittamalla seuratun pään sillä lailla, että ripottelee kaikkea haltuunsa saamaa tietoa sinne ja tänne, jotta alkaisi raukka ihmetellä, mistä tuo tuonkin tietää. Tämä on tehokas henkisen kiusaamisen muoto. Miten toteutuu asiakkaan vaitiolovelvollisuus? Mihin tieto kulkeutuu asiakkaalta ja mihin tarkoitukseen? Saatua tietoa voi väärinkäyttää monella tapaa.
Tuo kaikki korostaa henkilötunnuksen salassapitämisen tärkeyttä ainakin. Mutta en jaksa uskoa että Suomessa olisi muuta kuin pienen ryhmän piirissä tuollaista.
Itse uskon kanssa, että väärinkäytöksiin sortuu pieni joukko, mutta yksittäisen väärinkäytösten kohteeksi joutuneen henkilön kannalta seuraukset voivat olla elämänsuunnan tyystin mullistavia. Siviilirohkeuden ja yhteisökontrollin merkitys on suuri.
"Tottakai rikollinen on rikollinen, se on päivänselvää, mutta missä vaiheessa on tullut kielletyksi nostaa esiin se, että tällainen harmaa alue on olemassa ja rikoksia näidenkin ammattien puitteissa tapahtuu?"
Ei missään. Mutta ei kysymys ole mistään erityisestä harmaasta alueesta juuri tässä asiayhteydessä. Rikollinen toiminta on rikollista, ja lain mukainen toiminta on lainmukaista. Pääasiassa rikoslaissa, osin muualla oikeusjärjestyksessä, määritellään mikä on rikollista, ja jos ei sellaiseen syyllisty, niin toimii laillisesti. Tarvittaessa tuomioistuin ratkaisee kummasta oli kyse. Kuten muuallakin.
Jos taasen tilanteesta maalailee aloituksessasi, ja sen jälkeenkin, kuvailemaasi oikeasti taajaan tapahtuvaa ja isoa rikosongelmaa, niin yleensä sellaiseen yhden ammattikunnan mustamaalaamiseen joku jo kysyy vähän perusteluja. Ja nyt niitä on tähän asti tullut tasan joidenkin rapakon takaisten uutishuhujen muodossa, joihin ei ole ensimmäistäkään oikeaa viittausta.
"Vastaava ongelma nousee esiin, jos halutaan vaikkapa puhua miesten parisuhdeväkivallasta yleisellä tasolla, jolloin joku torppaa keskustelun välittömästi kaikkia miehiä syyllistävänä. Keskustelu kielletään ja ongelmat siivotaan maton alle. "
Tällainen matonalle lakaisija on typerys. Mutta yhtä typerys on keskustelija, joka maalailee (varsinkin sitä mitenkään faktoittamatta) kaikki miehet parisuhdepahoinpitelijöiksi, vaikka ylivoimaisesti suurin osa miehistä ei tällaisia ole.
Mitä mattimeikäläisanalogiaan tulee, niin sitähän on tässä käytetty vain lainmukaisten oikeuksien suhteen. Yksityisetsivä toimii mattimeikäläisvaltuuksin, siis samoin valtuuksin kuin toimeksiantaja voisi itse toimia tai pyytää kaveriaan toimimaan. Sitten kun rupeat siirtämään sitä moraalin ja etiikan puolelle, niin voit keskustella ihan yksinäsi niin kauan kuin tarkoituksenasi ei ole yrittää peilata yleistä moraalia, ja yrittää saada lakia vastaamaan sitä paremmin. Yleisen moraalin peilaamiseen sinusta ei näytä olevan, ja lakia ei muuteta Suoli24:ssä.
"Mitä se syö, milloin käy töissä, ketä se tuntee ja mitä se sanoo tuntevansa? Kuvaa sitä sen elämää ja anna ne kuvat mulle? Salakuuntelu olisi tosi jees. Mä haluan tietää siitä kaiken! En taatusti lähtisi tekemään tuollaista ja tuo sotii Matti Meikäläisen moraaliani vastaan."
Älähän nyt taas sekoile. Johan tässä monesti todettiin, että yksityisetsivä toimii mattimeikäläisen valttuuksin. Minun syömisteni tarkka selvittäminen vaatisi jo salakatselua, ja salakuuntelun tavoin sekin on rikoslaissa kriminalisoitu. Yritä nyt jo päättää puhutko yksityisetsivän työstä vai rikollisesta toiminnasta. Ja siirrä nyt se moraali ihan omaksi jutukseen. Ei kaikki moraaliton ole laitonta.
"Miten muuten etsivä voi varmistaa, että hankittua tietoa ei käytetä väärin? Tuskin mitenkään."
Ei mitenkään. Miten oikeuden sihteeri tai joku muu viranomainen voi tällaista varmistaa? Ei mitenkään, ja silti julkiset tiedot on luovutettava ihan samalla tavalla sille toimeksiantajalle itselleen kuin hänen palkkaamalleen yksityisetsivällekin. Sitä varten meillä on taas se rikoslaki. Julkistakin tietoa voi toki sitten mattimeikäläinenkin käyttää rikollisella tavalla, ja siitä seuraa rikosprosessi.
"Tässähän myydään laajalti avaimia toisen yksityiseen elämään - siten myös laajaa arsenaalia ihmisen satuttamiseen."
Kenties. Mutta kumpi on typerämpi? Se, joka myy niitä, vai se, joka ostaa niitä, vaikka itse saisi hankittua samat tiedot ilmaiseksi? Me puhumme jälleen kerran mattimeikäläisen valtuuksista. Se yksityisetsivän toimeksiantaja, tai kuka tahansa, saa ihan ne samat tiedot haltuunsa kuin se yksityisetsiväkin, jos viitsii yrittää. Ja ihan laillisesti. Joku nyt vain on kauan sitten keksinyt tehdä siitä liiketoimintansa. Sinun mielestäsi ehkä moraalitonta, mutta ei ainakaan laitonta.
"Mieleeni tuli, että asiakas voisi käyttää tietoa väärin esim. sekoittamalla seuratun pään sillä lailla, että ripottelee kaikkea haltuunsa saamaa tietoa sinne ja tänne, jotta alkaisi raukka ihmetellä, mistä tuo tuonkin tietää."
No jos ihminen ei itse tiedä mikä kaikki tieto hänestä on julkisesti saatavilla, niin jo se on aikakin sitten itseään sivistää.
" Miten toteutuu asiakkaan vaitiolovelvollisuus?"
Mikä asiakkaan vaitiolovelvollisuus? Onkohan sinulla nyt ihan tämä lainsäädäntö asiasta hallussa?
Ei julkisesti saatavilla olevista tiedoista tarvitse olla vaiti. Rikoslaki kriminalisoi tietyt teot, kuten kunnianloukkauksen ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen, mutta ei yksityishenkilöllä muuten ole julkisesti saatavilla oleviin tietoihin mitään vaitiolovelvollisuutta.
"Mihin tieto kulkeutuu asiakkaalta ja mihin tarkoitukseen? Saatua tietoa voi väärinkäyttää monella tapaa."
Niin, ja osan niistä tavoista taas kerran se rikoslaki kriminalisoi. Muilta osin ei voi kuin taas kerran todeta, että ihmisten pitäisi edes orastavalla tasolla miettiä omaa tietoturvallisuuttaan, ja miettiä mitä kaikkea tietoa itsestään julkisesti saataville jättää tai peräti asettaa.
Niinpä, sanot kumpi on väärässä, se joka myy vai se joka ostaa? Tähän tiivistyykin paljon. Monelle moraali on venyvä käsite. Kuuntelepa varkauksista ja petoksista tuomittuja. Heidän mukaansa he eivät ole syypäitä varkauteen, vaan syyllinen on se hyväuskoinen typerys, joka jätti lompakon näkyvälle...
Minun moraalini ei salli myöskään vanhusten taloudellista hyväksikäyttöä erinäisten myyjien toimesta, vaikka lausahduksesi sopii siihenkin täydellisesti. Myyjät käyttäessään vanhusten tiedonpuutetta ja hyväuskoisuutta hyväksi saavat nämä maksamaan huikeita summia pienistä eläkerahoistaan verkkopalveluista yms., joita he eivät osaa asentaa tai joita eivät voi edes käyttää. Sehän ei ole tyhmä, joka myy, vaan se joka ostaa. Ei ehkä tyhmä, mutta Ihmisyydessään täysi moraaliton niljake kuitenkin.
Ei ei ja ei. Taas kerran menee sekaisin laillisuus ja laittomuus.
Varkaus ja petos ovat rikoslaissa määriteltyjä rikoksia. Kuvailemasi kaltainen lompakon vieminen on varkaus tai ainakin näpistys. Et voi mitenkään verrata julkisen tiedon etsintää lompakkovarkauteen. Ensimmäinen ei ole rikos, toinen on.
Kuvailemallesi vanhusten hyväksikäytöllekin on olemassa pykälänsä. Kyseeseen voi tulla petos tai ainakin sopimus voidaan jälkeenpäin todeta pätemättömäksi. Mutta vaikka kyse ei todettaisi olevan kummastakaan niin et taaskaan voi verrata hyväuskoisen vanhuksen höynäyttämistä hänelle tarpeettomaan sopimukseen tilanteeseen, jossa toimeksiantaja itse etsii palveluntarjoajan käsiinsä, ja maksaa tälle palveluksista, jotka voisi itse tehdä maksamatta siitä kenellekään.
Ei yksityisetsivä, joka vastaanottaa toimeksiannon hänet käsiinsä etsineeltä toimeksiantajalta, ole höynäyttänyt ketään mihinkään. Ei hän myöskään varasta keneltäkään mitään hakiessaan esiin julkisesti mattimeikäläisvaltuuksin saatavilla olevaa tietoa. Analogiasi ontuvat aika pahasti.
Toistat samaa argumenttia pykälistä jokaisessa viestissä vastaamatta yhteenkään kysymykseeni. Onhan meillä pykäliä, jotka kieltävät pahoinpitelyn, mutta silti moni nainen tulee miehensä hakkaamaksi tänäkin armon lauantaina. Jos halutaan puhua ilmiöstä, pykälistä puhuminen on turhaa.
Toimivathan monet niistäkin etsivistä, jotka Yhdysvalloissa on tuomittu, pitkään ammatissaan etsivinä. Avunantaja murhaankin oli toiminut lain puitteissa, mutta hänen toimintansa johti silti toisen ihmisen, seurattavan, elämän päättymiseen hirvittävällä tavalla. Niin ikään etsivä voi toimia lain puitteissa, mutta sillä tavoin haavoittaa toiminnallaan ihmistä pysyvästi - joko seuratuksi tulemisesta tietoiseksi tulleen traumatisoiduttua tai välillisesti ehkä tyystin tiedostamattaan, kun asiakas käyttää ostamaansa tietoa seuratun piinaamiseen.
Luin Hesarin kuukausiliitteestä jutun holokaustista. Adolf Eichmann ei ollut ihmisenä paha, hän ei vain kyennyt moraaliseen ajatteluun. Hän teki sanojensa mukaan vain työtään sen ajan lakien puitteissa niin hyvin kuin pystyi. Se, että tuo työ johti miljoonien ainutkertaisten ihmiselämien päättymiseen oli täysin eriytynyt Eichmannin mielessä. Työ ja lait olivat eriytyneet yksilön inhimillisestä moraalista.
Etsivää ei voi tietenkään verrata Eichmanniin, mutta tässäkin keskustelussa nousee hyvin esiin, miten helppoa on eriyttää yksilön moraalinen vastuu pykälistä. Yksi taisi ylempänä kirjoittaakin, että kaikki laillinen ei ole moraalista. Tulee mieleen tapaus, kun paikkakunnallani eräs mies kävi usein kuvaamassa zoomputkella lapsia uimarannalla. Kun hänelle vanhemmat ahdistuneena asiasta sanoivat, mies sanoi aina: Kuvaaminen julkisella paikalla on sallittua. (Hän kuvasi puiston puolelta salaa rannalle). Samoin etsivä on voinut toimia lain rajoissa, mutta silti hän voinut satuttaa ihmistä henkisesti hirvittävällä tavalla aivan samoin kuin kuka tahansa Matti Meikäläinen, joka alkaa seurata ja salaa kuvata toista ihmistä. Ei riitä kuin muutama havainto, ja seuraukset voivat olla seuratulle valtaisat. Päätän keskustelun täällä tähän ja jatkan jossain vaiheessa.
Jos haluat vastauksia, niin kysy järkeviä kysymyksiä, äläkä pyri itse vastaamaan niihin yleistyksillä.
Kaikilla ihmiselämän osa-alueilla tehdään vääryyksiä. On olemassa osa-alueita, joilla niitä tapahtuu tiheämmässä kuin toisilla. Sinä olet nyt esittänyt tällaiseksi hyvin ongelmalliseksi osa-alueeksi yksityisetsivän työtä. Kuitenkin sinulta puuttuu kaikki perustelut siitä, että yksityisetsivän työ olisi jokin erityinen yhteiskunnan kipupiste, vaikka sitä sellaiseksi maalaatkin.
Sekoitat kirjoituksissasi rikollisen toiminnan ja mattimeikäläisen valtuuksin tapahtuvan yksityisetsivän työn ikään kuin jälkimmäiseen automaattisesti kuuluisi aina ensimmäinen. Vällillä et edes oikein osaa erottaa milloin jokin asia on rikos, milloin vain vastoin juuri sinun moraalikäsityksiäsi.
Jos haluat keskustella yksityisetsivän ammatista jonain merkittävänä rikollisen toiminnan pesäpaikkana ja yhteiskunnan reagointia vaativana kipupisteenä sinun, tulee ensin erottaa sinun moraalikäsityksiäsi vastaan oleva toiminta rikollisesta toiminnasta. Sitten sinulta odotetaan edes jonkinlaista viittausta siihen, että jälkimäistä tapahtuisi erityisen paljon yksityisetsivien toimesta.
Itsekin kirjoitat 5.2.2016 21:49 että uskot vain pienen joukon syyllistyvän rikoksiin, ja että siviilirohkeuden ja yhteisökontrollin merkitys on suuri. Mikä olikaan se ongelma nimenomaan tässä aiheessa? Eikö tässä juuri niin ole yritetty esittää, että yksityisetsivän työ tapahtuu mattimeikäläisvaltuuksin, eikä rikollista toimintaa esiinny mitenkään merkittävästi enempää kuin muilla elämän osa-alueilla? Tai ainakin sinulta on pyydetty jotain faktaa päinvastaiseen, koska asian ongelmaksi kuitenkin koet. Yhteisökontrollin yksi esiintymismuoto on tiettyjen asioiden kriminalisointi. Näin on tehty monen sellaisen osa-alueen osalta, joka muuten voisi muodostaa ongelman yksityisetsivän toiminnassa.
Mikä tässä olikaan nyt taas se iso ongelma, minkä takia yksityisetsivän työtä tulisi tarkastella jonain yhteiskunnallisesti merkittävänä ongelmana? Miltä osin sitä vastaan puuttuvat yhteiskunnalliset reagointikeinot? Mitä faktaa meillä olikaan sen puolesta, että yksityisetsivät ovat niitä aloituksessasi maalailemia ihmisten elämiä tuhoavia rikollisia?
Turvapalvelut ovat Suomessakin ryvettyneet monessa.
Mieluumminhan sitä etsivän perheelle lahjoittaisi sen rahasumman suoraan, jotteivat tienaisi sitä toisen läheisen elämää tuhoamalla. Ihminen saisi pitää luottamuksensa ja uskonsa elämään, ja he saisivat rahansa. Se, minkä henkisen pahoinpitelyn seurauksena menettää ei ole kuitenkaan ostettavissa rahalla takaisin.
Tiedän ihmisen, joka juoksee lopun elämäänsä karkuun erästäkin "ammattilaista", sillä hän sai vakavan traumahäiriön lahjaksi ihmiseltä, jota ei tunne ja joka ei selkeästikään halunnut tuntea häntä. Sillä miten hänelle kävi ei ollut väliä. Hän oli vain kappale. Seuraajat siirtyvät toisaalle, mutta uhri jää kauhuun ja ahdistukseensa loppu elämänsä ajaksi. Joskus kuolema on rikotulle sielulle ainoa vapautus, kun sitä ei tarjota anteeksipyynnöllä tai edes pahoittelulla. Ei tarvi enää juosta karkuun. Tietää, että se on nyt ohi eikä jatku koskaan. Nyt olen vapaa.
noi ihmisten kuvaamiset ja äänittelyt tulisi lailla kieltää- tai ainakin niiden julkiaseminen.
mu8tta eihän fasistiporvarit sitä tee- kun niillä on ne etsivät ja kamerat ja rahat ja tietoverkot halluissaan....
Ihan pelleähän toi on. Kytät on erikseen. Niitä jonkun pettämiskuviot tuskin kiinnostaa. Vähän on maailmas tärkeempiikin juttuja.
Helppohan se on liekaan sidottua maalia ampua. Mihin uhri elämäänsä pakoon pääsee? Jos sitä yhä aikoo elää?
Kivahan se on autolla ajellen ahdistella uhria, joka juoksee sateessa ja pakkasessa paniikissaan karkuun kiertoteitä. Helppohan se on ajaa ihminen nurkkaan. Helppohan se on, kun siitä vielä raha juoksee. Toiseen suuntaan vain pelkoa ja tuskaa. Kyllähän sitä kovempi on olla, se joka katsoo ja omistaa, kuin se joka on katseen kohde ja epätietoinen. Kivaahan se raha ja jännitys on. Pojat leikkimässä. Koulussakin se kiusatun ahdistus ja pelko ne kiksit toi.
Kivahan se on autossa odottaa kahvimukin kanssa - toisinaan turhaan, sillä uhri ei enää uskalla asunnostaan juuri poistua. Jää moni paikka menemättä. Moni asia elämättä. Moni ihminen tutustumatta. Moni hyvä on kääntynyt elämässä ahdistuksen ja pelon aiheeksi. Se, mikä ennen vahvisti ja loi valoa, on muuttunut pimeydeksi.
Mutta onhan etsivällä hieno auto? En nyt tarkoita työkoslaa, vaan sitä omaa. Sen auton edestä on annettu kokonainen elämä.
Tietääkö etsiväsedät ja tädit, miltä tuntuu herätä töihin, kun ei haluaisi poistua asunnostaan? Mutta on pakko. Työ kun on todellista ja julkista. Ei valhetta, peliä ja leikkiä.
Tietääkö, millaista on tulla kotiin ja itkeä tuntikaupalla, vahingoittaa epätoivossaan ja voimattomuudessaan itseään? Ne kyyneleet ja mustelmat eivät tainneet näkyä sinne. Joka päivä ne kuitenkin vuosivat.
Tietääkö, millaista on elää loputtoman pelon kanssa? Koska se päättyy/päättyi? Minulle ei koskaan. Mitäpä minä olen muuta kuin rahaa.
Aamuisin haluaisin jäädä makaamaan piilooni ja lakata olemasta. Monesti haluaisin lähteä ulkoilemaan, mutten kykene. Saan joka tapauksessa ahdistuskohtauksen ja nolaan itseni.
Haluaisin entisen elämäni takaisin. Tai oikeammin elämäni. Tuntuu, että olen jo kuollut.
Melkoista yksinpuhelua harrastat täällä...
olisiko aika etsiä ihan oikeaa apua?
Maksaisiko yksityisetsivä sen avun?
Hänhän toisen ihmisen rikkoi. Ai niin unohdin. Ihmisen voi raiskata henkisesti ja tuhota. Sitä voi kutsua ammatiksi ja lain puitteissa toimimiseksi. Henkisellä vallankäytöllä ja raiskaamisella voi tienata rahaa ja sillä voi leveillä.
Uhri? Hän on kohde, objekti, ei ihminen, ei tunteva, ei kenkään lapsi.
Hänelle jää yksin kipu ja tuska. Hänen on etsittävä oikeutta, sillä sitä ei hänelle muutoin taata. Kaikki laillinen kun ei ole moraalista ja tyhmä ei ole se, joka myy vaan se joka ostaa. Uhri on esine.
Uhrille jää velvollisuus etsiä apua ja maksaa itsensä siitä kipeäksi. Hän on menettänyt elämänsä post-traumaattisen häiriön vuoksi. Hän antaisi mitä vain saadakseen takaisin, mitä häneltä vietiin. Kokonainen elämä.
Tämän lisäksi hänen tulisi olla hiljaa ja kantaa taakkanaan vielä syyllisenkin syyllisyys.
Mitä sielun rikkomisella saavutettiin paitsi rahaa? Ei pyydetty anteeksi. Kukaan ei puhunut kuin ihmiselle totuudessa. Ei teidän tarvitse minua kuulla, mutta arvottomat uhritkin olivat todellisia ihmisiä. Nekin, jotka eivät kestäneet.
Älä nyt enää jaksa yksinpuheluasi. Ketään ei enää kiinnosta. Hanki apua.
Joidenkin on näköjään vaan vaikea myöntää omia virheitään kun aina voi syyttää eron toista puolta tai virheiden paljastamiseen palkattua henkilöä
Tämähän on avunantoa kun sinä ja minä luimme ( minä en kyllä ihan kaikkea jaksanut luke)
Kyse ei ole erosta.
Eikä myöskään parisuhteesta.
Muutenkin kyynikko1 sellainen näkökulma on mielestäni vääristynyt, jossa lähdetään siitä, että etsivän palkkaava henkilö on automaattisesti viaton ja kohde taas jollain tapaa syyllinen. Jos etsivä lähtisi samanlaisesta ajatuksesta, hänen näkemyksensä olisi vääristynyt. Kuka vain voi palkata etsivän eikä perusteluissa ole välttämättä totuuden hiventäkään eikä etsivä paljasta siten toiminnallaan mitään virhettä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että etsivän kyvytön toiminta (havaittu stalkkaaminen, salakuvaaminen jne.) voi traumatisoida uhrin.
Olen lukenut psykologian kirjoista uhrin syyllistämisilmiöstä. Syyllinen tietenkin syyllistää uhria, mutta sen lisäksi meillä ihmisillä on taipumus yleensäkin ottaen ajatella, että maailman ollakseen hyvä on sen, joka joutuu pahuuden kohteeksi jollain tapaa oltava syyllinen siihen itse. Näin ei tietenkään ole.
Etsivän voi palkata kuka tahansa rahakas narsisti, joka haluaa tietoa sinusta. Tämä tieto on käytettävissä vielä pitkään senkin jälkeen, kun etsivä on häipynyt paikalta nauttimaan palkastaan.
Ja olet valmis syyttämään työtään tekevää ihmistä saamistasi "henkisistä traumoista"? Mikset samalla periaatteella syytä esim kaupan kassaa kun hän ilmoittaa ostostesi hinnan, joka on maksettava rahalla???
Onko hinnan ilmoittaminen mielestäsi todellakin sama asia kuin ihmisen seuraaminen ja salaa kuvaaminen, kuvien ja kaiken salaa hankitun tiedon välittäminen taholle, joka maksaa ja käyttää näitä uhrin kiusaamiseen?
Kassan työ on julkista ja jos koet joutuneesi kassan KIUSAAMISEN tai AHDISTELUN uhriksi tai kassan työllä on ollut elämällesi vakava seuraus välillisesti, voit pyytää häntä lopettamaan. Voit kysyä asiasta kassalta ja keskustella hänen kanssaan. Voit pyytää lopettamaan. Saat ehkä anteeksipyynnönkin kasvotusten ja kuulet hänen totuutensa.
Etsivä ei voi, halua eikä aio kertoa sinulle totuutta, vaikka se pelastaisi henkesi. Hän ei ole velvollinen auttamaan sinua. Hän ei voi kertoa totuutta, sillä koko työ perustuu suhteessa sinuun valheeseen. Vaikka totuus pelastaisi loppuelämäsi, se on toisarvoinen. Kuten sinäkin. Sinä et ole asiakassuhteessa. Sinä olet kohde, kappale.
Kassan suhteen asioista voi ilmoittaa esimiehelle. Kassan työtehtävät on määritelty. Olette asiakassuhteessa. Ostat tuotteen, kassa saa rahat.
Kenelle yksityisetsivästä ilmoitat? Miten saat yksin hankittua todistusaineistoa? Miten hänen kanssaan keskustelet? Hänhän ei halua keskustella kanssasi ja nimenomaan haluaa pysyä sinulta piilossa. Hän haluaa omistaa sinut varjosta ja myydä eteenpäin voitosta. Etsivä on asiakassuhteessa sinua piinaavaan narsistiin, ei sinuun. Etsivä on vaitiolovelvollinen hänelle. Kohde on kiikarin päässä ja alaston. Ostaja etsivän kanssa piilossa.
Työn tekeminen ei ole tae toiminnan oikeellisuudesta tai siitä, ettei viattomia olisi vakavasti vahingoitettu. Natsit tekivät sanojensa mukaan työtään iskiessään sylivauvoja kuoliaaksi seinää vasten. He saivat siitä palkkaakin.
Sillä on valta, jolla on voima. Ja mikä on suurempi voima kuin tehdä kaikki salaa, piilossa vailla rakennetta ja valvontaa? Kuka heitä kouluttaa ja valvoo? Vallantunteessaan voi ylittää rajat helposti. Tähän perustuvat vallanpitäjien väärinkäytösskandaalitkin.
Kassa tekee työnsä omalla nimellään kasvojesi edessä. Häneltä voit kysyä, mikä mieltäsi askarruttaa.
Tää on nyt kyllä hassua väittää, että työn tekijä ei voisi aiheuttaa henkisiä traumoja. Moni vammainen joutuu esim. Hoitajan hyväksikäyttämksi.
Ja sama itkuvirsi senkun jatkuu. Nyt verrataan lähtökohtaisesti täysin lain puitteissa tapahtuvaa yksityisetsivätoimintaa natsi-Saksaan ja lasten lyömiseen kuoliaaksi seinää vasten.
Oletko ikinä kuullut olkiukkoargumentoinnista? Jos et, tutustu. Itse asiassa sekään ei tarkalleen ottaen kuvaa tätä vouhkaamistasi, sillä olkiukossa rakennetaan vain karrikoitu ja liioiteltu kuva kohteesta. Sinä taasen vertaat kahta täysin eri asiaa keskenään: lain puitteissa tapahtuvaa kenelle tahansa sallittua toimintaa rikokseksi luokiteltuihin väkivallantekoihin.
Koita nyt ihan oikeasti hankkia apua tuohon ahdistukseesi. Kyllä sitä on saatavilla, niin ei tarvitse noiden harhaisten ja lähes suisidaalis-synkkien ajatustesi kanssa yrittää yksin kestää.
Ahdistukseni on seurausta etsivän pitkään jatkuneesta toiminnasta.
Kiusaaminen voi aiheuttaa ihmiselle traumahäiriön, mutta jos samanlainen toiminta johtaa samanlaiseen lopputulokseen etsivän toimesta, mitään vääryyttä ei tietenkään ole tapahtunut. Luin lehdestä tänään, että Valvira on huolissaan vanhustenhoidon henkilökunnan tekemistä väärinkäytöksistä. Mutta hei, mitenkäs nyt noin, kun ammatissa toimiva ei koskaan erehdy tai tee virheitä? Ammatteihin kun ei koskaan erehdy virheellisiä tai sairaita yksilöitä. Koskaan ei ole tässä maailmassa vääryyksiä tapahtunut laillisissa ammateissa. Varsinkaan etsivän.
Ja siinä sinun olkinukellesi päivän lehdestä ihan arkinen ammatti. Mutta hei, nämä kärsineet vanhukset, niissähän se vika on, sairaita itsemurha-alttiita, harhaisia, väärin perustein rehellisiä ammatinharjoittajia turhaan syyttäviä salaliittoteoreetikkoja! Etsivän ammattiin hakeutuu vain virheettömiä ihmisiä! Kaikki toiminta on aina oikein ja aina oikeutettua. Tuollainen ajattelu jos mikä on vaarallista.
Ja voit herjata minua hulluksi. Kaikin mokomin. Sehän on se tyypillinen argumentointitapa joillekin. Oletkos muuten kuullut olkinukkesi lisäksi tästä argumentaatiovirheestä, johon syyllistyt? Kun henkilö ei kykene argumentoimaan asiatasolla, hän hyökkää vasta-argumentoijan persoonaa kohtaan syyttämällä henkilöä argumenttien takana hulluksi. Näin argumentoija yrittää ikään kuin sillä keinoin vesittää henkilön argumentit, kun ei asiatasolla kykene antamaan vastausta.
"Sellainen näkökulma on vääristynyt, jossa lähdetään siitä että etsivän palkkaava henkilö on automaattisesti viaton..."^
Siinähän se ongelman ydin on, vallankäyttöä rahan avulla.
En minä sinua herjaa hulluksi. Sinä ihan itse kerrot psyykkisistä ongelmistasi. Esimerkiksi viesteissäsi 17.5.2016 7:43 ja 23.5.2016 14:33 kerrot ihan avoimesti tilanteestasi, ja siitä aika nopeasti kuka tahansa vähääkään hoitoalaa lukenut ihminen pystyy helposti tekemään alustavan työdiagnoosin sinun tilanteestasi, ja tulemaan siihen päätelmään, että tarvitsisit ihan oikeaa mielenterveyden diagnosointia ja hoitoa.
Kun tähän yhdistää jatkuvan vuodatuksesi, joka on pelkkää yhden kokonaisen ammattiryhmän mollaamista ja syyttämistä vailla minkäänlaista viitettä tai fakta-argumenttia (jotain toisella mantereella tapahtuvia yksittäistapauksia lukuunottamatta)siitä, että niissä olisi laajalti perää ja ongelma vaivaisi oikeasti koko ammattikuntaa, ei ole mikään ad hominem-argumentti vetää sitä johtopäätöstä, että paatoksesi kumpuaa pääosin omista mielenterveyden ongelmistasi. Niihin saattaa liittyä yksittäisen yksityisetsivän väärä toiminta, mutta mitään viitettä ne eivät tarjoa mistään laajemmasta ongelmasta.
Mitä viittauksiisi hoitoalan väärinkäytöksiin tulee, niin ne ovat samanlaista virheellistä yleistämistä. Kyllä, kuvailemasi kaltaisia väärinkäytöksiä on tapahtunut. Silti ylivoimaisesti suurin osa hoitoalan ihmisistä toimii korkean moraalin mukaisesti ja täysin lain sallimissa rajoissa, eikä tuollainen väärintoimiminen ole mikään alan yleinen käytäntö.
Olkiukon kaltainen virheellinen argumentti on myös vääntää minun sanomiseni siihen muotoon, että olisin väittänyt, että mitään väärinkäytöksiä ei koskaan tapahdu, ja että yksityisetsivät olisivat täydellisiä ihmisiä. Tiedät kyllä itsekin varsin hyvin, että niin en ole sanonut. Olen päin vastoin myöntänyt, että vääryyksiäkin tapahtuu. Sen sijaan olen, toisenlaisen todistuksen puuttuessa, väittänyt, että kyse on yksittäisten rikollisiksi luokiteltavien henkilöiden toiminnasta, eikä yksityisetsivän ammattia ja alaa leimaavasta laajasta ja kattavasta ongelmasta.
En nyt ymmärrä alkuunkaan, miksi puhut koko ajan ikään kuin tässä vetäisin lokaan koko ammattikunnan. Tuskin kukaan kieltää, etteikö vanhustenhuollon väärinkäytösten esiin nostaminen aina pienestä vallankäytöstä seksuaaliseen hyväksikäyttöön olisi ollut erittäin tärkeää, vaikka negatiivinen huomio varmasti osan asianosaisten mielestä leimaa ammattikuntaa. Niitäkin, jotka toimivat asiakkaan parhaaksi. Tosin etsivän kohde ei ole samassa asemassa, sillä hän ei ole asiakassuhteessa, vaan sen ulkopuolella. Näin ollen väärinkäytöksiin on todella vaikea puuttua tai kohde voi jopa olla täysin tietämätön itseensä kohdistuneista väärinkäytöksistä, jos etsivä ei jää kohteelle kiinni.
Jokaisessa ammatissa tapahtuu vahinkoja. Ja etsiväkin voi tehdä vahingoittavia asioita aivan kuten toimillaan voi jopa tahtomattaan rikkoa toisen ihmisen.
Jos minä mielestäsi lokaan etsiviä, tunnut lokaavan itsekin minua sata lasissa hulluksi, kun jokainen mielenterveyden ammattilainen muka voi jonkin tekstin perusteella esittää minusta "työhypoteesin". Kyllä minulla on julkisten tilojen pelko ja vaikea traumahäiriö kehittynyt tämän pohjalta, mutta se ei tee minusta hullua. Luottamus ihmisiin on särkynyt enkä luota tuntemattomiin laisinkaan, millä on ollut tosi harmillisia vaikutuksia.
Richard Holloway on sanonut: ...uhrin ihmisyyttä on loukattu perinpohjaisesti muuttamalla hänet esineeksi. Tästä syystä kaltoinkohdelluista ihmisistä on niin tärkeää, että tapahtunut tunnustetaan ja tuodaan julki. -- Voidakseen eheytyä alentavan kokemuksen jälkeen uhrin on saatava kuulla syyllisen omasta suusta, että on tosiaankin tapahtunut vääryys.
Ihmisellä on oikeus tulla satutetuksi silloinkin kun me olemme satuttajia.
Kirjoitin alemmas vielä muutaman ajatuksen vastauksena toiseen viestiin.
"Ketään ei enää kiinnosta".
Et voi puhua kaikkien puolesta.
Nojuu, myönnän ehkä vähän liioitelleeni. Ehkä paria muutakin kaltaistasi salaliittoteoreetikkoa saattaa kiinnostaa.
Mitä yhteyttä on salaliittoteorialla ja yhden etsivän toiminnan kritisoinnilla?Lue salaLIITON määritelmä.
Et sinä mitään yhtä etsivää kriminalisoi.
"Kuitenkin yksi ihmisryhmä harjoittaa häirintää ja kiusaamista "ammatin" varjolla"
"Ongelma on, että moni etsivä ei välttämättä lopeta silloinkaan, kun uhri morjestaa, kuvaa autoa tai juoksee ahdistuneena karkuun, sillä ainoa valvonta on etsivän moraali ja se ei useinkaan herätä."
"Ja millainen on jo valmiiksi valehteluun perustuva ammatti, jossa ainoa valvonta on jälkikäteen tehty haaste, vahinkojen jo ollessa pysyviä?"
"Samasta syystä moni etsivä voi jatkaa seuraamista pitkään senkin jälkeen, kun seurattava on tietoinen, silminnähden ahdistunut ja peloissaan. "
"Moni ehtii tienata toisia hyväksikäyttämällä sievoiset summat ennen kuin jää kiinni."
"Siinä vaiheessa kun kansalaiskeskusteluun ei voi nostaa jotakin ammattiryhmää, on yhteiskunta rappiolla. Nähdäkseni on hyväkin, että puhumme politiikkojen moraalista, lääkärin vastuusta ja opettajien vallasta - samoin etsivistä ja ns. turvapalveluista."
"Mitään tilastoa ei etsivien rikoksista ja tuomioista luultavimmin ole saatavilla, mutta uutisoiduista tapauksista tietoa kylläkin saa. Näidenkin suhteen on hyvä muistaa, että toki kyse on vain kiinni jääneistä. Todelliset rikosluvut kaikkien rikosten osalta ovat aina tietenkin suuremmat kuin mikä kiinni jääneiden ja tuomittujen lukumäärä on."
"Tyypillisin rikos ammatissa siis Amerikan maalla oli juuri sellaisen tiedon hankkiminen rekistereistä, johon etsivällä ei ole oikeutta (esim. tekeytymällä eri henkilöksi) ja sen tiedon välittäminen vielä kolmannelle taholle (maksavalle asiakkaalle), jolla ei niin ikään ole siihen oikeutta.
Etsivät olivat Amerikan maalla kunnostautuneet jopa hakkeroinnissa - yksi oli murtautunut johonkin hyväntekeväisyyssivustoon selvittääkseen sen rahavirtoja asiakkaalle. Eli etsivän ja palkkarikollisen eroa on juttujen perusteella paikoin vaikea tehdä."
"Etsivä ei voi, halua eikä aio kertoa sinulle totuutta, vaikka se pelastaisi henkesi. Hän ei ole velvollinen auttamaan sinua. Hän ei voi kertoa totuutta, sillä koko työ perustuu suhteessa sinuun valheeseen. Vaikka totuus pelastaisi loppuelämäsi, se on toisarvoinen. Kuten sinäkin. Sinä et ole asiakassuhteessa. Sinä olet kohde, kappale."
Tässä ihan vain muutama nopea poiminta teksteistäsi. Sinä leimaat kokonaisen ammattikunnan ihan normaalin ja lain puitteissa tapahtuvan työnkin rikollisiksi osittain siksi, että et osaa edes erottaa milloin kysymys on täysin lain puitteissa tapahtuvasta toiminnasta, ja milloin joku yksittäistapaus on mennyt rikollisuuden puolelle. Et tiedä yhtään siitä kuinka paljon yksityisetsivät menevät rikollisuuden puolelle, mutta kuintenkin hakemalla viittausta muutamasta yksittäisestä julkisuudessa olleesta tapauksesta lähinnä valtameren toiselta puolen olet sitä mieltä, että kyse on patologisesti koko alaa vaivaavasta ongemasta.
Mitä ilmeisimmällä tavalla rivien välistä kuitenkin pystyy lukemaan, että kyse on sinun järkkyneestä mielenterveydestäsi, johon ei kenenkään yksittäisen yksityisetsivän toiminta voi olla kuin korkeintaan marginaalisessa roolissa. Sen seurauksena projisoit kaikki vaikeutesi tähän yksittäiseen aiheeseen, ja se korottuu mielessäsi koko alan yleiseksi vaivaksi ja toimintamalliksi. Näin olet luonut oman salaliittoteoriasi siitä, mitä yksityisetsivien toiminta mielestäsi on, ja haet siihen vahvistusharhan voimalla tukea joistain julkisuustapauksista.
Kyse on siitä, että sinä tarvitsisit ihan oikeaa ammattiapua psyykkisten ongelmiesi ratkaisemiseen. Ei sinua oikeasti vainoa kukaan yksityisetsivä, jonka takia joutuisit piilottelemaan kotonasi ja mitä kaikkea vaikeuksia nyt kuvaatkaan kohdanneesi. Sinä luot ne kummitukset päässäsi, ja niihin on saatavilla apua.
Yritä.
Sinulla on toki oikeus yrittää loukata minua esittämällä, että olen hullu tai uskon salaliittoihin. Itse en ole salaliitoista puhunut, vaan sinä olet ne esiin nostanut hulluuttani korostaaksesi. Sinä olet myös mukavasti diagnosoinut minut.
Miksi muuten sinua tämä melko yleistajuinen keskustelu niin häiritsee? Häiritsivätkö vanhustenhuoltoa hiljattain kritisoineet jutut ja uhrien puheenvuorot? Kuvitteletko kenties, että yksityisetsivien jaloa ammattikuntaa vastaan on kokonainen salaliitto? Tämä keskustelu on ammattiin suhteessa täysin marginaalisessa asemassa, mutta olet luonut järkkyneessä mielessäsi siitä suuremman luokan vaikutusharhan. Projisoit minuun liikaa. Oletko kenties etsivä? Yritä hakea apua. Yritä edes. :D
Miltä tuntuu, noin niin kuin keskustelustrategiana?
Oli se hirveää, kun hoitaja varasti mummulta markat, mutta mummuhan oli harhainen ja syyllisti kokonaisen ammattikunnan turhaan väärinkäytöksen korjatakseen. Rikoksen vaikutushan on ihan marginaalinen. Ja mummu hullu!
Oletko nyt sitten ihan varma että kyseessä on lailliset toimiluvat omaava yksityisetsivä eikä esim. joku vastapuolen kaverin kaveri???
Ja oletko ihan varma ettei käyttämäsi tietokoneen kautta tekemisiäsi seurata???
Eihän sitä koskaan voi tietää :D
Niinpä. Jos puhelinluettelosta selvittää alueen etsivätoimistot, niin ajan kanssa oviliikennettä seuraten näkee myös, keitä siellä työskentelee... Etsivän palkkiot ovat sen verran korkeita, että palveluja ei normaalipalkkainen pitkään käytä.
Mikäli kokee yksityisetsivän taholta omasta mielestään VAINOAMISTA
("7 a §
Vainoaminen
Joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.")
Niin yhteys ensimmäisenä oman paikkakunnan poliisilaitokseen joka alkaa selvittämään asiaa omalta kannaltaa. Pitää muistaa että kaikki suomessa laillisesti yksityisetsivä toimintaa harjoittavat henkilöt ovat vartioimisliikkeen palveluksessa olevia henkilöitä ja vartioimisliikkeiden toimintaa valvoo suomessa poliisi.
Koska tuo vainoamispykälä on tullut lakiin vasta vuonna 2014, niin ainakaan vielä ei olisi tiedossa sitä että ketään yksityisetsivää olisi tuon pykälän perusteella suomessa tuomittu taikka ollut edes syytettynä.
Suomessahan vartiointiliikkeen vastaavan hoitajan (joka jokaisella vartiointiliikkeellä suomessa tulee olla) tulee toimeksianto vastaanottaessaan punnita tapaus ja miettiä onko toimeksianto lainmukainen vaiko ei. Vasta kun tuon kyseisen pykälän mukaan on tullut alaa sivuavia lainvoimaisia ennakkopäätöksiä (hovi- taikka korkein-oikeus), voidaan alkaa miettimään miten kyseinen vainoamispykälä tulisi ottaa huomioon yksityisellä turvallisuusalalla. Laki yksityisistä turvallispalveluista kun taasen antaa mahdollisuuden tuohon yksityisetsivätoimintana suoritettavaan henkilötarkkailuun lain sallimissa puitteissa. Eli tuossa sitten tulee mahdollisesti joskus tulevaisuudessa hovi- ja/taikka korkeimman-oikeuden miettiä noiden kahden lain välisiä ristiriita tilanteita ja miten niihin suhtautua.
Mutta ennen kyseisiä ennakkoratkaisuja laki yksityisistä turvallisuuspalveluista antaa valtuudet henkilöiden tarkkailuun toimeksiannon perusteella.
Mutta pitää myös huomioida se, että yksityisetsivä on lähtökohtaisesti epäonnistunut toiminnassaan, mikäli tarkkailtava kohde on havainnut että häntä tarkkaillaan yksityisetsivän toimesta.
En selviä tästä. Tunnen itseni raiskatuksi ja kärsin niin kovasti. Nämä vaan lyövät tilaajan kanssa kättä päälle ja jatkavat rahoineen.
En kestä enää. Minua auttaisi, jos saisin edes kuulla totuuden ja mitä on tehty. Tunnen itseni aivan arvottomaksi ja raiskatuksi. Lyön itseäni, kun en voi muuten purkaa pahaa oloa. En uskalla enää kulkea jalan. Läheiseni on kuolemassa ja viimeiset päivät tuhottiin täysin. Sattuu niin.
Tiedän, ettette halua kuulla. Mutta näin minulle on käynyt enkä selviä, ellen saa jotenkin kuulla totuutta. Tuntuu kuin olisin vain esine ja sellaisenakin olen rikki lopun elämääni. Voi kun saisin itseni takaisin.
Paljonko elämäni mahtoi maksaa? Ei varmaan kovin paljon.
Jos mahdollisesti tiedät kuka sen etsivän perääsi on palkannut ja mikäli nyt olet aivan varma että aiheetta niin mikä estää tekemästä tutkintapyyntöä/rikosilmoitusta ko henkilöstä poliisille... Auttaa varmaan enemmän kuin täällä anonyymipalstalla valittaminen
Minulla ei ole siihen voimia, sillä tiedän, etteivät todisteeni riittäisi kuitenkaan. Millaisia todisteita tarvitsisin? Minua vastaan hyökättäisiin samaan tapaan kuin täällä. Hulluksi leimaten. Sekin vähä mikä minusta on jäljellä tuhoutuisi siinä prosessissa.
Kait joku inhimillinen vastuu koskee etsivääkin?
Kokemukseni on kuin kenen tahansa rikoksen uhriksi joutuneen. Ihminen traumatisoituu loppuelämäkseen tai tuhoutuu silloinkin, kun rikollinen ei syystä tai toisesta joudu vastuuseen.
Voi kun jollakin olisi edes ihmisyyttä kertoa totuus. Mutta raha on tärkeämpää kuin ihmisen henki ja terveys. Sitä palvellaan kyllä ja sen nimiin vannotaan vaitiolovelvollisuutta. Miksi se sama vaitiolovelvollisuus ja yksityisyys ei kuitenkaan koske minua vaan ainoastaan maksavaa asiakasta? Siinäpä joidenkin moraalin mitta - rahan määrä.
Raha määrittää velvollisuudet, ei inhimillisyys ja se mikä on oikein. Vaikka toisen elämä tuhoutuisi, ei velvollisuus kohdistu elämän suojelemiseen vaan rahaan ja siten asiakkaaseen. Sen lauluja laulat, kenen leipä syöt. Se taitaa myös värittää laulujesi tarinan. Ehkäpä kohde värittyy halutuin, toimeksiannetuin sävyin ihan jo johtuen rahan hohteesta katsojan silmissä.
Aika halvalla kaikki kaunis tässä maailmassa tuhotaan muutoinkin.
Kuten ketjussa jo useampaan otteeseen varmaan sanottu. LOPETA SE ITSESÄÄLISSÄ PIEHTAROIMINEN ja hae apua. Mene lääkäriin jotta saat pääsi jotenkin kasaan SITTEN ole yhteydessä poliisiin, sinulla saattaa olla perusteet ja tarvittaessa poliisi saa esitutkinta- ja pakkokeinolain pohjalta kaivettua sellaisia todisteita mitä tarvitsee näytöksi, mutta se edellyttää vainoamistapauksessa valitettavasti sen että asianomistaja (SINÄ) tekee tutkintapyynnön/rikosilmoituksen...
Tuo jatkuva valittaminen anonyymipalstoilla ei auta ketään...
Oletko etsivä? Miksi käyt kimppuuni? Miten luulet HUUTAMISESI ja hulluksi ja ties miksi haukkumisesi auttavan? Jos minä olen vastenmielinen, jätä vain lukematta. Kukaan ei pakota sinua lukemaan, toisin kuin itse en voinut välttää salaa kuvatuksi ja seuratuksi tulemista. Sille oli alistuttava joka päivä, jos halusi asunnostaan poistua.
Ja kummallista, kun pitkänkin tauon jälkeen kirjoitan, olet saman tien täällä vastaamassa.
Nämä ovat todellisia tunteitani. Eivät mitään itsesääliä. Näin käy kun haavoittaa ihmistä. Tuskinpa huutaisit kiusaajien vainoamalle tyttärellesi, MENE HOITOON JA LOPETA ITSESÄÄLISSÄ KIERISKELY.
En ole koskaan ollut poliisin kanssa tekemisissä. En ole tehnyt yhtään rikosta. Olen yksinäinen ihminen, jonka ainoa läheinen ihminen on kuolemassa. En jaksa sellaista prosessia. Ja etsivän yritystä leimata minut. Pelkään kostoakin.
Mutta haluan nostaa tämän asian esille ja olen toki purkanut pahaa oloanikin. Minähän jäin ikuisesti käydään hirteen roikkumaan. Minulle asia ei kykene sulkeutumaan, koska se ei koskaan pääty. Minulle ei kukaan sano: Nyt tämä loppui. Kukaan ei enää seuraa. Älä pelkää enää. Tämä on nyt ohi.
Asiamielessä täällä edellä useasti mainitut asiat ovat mielestäni tärkeitä. Näitä ihmisiä pitäisi valvoa tiukemmin. Ja rajat sille, mihin tällaisia palveluita käytetään, pitäisi vetää tiukemmalle. Rahastahan moni on valmis tekemään melkein mitä vaan.
Ei en ole etsivä ja lääkärin avun hakemiseen kehoittaminen ei tosiaankaan AINA merkitse että ihmistä pidetään hulluna vaan jos olet nyt tilanteestasi johtuen kärsinyt jonkin vakavammanlaatuisen stressireaktion jonka tämä "etsivä ja hänen toimeksiantajansa" ovat sinulle aiheuttaneet niin lääkärin kautta poliisille, jotta saat asianmukaisen hoidon lisäksi myös lääkärinlausunnon mukaan tutkintapyyntöön/rikosilmoitukseen
Ja tuolla ketjussa on myös monesti tarjottu vastauksia, mutta eivät tunnu kelpaavan.
Suomessa yksityisetsiviä sitoo yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki 282/2002 (http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020282) jonka noudattamista myöskin poliisi valvoo, joten jos kyseessä tosiaankin on laillisesti toimiva etsivä niin poliisilla on tiedonsaantioikeus ja sitä kautta mahdollisuus selvittää mistä oikein on kyse, mutta kuten sanoin jo aiemmin; Poliisi ei voi tehdä käytännössä mitään asian hyväksi jollet Sinä itse mene sinne laitoksen luukulle ja kerro kaikkea mitä täälläkin olet vuodattanut ja sano että haluat sen loppuvan. Se on Sinusta kiinni
Tässä maailmassa kaikki vastuu jätetään mieluusti uhreille. Etsivääkin sitoo vastuu.
Mikään ei oikeuta potkimaan hengiltä ketään niin kauan, kunnes uhri sen potkimisen potkijan puolesta lopettaa.
Tämä etsivien oikeuksien pohdinta on tärkeä aihe.
Tässä on ehkä oikeusmielessä todellakin olemassa epäkohta. Laki ei ole olemassa vain jälkikäteisesti. Lain kirjaimen tulee suojella kaikkia ja se on noudatettavaksi annettu, ei yksin tulkintakirjaksi jälkikäteisiin rikosoikeusprosesseihin.
Olemassa on vainoamista koskeva lain kohta, joka sopii kuvaukseen. Miten se suhteutuu samanlaiseen ja samoihin seurauksiin johtaneeseen toimintaan, joka on tehty ammatin nimissä ja rahasta, olisi kiinnostavaa.
Ja olen pahoillani, että viesti on tunnepitoinen purkaus, mutta tällaisia ovat uhrin tuntemukset. Tällainen on se totuus siellä toisella puolella.
Yksityisetsivätkin ovat varmasti kirjavaa joukkoa, kuten esim. vartijat. Toivottavasti sinulla on ystävä/ystäviä joilta saat tukea. Poliisiin kannattaisi ottaa yhteyttä. Ota ystävä mukaan ja mene poliisin pakeille. Pitäähän moinen saada loppumaan ja rauha elämääsi. Kyynikon viestit ovat käsittämättömiä.
Ihmisen henkinen raiskaaminen on raiskaamista toteutti sen idiootti etsivä tai narsistinen ekspuoliso.
Ja nämä tyypit, "joo morjestellaan kohteiden kanssa jälkikäteen" -tyypit puhdistavat vain omaa paskaista omaatuntoaan.
joo joo niin varmaan...
Oliks joku aika lehdessä juttu, että eläkkeelle jäänyt poliisi oli pyytänyt virassa olevalta poliisilta salassapitovelvollisuuden alaisia tietoja poliisin rekisteristä yksityiseen tiedonhankintaansa, jota lehdessä "etsivätoiminnaksi" nimitettiin. Kaikkee voi siis Suomessakin sattua eikä kaikilla todellakaan ole aina oikeus ja kohtuus mielessä vaan oma etu. Me ollaan vaan niin sinisilmäisiä.
Lopeta nyt jo. Huomasit varmaan, että yksinpuheluksesi meni jo vähän aikaa sitten.