Että pitäisi olla koko ajan joku ihminen jota ajatella romanttisessa mielessä? Tunnesiteen katkaisee vain uuden ihmisen löytäminen. Tuntuu vain elämän loputtomalta kiertokululta. Päätyy aina uuteen, kun vanha on jo unohdettu. Entä sitten parisuhteessa? Siellä sitä toista ajattelee ja eron jälkeen varmasti vielä pahemmat ajattelunpuuskat toisesta. Sitten voi taas iloisesti jättää taakseen, kun löytää uuden kuvioon mukaan.
Tuntuuko teistä siltä
PieniMiete
23128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
sen kohde vain vaihtuu.
Näin näyttää olevan.
Ei pidä paikkaansa.
Miksi?
Menee se.
Samaa mieltä ettei pidä paikkaansa. Rakastun harvoin ja kun niin käy se on menoa eikä siinä mitkään uudet komistukset auta! Valintoihin vaikuttaa myös järkisyyt ja mielekäs elämä. Ja se että rakastua voi myös silloin kun jo jotakuta rakastaa. Ei se rakkaus ja syvästi välittäminen siihen katkea.
Mitä vittua?! Se on parisuhteessa senkin kääpä!
Kuka on?
Se tummahiuksinen mies. Mielikuvitus vissiin laukkaa aika lujaa sullakin! Kyse ainoastaan kaveruudesta sen ja tuntemasi naisen välillä.
Ja tunnenko sinut?
Ehkä tunnet ehkä et.
Tuskinpa tunnen.
Ihan miltä tuntuu.
Jos noin ajattelee, niin voi huomata että luovuttaa heti yhden vastoinkäymisen jälkeen ja vaihtaa kohdetta, koska se on helpompaa. Rakkaudessa toimisi paremmin pitkäjänteisyys...
Ei luovuta. Yksi kohde kestää sen ajan, kun se sattuu kestämään. Siteen katkaisee vain uusi kohde.
Se mitä kuvailit, onko se rakkautta? Kuulostaa enemmän pakonomaiselta tarpeelta olla aina jonkun kanssa...
Ei pidä paikkaansa omalla kohdallani. Mulla oli monta vuotta niin ettei ollut ketään mielessä. Hyvin pärjäs yksin, mutta sitten törmäsin ihmiseen joka räväytti kaikki auki. Ja sen jälkeen on ollut tuskaa olla yksin. Itse ihan hämmennyin näin vahvasta reaktiosta. Kaikki tunteet on menny ylös ja alas, kun hänen tykkäämisestään ei ole tietoa.
Niin kyllä silti aina joku löytyy, jota ajatella.
Joskus tuntuu siltä että sen kaukaisen ihastuksen tilalle on pakko löytää uusi
mielenkiinnon kohde ja homma menee pakonomaiseksi metsästämiseksi.
Juuri näin.
Mutta silloinhan sitä on kiinni vielä siinä kaukaisessa ihastuksessa ja tuska tulee vain siitä ettei häntä saa. Rakkaus siis ei ole laimentunut mihinkään. Ja vuosia myöhemmin voi edelleen sydämessä läikkyä kun häntä aattelee vaikka elämään olisi tullut uusia rakkaita ihmisiä?
En tunne tuota kuvausta omakseni. Naimisissa ollessani, joka kesti n. 20v, ihastuin kyllä pari kertaa naimissaa olonkin aikana. En tietenkään tehnyt asialle mitään ja ohi ne menivätkin Aikanaan.
Mutta eromme lopussa ihastuin voimakkaammin ja tämä tunne ei ole mennyt ohi. Tosin ihastumiseni ei ollut eromme syynä. Ihastuinhan vasta, kun olimme päättäneet erota.
En koe olevani helposti ihastuvaa sorttia...Ja kun ihastun, on totta, etten pääse helposti yli.
Ja nyt on kolahtanut lujempaa, kuin koskaan.
Minuun on kyllä ihastuttu, en käsitä miksi. On ehdotettu, jopa naimisissa ollessani. en ymmärrä, miyen joku voisi ihastua minuun....
Hyveli yöteli !!,
Niin mutta jos se toinen ei ole suhun ihastunu niin Unohda. Tuhlaat vaan energiaas turhan unelmointiin. piste.............