Italia herättää minussa aina kuumia aaltoja.
Siksipä kerron satunnaisia mielikuviani tähän palstaan, joka tulla tupsahti eteeni.
Olen ihan yliherkkä Italian maalle. Puolustan monin keinoin Italian arvostelijoita= moittijoita.
Italiankieltä olen yksityisluontoisesti opiskellut, joten selviän matkailijaa kohtaavista tilanteista, joita hankalinakin tulee väkisten eteen. Vitsinä sanonkin, ettei minua kamelina pystytä myymään.
Italian ja Ranskan matkailua koskevat kirjat olen lukenut, niitä on rajallinen määrä minulla ollut saatavissa. En varsinaisia oppaita hae, mutta kokemuksia asumisesta ja matkailusta noissa maissa. Olen toki edellisten lisäksi lukenut Unkarin ja Espanjan ja Irlannin ym. matkakirjoja, lähes kaikkiruokainen kun olen kiinnostuksessa matkailuun. Mutta Italia on number one.
Haaveita pitää olla, myös minulla on.
Haaveilen mahdollisuudesta päästä esim. kuukaudeksi Italiaan, jossa voisin majoittua pieneen historialliseen (joita kaikki kaupungit ovat) sisämaan kaupunkiin. Jo kirja "Toscanan auringon alla" antaa herkulliselle mielikuvitukselleni täydet mahdollisuudet eläytyä. Ed.mainitun kirjan toinen osa, "Bella Toscana",oli myös pakko lukea. Suosittelen myöskin Dino Satrianon kirjaa "Eräs avioliitto", joka valaisee mukavasti rakkauden kautta Italiaan ajautunutta suomalaista jo vuodesta 1965.
Se, toteutuuko haaveeni koskaan, on toinen juttu.
Mutta jos mahdollisuus eteeni tulee, en epäröi (kai). Koska olen jo 50 , se tuo auttavasti etuja päästä vapaa-ajan puolesta matkalle pidemmäksikin aikaa, joskin se antaa suuria haasteita ylittää kynnys ja uskaltaa. Aikoinani, kun oli vielä aviomies, ei silloin ollut mahdollista tällaisiin matkoihin, tuskin edes haaveissa, vaikka matkustimmekin keskivertoa enempi. Nyt ei ole miestä eikä muutakaan sellaista matkaseuraa, jonka kanssa voisin suunnata mielihaluihin, kokea aamukahvi viiniköynnösten katveessa auringonnousun puolella ja iltaviini ilta-auringon lämmössä.
En ole netin keskutelujuttuihin juurikaan osallistunut, äsken tosin vastasin Pompeij- kysymykseen.
Ei ole mitään erityistä syytä nytkään kirjoittaa tästä haaveestani, mutta näinpä sain asiani purettua mielensykeröistä ainakin tällä kertaa.
*** Mieleni kapinoi pysähtyneisyyttä vastaan **
Siksipä kerron satunnaisia mielikuviani tähän palstaan, joka tulla tupsahti eteeni.
Olen ihan yliherkkä Italian maalle. Puolustan monin keinoin Italian arvostelijoita= moittijoita.
Italiankieltä olen yksityisluontoisesti opiskellut, joten selviän matkailijaa kohtaavista tilanteista, joita hankalinakin tulee väkisten eteen. Vitsinä sanonkin, ettei minua kamelina pystytä myymään.
Italian ja Ranskan matkailua koskevat kirjat olen lukenut, niitä on rajallinen määrä minulla ollut saatavissa. En varsinaisia oppaita hae, mutta kokemuksia asumisesta ja matkailusta noissa maissa. Olen toki edellisten lisäksi lukenut Unkarin ja Espanjan ja Irlannin ym. matkakirjoja, lähes kaikkiruokainen kun olen kiinnostuksessa matkailuun. Mutta Italia on number one.
Haaveita pitää olla, myös minulla on.
Haaveilen mahdollisuudesta päästä esim. kuukaudeksi Italiaan, jossa voisin majoittua pieneen historialliseen (joita kaikki kaupungit ovat) sisämaan kaupunkiin. Jo kirja "Toscanan auringon alla" antaa herkulliselle mielikuvitukselleni täydet mahdollisuudet eläytyä. Ed.mainitun kirjan toinen osa, "Bella Toscana",oli myös pakko lukea. Suosittelen myöskin Dino Satrianon kirjaa "Eräs avioliitto", joka valaisee mukavasti rakkauden kautta Italiaan ajautunutta suomalaista jo vuodesta 1965.
Se, toteutuuko haaveeni koskaan, on toinen juttu.
Mutta jos mahdollisuus eteeni tulee, en epäröi (kai). Koska olen jo 50 , se tuo auttavasti etuja päästä vapaa-ajan puolesta matkalle pidemmäksikin aikaa, joskin se antaa suuria haasteita ylittää kynnys ja uskaltaa. Aikoinani, kun oli vielä aviomies, ei silloin ollut mahdollista tällaisiin matkoihin, tuskin edes haaveissa, vaikka matkustimmekin keskivertoa enempi. Nyt ei ole miestä eikä muutakaan sellaista matkaseuraa, jonka kanssa voisin suunnata mielihaluihin, kokea aamukahvi viiniköynnösten katveessa auringonnousun puolella ja iltaviini ilta-auringon lämmössä.
En ole netin keskutelujuttuihin juurikaan osallistunut, äsken tosin vastasin Pompeij- kysymykseen.
Ei ole mitään erityistä syytä nytkään kirjoittaa tästä haaveestani, mutta näinpä sain asiani purettua mielensykeröistä ainakin tällä kertaa.
*** Mieleni kapinoi pysähtyneisyyttä vastaan **
Vastaukset 1
Vanhimmat
Englantilaisen Annie Hawesin kirjat Liguriasta, ilmestyneet pokkareina suomeksi Loisto-sarjassa.
Kirjoittaja on asunut noin 20 vuotta maalaiskylässä ja kertoo sen elämästä joskus hyvinkin piikikkäästi. Hauskat lukea.