Täällä lienee pilailu mielessä laitettuja avunpyyntöjä. Oikealla avunpyytäjälle sanoisin:
Anna itkun tulla , niin kauan kuin sitä riittää. Itke ja puhu niiden kanssa, joilla on sama suru. Hakeudu myös hiljaisuuteen. Älä vetäydy ystävistäsi,pyydä heitä odottamaan.
Älä piinaa itseäsi kuolleen omaisen kuvilla ja tavaroilla, piilota ne ajallaan. Kerää mieleesi hyvät muistot menettämästäsi tai menettämistäsi henkilöistä - unohda ikävät. Mikään tapahtuneessa ei ole kenenkään syytä. Ole armollinen muille ihmisille, sureville, ja niille, jotka eivät kokemaasi ymmärrä. Tehtäväsi ei ole saada heitä ymmärtämään vaan itse hyväksyä tapahtunut ja oppia elämään arkea sen kanssa. Vuosien mittaan suru hellittää, mutta muista heitä, käy haudalla, vie kynttilä Pyhäin päivänä ja jouluna ja kerran kesässä. Kun muistat näin, saat arkeesi tilaa muille asioille. Jos olet lapsi tai nuori elämääsi tulee vielä paljon uusia ihmisiä, iloitse heistä. Jos olet vanhempi , ole kiitollinen saamastasi ja muistoista, opeta muille, kuinka arvokkaita lähimmäiset ovat. Itke edelleen aina kun itkettää ja sano muille, että sinulla on syviä suruja, mutta kerro enemmän vain valituille, sillä ihmiset voivat esittää raadollisia kysymyksiä. Etsi kirjallisuudesta voimia ja ymmärrystä, lue psykologiaa, elämäkertoja, romaaneja, eri uskontoja käsitteleviä kirjoja. Näin minä olen jaksanut,menetin ensimmäisen , isän, 14-vuotiaana ja muitakin menetyksiä on ollut, nyt olen 46 ja ympärillä on uutta elämää, mutta vieläkin surulla on aikansa ja sen sille annan.
Anna itkun tulla , niin kauan kuin sitä riittää. Itke ja puhu niiden kanssa, joilla on sama suru. Hakeudu myös hiljaisuuteen. Älä vetäydy ystävistäsi,pyydä heitä odottamaan.
Älä piinaa itseäsi kuolleen omaisen kuvilla ja tavaroilla, piilota ne ajallaan. Kerää mieleesi hyvät muistot menettämästäsi tai menettämistäsi henkilöistä - unohda ikävät. Mikään tapahtuneessa ei ole kenenkään syytä. Ole armollinen muille ihmisille, sureville, ja niille, jotka eivät kokemaasi ymmärrä. Tehtäväsi ei ole saada heitä ymmärtämään vaan itse hyväksyä tapahtunut ja oppia elämään arkea sen kanssa. Vuosien mittaan suru hellittää, mutta muista heitä, käy haudalla, vie kynttilä Pyhäin päivänä ja jouluna ja kerran kesässä. Kun muistat näin, saat arkeesi tilaa muille asioille. Jos olet lapsi tai nuori elämääsi tulee vielä paljon uusia ihmisiä, iloitse heistä. Jos olet vanhempi , ole kiitollinen saamastasi ja muistoista, opeta muille, kuinka arvokkaita lähimmäiset ovat. Itke edelleen aina kun itkettää ja sano muille, että sinulla on syviä suruja, mutta kerro enemmän vain valituille, sillä ihmiset voivat esittää raadollisia kysymyksiä. Etsi kirjallisuudesta voimia ja ymmärrystä, lue psykologiaa, elämäkertoja, romaaneja, eri uskontoja käsitteleviä kirjoja. Näin minä olen jaksanut,menetin ensimmäisen , isän, 14-vuotiaana ja muitakin menetyksiä on ollut, nyt olen 46 ja ympärillä on uutta elämää, mutta vieläkin surulla on aikansa ja sen sille annan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.