peliriippuvuus

Entisestä en tiedä, mutta kyllä, olen tullut siihe tulokseen, että pelaaminen on minulle pakkomielle.

100-300 euron pelisessiot RAY:n koneisiin on ihan tuttua kamaa.

Olen todennut, että pakko se on vaan mennä tämän asian kanssa päivä kerrallaan ja aina, kun alkaa himo iskemään niin yrittää tilannetta järkeistää.

Varmaan joku vertaistuki kannattaa, jos niitä on jotain tukiryhmiä olemassa, jos ei yksin pääse irti, itse nyt ainakin yritän ylläolevalla tavalla vain aina himon iskiessä pitää itseni kurissa, saa nähdä onnistuuko.

Eipä näistä riippuvuuksista varsinaisesti siinä mielessä taida eroon päästä, niitä pitää oppia vaan kieltämään itseltään, ja pikku hiljaa antaa niiden unohtua jonnekkin taka-alalle.

Mutta eipä peliriippuvaisesta taida kovin helpolla kohtuu pelaajaa saada, siinä mielessä missä alkoholististakaan kohtuukäyttäjää..

jonkun täytyy laittaa sut tahdonvastaseen hoitoon pariks kuukaudeks niin pelailu loppuu. En tiedä onks se mahdollista,mut voithan kysellä eri paikoista. Kun on pakko olla irti pelikoneista, alkaa hakea muualta sitä elämää. Rankkaa mut voi auttaa.

Kun sisäistät että peliongelmasi aiheuttaja on RAY. Ei tee enään mieli tunkea rahojansa heidän pohjattomiin tuottoihin.

RAY on jumalattoman suuri ja byrokraattinen raha-automaattiyhdistys. Rahaa vedetään välistä kapitalistien taskuun.

Itse koin suurimmat peliongelmani silloin kun opiskelin ja elin vielä vanhempien luona kotona. Ainoa raha mikä tuli joka kuukausi oli olemattoman pieni opintoraha 255 mk/kk. Tämä sitten meni hetkessä RAY:n peleihin. Pankkitililläni oli n. 3.399 mk ja jokainen penni kolmesta tonnista meni RAY:n koneisiin.

Nyk. kun olen työtön ja saan 400€/kk puhtaana käteen. Tämä raha on jo itsessään elämiseen naurettavan pieni niin luuletko että olen valmis tunkemaan sen rahavallan koneistoon RAY:n kuiluun. En...

Tiedän että suurimmat peliriippuvaiset ovat todella syrjäytynyttä porukkaa. Siellä on alta köyhyysrajan eläviä ja pienillä eläkkeillä eläviä eläkeläisiä jotka joutuvat elämään velkaorjuudessa johtuen peliongelmastaan. Ihmettelen suuresti miksi tähän ongelmaan ei haluta puuttua ollenkaan. Kun raha-automaattiyhdistys takoo miljardien voittoja vuodessa niin ei heillä rahanahneudessa ole minkäänlaista intressiä parantaa peliriippuvaisten ongelmia.

RAY käyttää puolestaan monta miljoonaa euroa vuodessa mainostamiseen ja tällä värvätään tehokkaasti lisää peliriippuvaisia pelaajia.

Peliriippuvuudesta toipumisen voi aloittaa myöntämällä ongelman ja etsimällä siihen apua esim. ilmaisista GA- ryhmistä( nimettömät peliriippuvaiset), jotka toimivat vertaistukiryhminä( koostuvat toisista peliriippuvuudesta kärsivistä/toipuvista ) 12- askeleen periaatteella. Sitoudu ryhmään ja ohjelmaan ja tue toipumista vielä omalla tukihenkilöllä / riippuvuuksiin erikoistuneella mielenterveysammattilaisella( yksityinen, kunnallinen, jonkin kansalaisjärjestön ammattilainen). Lakkaa kuljettamasta mukanasi extra käteistä, liikkumasta paikoissa, joissa on uhkapelimahdollisuus ja muistele pelihimon yllättäessä karvaita häviöitä, valheita , luonnevikoja ja omaisten kärsimyksiä, joita uhkapelaaminen aiheuttaa. Jos et kuitenkaan onnistu pääsemään himosta, siirry ilmaisiin nettipeleihin tuhlaamaan rahojen sijasta aikaasi.

Pelasin kuusi vuotta tilanne meni niin pahaksi että valehtelin ja varastin. Onneksi löysin GA-RYHMÄN olen ollut ryhmän ansiosta 17 kuukautta pelaamatta. Helsingissä ryhmä kokoontuu Kampin palvelu keskuksessa Salomonkatu 21b Tampereella papinkatu 22.Itselläni ei ole toistaiseksi sähköpostiosotetta, toipumisohjelman ensinmäinen askel. Ongelmapelurin ainoa keino olla pelaamatta on GA-RYHMÄN tuki toivotan pelaamatonta aikaa.