Onko olemassa yksilöä?

Joskus mietin, voisiko ihminen olla henkisesti yhteydessä toisiin ihmisiin, ikään kuin sidoksilla joita ei ulkoisessa, jokapäiväisessä elämässä näy? On selvää, että lähisukulaisiin muodostuu elämän aikana myös henkiset sidokset. Mietimme heidän tekemisiään ja kohtaloitaan paljon senkin jälkeen kun he ovat muuttaneet pois läheltämme. Näemme heistä unta. Joskus näemme jopa samanlaista unta heidän kanssaan, ja nauramme seuraavana päivänä mokomalle hauskalle asialle. Voisiko meillä olla yhteys myös meille sillä hetkellä tuntemattomiin? Voisiko ajatella, että tuntemamme paha olo voisi joskus johtua siitä, että elämässämme on jokin selvittämätön asia sellaisten henkilöiden tai henkilön kanssa, jotka eivät meitä todellisessa elämässämme edes näe saati tunne? Jokin kohtalo, joka sitoo meitä yhteen ja muistuttaa itsestään vaistomaisena uneksimisena sellaisesta jota ei olekaan? Jokin yhteinen kollektiivinen muisti? Voisiko tällainen kollektiivinen muisti perustua esimerkiksi kulttuuriin, yhteisiin sivistyksen juuriin jotka kaikilla ihmisillä on huolimatta etnisestä taustasta, rodusta tai uskonnosta? Vai olemmeko kaikki pelkästään yksilöitä ja yksittäisiä henkilöitä, joilla on kaikki avaimet pelkästään omaan itseemme käsissämme?