Ketju yli 40 vuotiaille

Vaikka yksinäisyydestä?

Olisiko kirjoitti:

Vaikka yksinäisyydestä?

Minä voin keskustella. Tunnen itseni nykyään yksinäiseksi, vaikka olisin muiden seurassa. usen tunnen, että olisin ulkopuolinen. En tunne kuuluvani joukkoon. Viihdynkin hyvin paljon yksin, koska tunnen yksinäisyyttä enemmä ihmisjoukossa, kuin yksin ollessani.

YksikseniUsein kirjoitti:

Minä voin keskustella. Tunnen itseni nykyään yksinäiseksi, vaikka olisin muiden seurassa. usen tunnen, että olisin ulkopuolinen. En tunne kuuluvani joukkoon. Viihdynkin hyvin paljon yksin, koska tunnen yksinäisyyttä enemmä ihmisjoukossa, kuin yksin ollessani.

Tuttua tuo yksinäisyyden tunne. Voisko olla nii, että sun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin?

Minä kyllä tutustun helposti ihmisiin,mutta sellaisia ihmisiä on hankala löytää jonka seurassa haluan olla muuallakin kuin töissä ja ulkoillessa. Sosiaalinen työ vie veronsa.

Kyllä on. Päästän lähelleni harvat. Minun on vaikeaa olla oma itseni vieraassa seurassa, joten olen hiljaa.

outolintun kirjoitti:

Minä kyllä tutustun helposti ihmisiin,mutta sellaisia ihmisiä on hankala löytää jonka seurassa haluan olla muuallakin kuin töissä ja ulkoillessa. Sosiaalinen työ vie veronsa.

Millainen se ihminen on, jonka kanssa haluaisit viettää vapaa aikaasi?

Huumorin pitää kohdata ja yhteiset intressit. Luotettava pitää olla.

outolintun kirjoitti:

Huumorin pitää kohdata ja yhteiset intressit. Luotettava pitää olla.

Kuulostaa ihan normaaleilta ystävän määritelmiltä. Mistä tuo nimimerkkisi outolintu johtaa??

Terve! miten aikoinan "eksyit" tänne?

Sattuman kautta. Nyt täällä n. 2kk iltaisin. Joskus vuosi sitten täällä edellisen kerran.

nainen4kyt kirjoitti:

Sattuman kautta. Nyt täällä n. 2kk iltaisin. Joskus vuosi sitten täällä edellisen kerran.

Minä olen ollut täällä jo 3 vuotta...Välillä enemmän, välillä väjemmän. nykyään enemmän.
Mitä olet mieltä tästä palstasta?

Kirjavaa sakkia täällä. Kommentoin ainoastaan asiallisiin ketjuihin ja kommentteihin. Aloituksia harvoin.

nainenyli4kyt kirjoitti:

Kirjavaa sakkia täällä. Kommentoin ainoastaan asiallisiin ketjuihin ja kommentteihin. Aloituksia harvoin.

Minulle tämä on etupäässä ajanviettopaikka. Entä sinulle? ikävöitkö jotakuta?

Joo ja en. Ajanviettoahan tämä,ei liian vakavaa. Mielessäni eräs mies,joka sekunninsadasosasen oven suussa napitti silmiin. Tilanne oli vähän haastava,joten ...

nainenyli4kyt kirjoitti:

Joo ja en. Ajanviettoahan tämä,ei liian vakavaa. Mielessäni eräs mies,joka sekunninsadasosasen oven suussa napitti silmiin. Tilanne oli vähän haastava,joten ...

Milloin tuo tapahtui? Eikö ole erikoista, että ijastuminen voi tapahtua siinä sekunnissa, mutta aivot tallentaa sen kaiken, niin ettei irti pääse?

Tammikuussa. Ihmisen mieli on kummallinen. Avoimin silmin olen kulkenut jo pitkään,johtamatta yhtään mihinkään. En valita kuitenkaan,itse olen tieni valinnut.

nainenyli4kyt kirjoitti:

Tammikuussa. Ihmisen mieli on kummallinen. Avoimin silmin olen kulkenut jo pitkään,johtamatta yhtään mihinkään. En valita kuitenkaan,itse olen tieni valinnut.

Oletko ajatellut ottaa yhteyttä häneen?

En :)))))
Jos jotakin on tapahtuakseen,niin se tapahtuu.

Jaksat olla kärsivällinen! uskaltaisitko ottaa yhteyttä?

En tiedä,ei tunneta. Jos tunnettaisiin,niin ehkä.

Mikähän siinäkin on oikeasti niin pelottavaa ja vaikeaa, mutta niin se vaan on. Ei katso ikää....eikä asemaa.

Itse en ainakaan halua tässä kohtaa pettymyksiä. Meillä on myös törmäämisen riski olemassa,vaikkei jokapäiväistä se olekkaan. Ihastumisen tunne on kyllä ihanaa,vaikka olisi ikää kuinka paljon.

Ajatteletko, että on helpompaa olla tietämättä hänen tunteistaan, jos ne mahdollisesti eivät olisi myötämieliset? Jokaisella meillä on se oma selviytymiskeino ja siihen on muiden turha sanoa mitään. Se mikä passaa toiselle, ei ehkä sovi toiselle. pääasia, että jokainen löytää ne omat selviytymiskeinonsa.

Voi olla niinkin,itsesuojeluvaistoa? Saatan vaikuttaa sosiaaliselta ihmiseltä,mutta isossa seurassa tulee "lukkoja". Ikuinen selviytyjä todella olen. Päätä seinään vaan :)

Varmaan tuo pään seinään lyöminen on tosiaankin sitä itsesuojeluvaistoa tai hengissä selviämistä :D Minulla sama homma. isossa seurassa olen mieluiten siellä takaalalla ja kuuntelen..

Virvon varvon ruoskalla varvin.

komma komma

Miten se täällä onnistuis?

Hauksan kuuloinen juttu! tuollaista ei joka päivä kuulekkaan :D
Kuulisin mielelläni lisää, jos vain olet valmis kertomaan?

Niin ja tuntuu, että sen syvällisen ystävyyden rakentaminen vie aikaa, ettei se synny hetkessä. Usein on se jokin yhdistävä tekijä, joka saa ihmiset ystävystymään. Kirjoitit,mettet uskalla avautua. Miksi et uskalla?

pelkään jotenkin, että asioitani juoruttaisiin eteenpäin, tai kertomaani käytettäisiin lopulta minua itseäni vastaan jossakin vaiheessa. En luota ihmisiin.

Mistä ajattelet tuon johtuvan, ettet luot? En minäkään luota jokaiseen ja se saa minut seurassa välillä hiljaiseksi. Olen kyllä mielestäni melko luottavainen ollut, mutta viimeaikiset kokemukset siitä, että sanomisiani on muunneltu ja ne ovat kääntyneet minua vastaan, ovat saaneet minut ennakkoluuloisemmaksi. kyllä ystävään täytyy pystyä luottamaan. Tuntuu, että se on ystävyyden perusta.

Tuntuuko sinusta, että kaipaisit elämänkumppania vierellesi? minusta tuntuu, etten osaa olla yksin. tietenkin jaluan myös omaa aikaa, mutta jotenkin on sellainen puolikas olo. viihdyn myös yksin, mutta on asioita, joita haluaisin jakaa...

Suorakysymus kirjoitti:

Tuntuuko sinusta, että kaipaisit elämänkumppania vierellesi? minusta tuntuu, etten osaa olla yksin. tietenkin jaluan myös omaa aikaa, mutta jotenkin on sellainen puolikas olo. viihdyn myös yksin, mutta on asioita, joita haluaisin jakaa...

Juuri tuo sama tunne, pakko tunnustaa että yksin ei ole hyvä olla.

Ei niin, etenkään jatkuvasti.

Mielenkiintoista! Kuinka monin eri tavoin palstalle voikaan eksyä!! Tämä on kyllä helppo muot,msitä tämä,todellakin on :D
Seköhän tuo saa ihmiset kokkuuntumaan palstaan?

Minä toivotan hyvää yötä sinulle! Ja kauniita uni. Näin anonyymeinä :)

Kohta 50 ja onneksi ei vielä mitään oireita. koputan päätä! yritän vältellä tuota aihetta, etten ala etukäteen pelkäämään ja kuulostelemaan liikaa kehoani. varmaan yhtä tuskaa pahimmillaan!

Vaihdevuosien loppumisen jälkeenkään seksi ei sairauteni vuoksi tule olemaan elämässäni merkittävässä roolissa.

Ei kiitos hormooneille, ei koskaan. Oireita sen verran vähän ettei senkään takia kannata aloittaa niiden käyttöä. Perinyt vähäiset oireet äidiltä.

enedesharkitse kirjoitti:

Ei kiitos hormooneille, ei koskaan. Oireita sen verran vähän ettei senkään takia kannata aloittaa niiden käyttöä. Perinyt vähäiset oireet äidiltä.

ajttelin lähinnä sitä tuohon ulkonäköpuoleen. En haluaisi rapistua. :-(

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla henkilöitä tai edes joku henkilö, joka tuntuu suovan hänelle aikaa todelliseen, läsnä olevaan kohtaamiseen, näkee ja ymmärtää, tai edes suo ymmärrystä eli pyrkii ymmärtämään. Silloin ihminen ei ole todella yksin.

Jos aina tulee ohikuljetuksi ja sivuutetuksi eikä kukaan halua pysähtyä kohtaamaan, kuulemaan ja ymmärtämään, kokee itsensä helposti kaikista yhteyksistä ja yhteisöistä syrjäytetyksi, turhautuu, ja ehkä myös masentuu, ja alkaa erakoitua.

Loukatuksi tuleminen ihmissuhteissa, välinpitämättömän tai tuhoavan kohtelun seurauksena, saa karttamaan niitä joko kokonaan tai ainakin syvällisemmälle tasolle menevinä. Jos traumaattisia kokemuksiaan ihmissuhteissa ei pääse purkamaan missään ja mitenkään, niistä ei eheydy eikä vapaudu.


Ei_nimim.TylsäTäti

On useita purkaantumis tapoja. Se ei vältämättä tarkoita asioista avautumista tai puhumista.